Palk­ka­lat­tian nostoon tarvi­taan solidaarisuutta

– Mata­la­palk­kai­suus kohdis­tuu Suomessa pitkälti tietyille yksi­tyi­sille palve­lua­loille, kertoo johtava tutkija Merja Kauha­nen Työn ja talou­den tutki­mus­lai­tos Laboresta.

Esimer­kiksi siivous‑, hotelli- ja ravin­tola-alat ovat tyypil­li­siä matalapalkka-aloja.

Mata­la­pal­koista puhut­taessa tarkoi­te­taan palk­koja, jotka ovat suuruu­del­taan korkein­taan kaksi kolmas­osaa palkan­saa­jien mediaanipalkasta.

Tilas­to­kes­kuk­sen palk­ka­ra­ken­ne­ti­las­ton mukaan palkan­saa­jien medi­aa­ni­brut­to­tun­tian­sio oli noin 18,4 euroa vuonna 2020, eli tästä lasket­tuna mata­la­palk­kai­suu­den raja oli 12,3 euroa tunnissa.

Palk­ka­ra­ken­ne­ti­las­tossa palkan­saa­jien luku­määrä on noin 1,7 miljoo­naa, ja mata­la­palk­kais­ten määrä noin 115 000. Todel­li­suu­dessa luku­mää­rät ovat vielä tätä suurem­pia, sillä tilasto ei sisällä alle viiden hengen yritys­ten palkansaajia.

SOPIMUSJÄRJESTELMÄ ON TOIMINUT

Alakoh­tai­sesti neuvo­tel­lut katta­vat ja yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set ovat Kauha­sen mukaan olleet Suomen valtti tais­te­lussa mata­la­palk­kai­suutta vastaan.

– Kansain­vä­li­sessä vertai­lussa meidän osuu­temme mata­la­palk­ka­töistä on EU-alueen alhai­sim­pia. Koros­tai­sin sopi­mus­jär­jes­tel­män merki­tystä, Kauha­nen kertoo.

Työnan­ta­ja­puo­lella Metsä­teol­li­suus ry ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ovat tehneet irtiot­toja valta­kun­nal­li­sista työeh­to­so­pi­muk­sista. Isossa kuvassa katta­vien työeh­to­so­pi­mus­ten järjes­telmä on kuiten­kin voimissaan.

– Haluk­kuutta valta­kun­nal­lis­ten työeh­to­so­pi­mus­ten säilyt­tä­mi­seen ja koor­di­naa­tioon­kin on olemassa, vaikka irtiot­toja on ollut, Kauha­nen toteaa.

Mata­la­palkka-aloilla työn­te­ki­jöistä iso osa on lähellä palk­ka­lat­tiaa, eli työeh­to­so­pi­muk­sen alinta palk­ka­luok­kaa. Niinpä näiden pienim­pien palk­ko­jen nosta­mi­nen olisi keino mata­la­palk­kais­ten aseman parantamiseen.

MATALAPALKKAERILLE OLISI TARVETTA

Palkan­ko­ro­tuk­set on viime vuodet sovittu pääasiassa prosent­ti­ko­ro­tuk­sina, jotka suuren­ta­vat palk­kae­roja. Euro­mää­räi­set koro­tuk­set alim­pia palk­koja saaville, ja alim­pien palk­ka­luok­kien korot­ta­mi­nen muita enem­män tasai­si­vat palk­kae­roja ja paran­tai­si­vat mata­la­palk­kais­ten asemaa.

– Aikoi­naan tupo­jen aikaan puhut­tiin soli­daa­ri­sesta palk­ka­po­li­tii­kasta. Keino­va­li­koi­massa olivat mata­la­palkka- ja nais­palk­kae­rät, Kauha­nen sanoo.

Työnan­ta­ja­puo­len vetäy­dyt­tyä kolmi­kan­tai­sesta työmark­ki­na­jär­jes­tel­mästä ei ole selvää, missä pöydissä voitai­siin katsoa koko­nai­suutta ja puut­tua esimer­kiksi matalapalkkaongelmaan.

