Oikeudenmukainen matka hiilivapaaseen maailmaan

Tuuli on kääntynyt. Niin Euroopan unioni kuin yksittäiset ihmiset ovat halukkaita torjumaan ilmastonmuutosta. Myös eurooppalaiset ammattiliitot, Teollisuusliitto mukaan lukien tukevat vihreää siirtymää. Mutta miten käy niille, joiden työpaikat tai alat katoavat? Puhutaan oikeudenmukaisesta siirtymästä.

– Vaikka kyseessä on välttämätön muutos, se ei ole näiden duunareiden vika, jotka aloilla työskentelevät. Yhteiskunnan on tultava vastaan, ettei isku ole niin kipeä, elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen SAK:sta kuvaa oikeudenmukaisen siirtymän mekanismia.

EU on luonut oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kompensoimaan muutosta. Just Transition Fund eli JTF tarjoaa tukea vuoteen 2027 niille alueille ja toimialoille, joita hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyminen koettelee.

– Ei se mitenkään täydellinen ratkaisu ole, mutta tässä saadaan vähän lisäaikaa maailman mullistusten vuoksi, Muranen sanoo.

Hän uskoo, että löytyy mekanismeja, joilla työntekijät pystyvät kouluttautumaan uudelleen. On muutosturvan kaltaisia työkaluja rakennemuutosalojen ihmisille. Oikeudenmukainen siirtymä koko EU:n tasolla on kuitenkin tarpeen. Sillä saadaan legitimiteetti eli oikeutus kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle.

– Nyt on hyvä ajankohta miettiä asiaa, sillä ihmisten arkea ovat alkaneet nakertaa energian hinnat.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kytkeytyy energian hinnannousuun. Toisaalta muutos on nopeuttanut fossiilisista polttoaineista luopumista. Samaan hetkeen ovat osuneet Suomesta katsottuna erikoisilta tuntuvat päätökset, kun sekä Saksa että Belgia ovat vähentäneet ydinvoimakapasiteettia. Viimeisimpänä Eurooppaa koettelee kuivuus.

– Tästä tulee aika vaikeakin vääntö. Elämme kiinnostavia aikoja politiikassa.

SUOMI VOI SILTI OLLA ARMOLLISESSA ASEMASSA

Vaikka isku on dramaattinen turvealalle, ja turkistarhoja uhkaa arvomaailman muutos, niin Puolassa tai Saksassa on satoja tuhansia töissä hiiliteollisuudessa. Puhumattakaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kehittyviin maihin.

On kuitenkin hyvä tunnistaa rakennemuutoksen ilmiöt, sillä ne leikkaavat läpi koko yhteiskunnan. Miten nykyinen teollisuus ja ylipäätään elinkeinoelämä pystyy ylläpitämään työpaikkoja ja toimeliaisuutta? Polttomoottoriauton sadat öljyiset osat, varaosateollisuus ja huoltomontut vaihtuvat sähköauton harvoihin liikkuviin osiin.

Fossiilisten polttoaineiden jalostus hiipuu, mutta kemianteollisuus jatkuu, vaikka materiaalit vaihtuvat.

Ratkaisujakin on. Suomalainen akkuteollisuus kehittyy ja Uusikaupunki rakentaa sähköautoja. Yhtenä esimerkkinä on pienydinvoima, jossa VTT:llä on Suomessa poikkeuksellista osaamista.

– Fossiilisten polttoaineiden jalostus hiipuu, mutta kemianteollisuus jatkuu, vaikka materiaalit vaihtuvat. Yksittäisen työntekijän näkökulmasta asiat eivät silloin muutu. On toiveikas olo, miten tämä vaikuttaa työllisyyteen, Muranen sanoo.

– Koronasta voisi sanoa, että se oli esimerkki yhteiskunnallisesta shokista meidän elinaikanamme. Aika päättäväisesti ja varsin onnistuneesti siihen on pystytty maailmassa vastaamaan.

Turveala sai dramaattisen iskun

Keski-Suomi turvetuotantoalueineen on yksi maakunnista, jotka valmistautuvat muutokseen kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Oikeudenmukaisen siirtymän JTF-rahoitusta on sinne jo myönnetty. Ensimmäiset eurot Keski-Suomen 47,2 miljoonan euron potista saadaan ensi vuonna.