– Nyt kun tehdään sekto­ri­koh­tai­sia sopi­muk­sia, niin se voi olla vaikeaa, Kauha­nen pohtii soli­daa­ri­sen palk­ka­po­li­tii­kan mahdollisuuksia.

Aikoi­naan tupo­jen aikaan puhut­tiin soli­daa­ri­sesta palkkapolitiikasta.

Laajat yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set ja alakoh­tai­set mini­mi­pal­kat näyt­täi­si­vät kuiten­kin olevan avain mata­la­palk­ko­jen torjun­taan, kun verra­taan eri vaihtoehtoja.

– Jos jokai­nen työn­tekijä neuvot­te­lisi omaa diiliä, neuvot­te­lua­se­tel­mat olisi­vat hyvin­kin epätasa-arvoi­sia, Kauha­nen pohtii täysin hajau­tet­tua mallia.

Täys­päi­väistä tasa-arvoa tilauksessa

Palk­ko­jen epätasa-arvossa on pääosin kysy­mys mies­ten ja nais­ten palk­ko­jen eroista.

Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan vuonna 2021 yksi­tyi­sellä sekto­rilla työs­ken­te­le­villä kuukausi­palk­ko­jen medi­aani oli 3 520 euroa. Nais­ten medi­aa­nian­sio oli 3 120 euroa kuukau­dessa ja mies­ten 4 000 euroa kuukaudessa.

– Suoma­lai­silla työmark­ki­noilla vallit­see yhä vahva jako mies­ten ja nais­ten ammat­tei­hin, sanoo Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila.

Mies­ten ja nais­ten palk­kae­rot johtu­vat suurelta osin tästä jaosta: naiset työs­ken­te­le­vät useam­min mata­la­palk­kai­silla aloilla. Nais­val­tai­set työteh­tä­vät sijoit­tu­vat julki­selle sekto­rille ja palvelualoille.

– Mitä lähem­mäs mennään duuna­ri­töitä, sitä selvempi on alojen suku­puo­lit­tu­nei­suus, Anttila sanoo.

Teol­li­suus­liit­to­lai­silla aloilla mata­la­palk­kaus on ylei­sintä palve­lul­li­silla aloilla, kuten pesula- ja jake­lua­loilla. Samoilla aloilla tehdään myös osa-aika­työtä, mikä lisää köyhyysriskiä.

– Mata­la­palk­kaista työtä teke­vät erityi­sesti työmark­ki­noi­den tulok­kaat, jotka ovat hauraim­massa asemassa, Anttila kertoo.

Tulok­kailla Anttila tarkoit­taa muun muassa nuoria, vasta­val­mis­tu­neita ja maahan­muut­ta­ja­taus­tai­sia työn­te­ki­jöitä. Myös vanhem­pain­va­paalta työelä­mään palaa­vat saat­ta­vat huomata työmark­kina-asemansa heikentyneen.

ASENTEET JA TEKNOLOGIA KEHITTYVÄT

Mies- ja naisa­lat voivat jäädä histo­ri­aan, jos asen­teet muut­tu­vat. Joil­lain työpai­koilla on saat­ta­nut olla tapana, että vain naiset jäävät vanhempainvapaille.

– Yksi pääluot­ta­mus­mies kertoi, että hän oli firman ensim­mäi­nen, joka jäi isyys­va­paalle. Esimer­kin voima on merkit­tävä, Anttila sanoo.

Myös raken­teel­li­sia muutok­sia tarvi­taan. Syksyllä 2022 tuli voimaan perhe­va­paa­uu­dis­tus, joka jakaa vanhem­pain­va­paita tasai­sem­min vanhem­pien kesken.

– Olisi­han se hienoa, että isät alka­vat hoitaa lapsi­aan enem­män. Ajan­käyt­tö­tut­ki­muk­set kerto­vat, että näin on jo käynyt­kin, Anttila kertoo.

Auto­maa­tio ja digi­ta­li­saa­tio voivat osal­taan tuoda ratkai­sun asiaan.

Tekno­lo­gi­nen kehi­tys murtaa osal­taan mies­ten ja nais­ten töiden jakoa.