Raportti elokuulta 2022 kertoo, etteivät asiat silti ole menneet kuin Strömsössä. ”Vaikuttaa siltä, että rahoitus ja toimenpiteet eivät juurikaan kohdennu heihin, jotka jäävät ilman työtä ja toimeentuloa (…) Myös rahaston viivästyminen johtaa kovaan kiireeseen vuonna 2023. Pahimmillaan merkittävä osa rahoitusta jää hyödyntämättä, vaikka maakuntatasolla toimittaisiin kuinka ripeästi.”

Neovan eli entisen Vapon turvetuotannon johtaja Pasi Rantonen kertoo, että turveala joutui vuonna 2021 todella kovaan syöksyyn. Ala työllisti vielä neljä vuotta sitten Suomessa suoraan 2 500 henkilöä ja välillisesti puolet lisää.

Turve nähtiin poliittisesti yhtenä helpoimmista tavoista vähentää päästöjä. Suomen hallitus teki päätöksen, että turpeen käyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Varsinaisen niskalaukauksen antoi päästökauppa. Se teki turpeesta niin kalliin, että ostajat kaikkosivat.

– Puolittuminen tapahtuikin vuoteen 2022 mennessä. Se teki todella rumaa jälkeä tässä kentässä, Rantonen kertoo.

Eniten ovat kärsineet suoraan työtä tehneet ihmiset tai yritykset.

Turveyrittäjille tämä tarkoitti sanelupolitiikkaa: ”Voit turvetta tänne lämpölaitokselle ajaa, mutta hinta on tuo”. Oli tahoja, jotka eivät ostaneet enää mitään. Turvekauppa loppui kuin seinään. Tuli konkursseja ja jouduttiin realisoimaan omaisuutta. Näin teki myös alan suurin toimija Neova, joka selvisi tekemällä yli 100 miljoonan euron alaskirjaukset.

JTF-rahasto ei ehtinyt alan kriisihetkellä apuun. Rahasto perustuu siihen, että monipuolistetaan alueellista elinkeinoa ja tuetaan työvoimaa uudelleen koulutuksella. Ajatuksena se on hyvä, mutta hidas.

– Eniten ovat kärsineet suoraan työtä tehneet ihmiset tai yritykset. Heille ei ole suoraa tukea, jolla olisivat tästä päässeet yli. Yrittäjät ja työntekijät ovat kärsineet jo liki kaksi vuotta. Kun yritys on mennyt vararikkoon, se on siinä. Ei paljon lämmitä, jos maakunta retostelee, että rahoitusta tulee, kun yrittäjän elämäntyö on mennyt.

SUORAAN SYÖKSYYN SYNTYI PIENI TASANNE

Ukraina muutti tilannetta. Kun Venäjän energiapuutuotanto pysähtyi, myös turvetta tarvittiin. Se hidasti turpeen kysynnän laskua, vaikka päästökauppa pitää hinnan todella korkeana. Syntyi pieni tasanne, joka tasoitti alaspäin syöksyä.

– Koen tärkeänä, että Suomi, meidän päättäjämme ja hallitus kävisivät huolella läpi, miten tässä aikaikkunassa voitaisiin JTF-rahojen jakokriteerejä muuttaa, että se tukisi oikeasti kärsineitä ihmisiä suoraan. Pitäisi olla jotain tehtävissä. Puhun yleisesti alan puolesta, Rantonen sanoo.

Hänen mukaansa nyt olisi äärimmäisen tärkeää nähdä kauemmas, tehdä suunnitelmaa yli vuoden 2025. Energiaturpeella pitäisi olla yhteiskunnallisesti hyväksytty rooli energiapaletissa. Silti hänkin arvioi, että jo vuosikymmenen lopulla energiaturpeen merkitys tulee olemaan minimaalinen.

– Silloin pärjätään toivottavasti jo muilla ratkaisuilla.

TURKISALA SINNITTELEE OMASSA STRESSITESTISSÄÄN

Turkisala on paineessa, joka ei ole vielä konkretisoitunut Suomessa. Useassa Euroopan maassa koko toimiala on ajettu alas.

– Turkiselinkeinolle on etsitty uutta strategiaa, ja vuonna 2035 meillä on hiilineutraali turkistila. Hyvin tiukasti otetaan huomioon ympäristö- ja eläinten hyvinvointikysymykset, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton FIFUR:in toiminnanjohtaja Marja Tiura sanoo.

– Uskon vahvasti turkisalan tulevaisuuteen Suomessa ja EU:ssa. Suomi on ollut edelläkävijä tilasertifiointijärjestelmässä. Meillä on valtavan hyvä data ja tieto, mikä on eläinten hyvinvoinnin taso.