– Näki­sin, että auto­maa­tio ja digi­ta­li­saa­tio voivat osal­taan tuoda ratkai­sun asiaan. Tällöin työteh­tävä ei enää kysy fyysistä voimaa, ja osaa­mista vaati­van työn arvo nousee, Anttila pohtii.

SENTTIKOROTUKSET AUTTAVAT HITAASTI

Mata­la­pal­koista puhut­taessa on kyse myös arvos­tuk­sesta. Kahta saman alan samaa työteh­tä­vää on helppo arvos­taa yhtä paljon, mutta täysin erilais­ten työteh­tä­vien arvon määrit­tä­mi­nen on vaikeaa.

– Pitäisi luoda kritee­rit vertai­lulle, jotta arvo ja arvos­tus voidaan määrit­tää. Esimer­kiksi onko palvelu tuot­teena yhtä arvo­kas kuin mate­ri­aa­li­nen tuote, Anttila kysyy.

Jotta vertailu olisi mahdol­lista palk­ka­tasa-arvon hengessä, olisi eri alojen palk­ko­jen määrä ja muodos­tus saatava läpinäkyvämmiksi.

Yksi keino mata­la­palkka- ja tasa-arvo-ongel­miin pureu­tu­mi­seen olisi tulo­re­kis­te­rin tieto­jen vapaut­ta­mi­nen tutki­mus­käyt­töön. Palkka-avoi­muutta vahvis­tava selvi­tys­työ vaatisi lakimuutoksen.

Mata­la­palk­ko­jen pois­ta­mi­nen on peri­aat­teessa yksin­ker­taista: noste­taan mata­la­palkka-alojen perus­palk­koja enem­män kuin muita palk­koja. Kaikille tule­vat prosent­ti­ko­ro­tuk­set eivät kuiten­kaan täytä palkkakuoppia.

Anttila kertoo, että joil­lain teol­li­suus­liit­to­lai­silla työpai­koilla on sovittu paikal­li­sesti sent­ti­ko­ro­tuk­sista, eli kaik­kien palk­ko­jen nosta­mi­sesta samalla summalla. Tämä tyyli suhteel­li­sesti pienen­tää palk­kae­roja. Mata­la­palkka-alojen avuksi tämä keino on kuiten­kin hidas.

– Se on yhtä hidas kuin maan nousema Selkä­me­rellä. Kestää aivan liian kauan, että pääsisi meren yli polku­pyö­rällä Ruot­siin, Anttila sanoo.

Raken­teel­li­siin ongel­miin tarvi­taan yhtei­siä toimia.

Sipi­län halli­tuk­sen aikaan kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella heiken­net­tiin työn­te­ki­jöi­den asemaa kilpai­lu­ky­vyn nimissä. Nyt kun kilpai­lu­kyky on kunnossa ja kulut­ta­ja­hin­nat nouse­vat kohis­ten, olisi aika tehdä toiseen suun­taan vievä ostovoimasopimus.

Teol­li­suus­lii­ton kanta on, että vuonna 2016 kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sessa palkan­saa­jien makset­ta­vaksi siir­re­tyt noin kahden prosen­tin suurui­set sosi­aa­li­va­kuu­tus­mak­sut on palau­tet­tava työnan­ta­jien hoidettavaksi.

Työteh­tä­vien ja ammat­tien arvos­tus­ten epäsuh­dat ja liian mata­lat palkat ovat raken­teel­li­sia ongel­mia, joita ratko­maan tarvi­taan niin työmark­ki­naos­a­puo­lia kuin valtiovaltaa.

– Raken­teel­li­siin ongel­miin tarvi­taan yhtei­siä toimia, Anttila sanoo.

MONI HALUAISI ENEMMÄN TÖITÄ

– Meillä Suomessa on noin 400 000 ihmistä, jotka haluai­si­vat tehdä enem­män töitä, siis täysi­päi­väistä ja vuoden ympäri jatku­vaa työtä, sanoo yhteis­kun­ta­tie­tei­den tohtori, dosentti Mikko Jako­nen Jyväs­ky­län yliopistosta.