Turkiselinkeinolle on etsitty uutta strategiaa, ja vuonna 2035 meillä on hiilineutraali turkistila.

Voiko tästä kiittää kettutyttöjä, jotka patistivat alaa? Tiura nauraa, että jos laveasti tulkitsee niin kyllä. Hän kertoo alan kunnianhimoisista ratkaisuista: käytetään aurinkokennoenergiaa, rasva muutetaan biodieseliksi, ruhot jauhetaan rehuksi. Tuotantoprosessista ei jää mitään yli.

– Olisi hirveän tärkeä, kun puhutaan turkiselinkeinosta, että otettaisiin asiasta selvää. Puhtaimmillaan ala edustaa kierto- ja biotaloutta. Turkis on materiaali muiden materiaalien joukossa.

Alalla on viimeisimpien vuositilastojen mukaan noin 3 000 työpaikkaa. Mutta jos syntyisi poliittinen päätös, että turkistuotanto halutaan Suomessakin ajaa alas? Silloin sekin muuttuu yhdessä yössä kriisialaksi.

TARVITAAN KOKONAISKUVA JA SUUNTA, MIHIN MENNÄÄN

Kauppatieteiden tohtori Paavo Järvensivu edustaa vuonna 2015 perustettua monitieteistä Bios-tutkimusyksikköä, joka tutkii ympäristö- ja resurssitekijöiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Jotta tulevaisuudessa on edellytyksiä taloudelle ja elinkelpoiselle planeetalle ylipäätään, täytyy siirtyä radikaalisti vähemmän kasvihuonepäästöjä aiheuttavaan tuotantoon. Lisäksi luonnonvarojen käyttö on saatava kestävälle tasolle, tätä ei käytännössä vielä edes säädellä, hän huomauttaa.

– Se, missä olemme olleet jäljessä, on suunnitelmallisuus ja sen mukainen proaktiivinen toiminta. Yksi hokema on, että kaikki tapahtuu nyt ”yhtäkkiä”, vaikka asiat ovat tavallaan olleet tiedossa vuosikymmeniä.

Ilman muuta rikkaissa maissa myös kulutusta täytyy vähentää.

Päästökaupan tie on ollut liian hidas. Ennen kaikkea tarvittaisiin kokonaiskuva ympäristön reunaehdoista ja muutoksista, jotka teollisuuden tuotannossa ja yhteiskunnan perusjärjestelmissä on saatava aikaan. Tarvitaan tutkimuksia, kaupallisia innovaatioita ja investointeja. On oltava aktiivisuutta ja keskinäistä koordinointia.

– Jos on kokonaisempi ymmärrys ja tietopohja, eri tahot voivat ennakoida toimintaansa. Tuotannossa pidetään huolta, että uutta taloutta ja työpaikkoja syntyy.

Myös globaali oikeudenmukaisuus painaa. Mistä otetaan mineraalit akkuihin ja millaisia ovat halpojen vaatteiden vaikutukset.

– Ilman muuta rikkaissa maissa myös kulutusta täytyy vähentää.

EDESSÄ UUDENLAISET JÄLLEENRAKENNUKSEN VUODET?

Ja kun talvea kohti mennään, energiakriisiä pukkaa Euroopassakin. Silti Järvensivukaan ei näe mielekkäänä vaihtaa kaikkia polttomoottoriautoja sähköisiksi, vaan luoda enemmän moottoritonta liikkumista, julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Siitä, millaisia autot ja liikennejärjestelmät ovat tai miten ne on tuotettu, päästään kaupunkisuunnitteluun ja ihmisten käyttäytymiseen.

– Muutokset eivät välttämättä ihmiselämälle ole niin kummallisia kuitenkaan.

Tarvitaan ohjenuora, ymmärrettävä tarina, mitä kohti kuljetaan. Suomessa ollaan ylpeitä sotien jälkeisestä jälleenrakennusajasta. Nyt voisi olla kyse jostain samankaltaisesta.

– Loisi tiettyä selkärankaa, jos oltaisiin tekemässä yhteistä ekologista jälleenrakennusta.

– Mahdollisuuksia on, jos ei niin härkäpäisesti pidetä kiinni vanhoista, vaan luodaan näkymä uuteen.

Onhan Suomessa nähty Nokia-ihmeitä ennenkin.

– Eikä se ehkä mitään ihmeitä vaadi. Keskittynyttä suunnitelmallista tekemistä, se olisi minun mielestäni se avain.