Tilas­tot kerto­vat, että noin 170 000 ihmistä saa vuodessa sovi­tel­tua päivä­ra­haa, reilu 60 000 saa asumis­tu­kea ja noin 10 000 saa toimeen­tu­lo­tu­kea työs­sä­käyn­nistä huoli­matta. Työs­sä­käy­vien köyhyys kosket­taa noin 60 000 suoma­laista, ja jopa 200 000 suoma­laista on työs­sä­käyn­nistä huoli­matta pienituloisuusriskissä.

– Perim­mäi­nen syy on osa-aika­työssä, jossa työtun­teja ei aina ole riit­tä­västi. Tämä koskee erityi­sesti naise­nem­mis­töi­siä palve­lua­loja, Jako­nen sanoo.

Taus­talla on myös yksi­ny­rit­tä­jyy­den, nolla­tun­ti­so­pi­mus­ten ja vuokra­työn yleistyminen.

Jako­nen johtaa Työs­sä­käy­vät köyhät jälki­teol­li­sessa hyvin­voin­ti­val­tiossa ‑projek­tia, jossa on tavoit­teena tuot­taa entistä kuvaa­vam­paa tietoa työs­sä­käy­vien köyhyy­destä. Tutki­muk­selle on tarvetta, sillä uudet työelä­män ilmiöt eivät näy kovin selvästi tilastoissa.

OSA-AIKATYÖT UUSJAKOON

Jako­nen arvioi, että pienien palk­ko­jen korot­ta­mi­nen radi­kaa­listi voi olla vaikeaa. Parem­mat mahdol­li­suu­det on kohden­taa osa-aikai­nen työ nykyistä paremmin.

– Työlain­sää­dän­nössä sano­taan suoraan, että kun työpai­kassa on lisä­työn tarve, työtä pitäisi ensim­mäi­senä tarjota osa-aikai­sille. Tämä ei aina toteudu varsin­kaan kaupan alalla, Jako­nen sanoo.

Kysy­mys on siitä, miten saatai­siin täys­päi­väi­siä töitä niille, jotka halua­vat enem­män töitä.

Elämän­ti­lan­teet ovat erilai­sia: opis­ke­li­jalle osa-aika­työ voi olla juuri oikea työn muoto, mutta yksin­huol­ta­jalle osa-aikai­suus voi tarkoit­taa köyhyys­ra­jan alle putoamista.

– Kysy­mys on siitä, miten saatai­siin täys­päi­väi­siä töitä niille, jotka halua­vat enem­män töitä, Jako­nen sanoo.

Osa-aika­töi­den nykyistä parempi kohden­nus ei vält­tä­mättä maksa työnan­ta­jalle mitään, joten aihee­seen liit­tyvä ohjaus voisi onnis­tua työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lu­jen kautta. Myös lain­sää­dän­nön määräys­ten nykyistä tarkempi valvonta voi auttaa.

TAUSTALLA ISO RAKENNEMUUTOS

Osa-aikais­ten töiden ja epätyy­pil­lis­ten työsuh­tei­den yleis­ty­mi­nen voi olla ilmiö, jonka kanssa on jatkossa tultava toimeen.

Töiden ulkois­ta­mi­nen, alihan­kin­nan lisään­ty­mi­nen ja digi­ta­li­saa­tion mahdol­lis­ta­mat uudet työjär­jes­te­lyt tuskin ovat pois­tu­massa. Tule­vai­suu­den­ku­vana voi olla, että yhä useampi tekee läpi työuransa erilai­sia pätkätöitä.

– Tämä on hidas työmark­ki­noi­den raken­ne­muu­tos, joka ei johdu vain siitä, että työnan­ta­jat olisi­vat ahneita tai lain­sää­däntö olisi huono tai ammat­ti­lii­tot olisi­vat heik­koja, Jako­nen pohtii.

Kysy­mys on myös siitä, miten paljon yhteis­kunta on valmis otta­maan raken­ne­muu­tok­sen kustan­nuk­sia itselleen.

– Tietyllä tavoin on jo hyväk­sytty, että enene­vässä määrin riit­tä­mät­tö­mistä palkoista syntyy kustan­nusta valtiolle, Jako­nen sanoo.