Oikeu­den­mu­kainen matka hiili­va­paa­seen maailmaan

Tuuli on kääntynyt. Niin Euroopan unioni kuin yksit­täiset ihmiset ovat haluk­kaita torju­maan ilmas­ton­muu­tosta. Myös euroop­pa­laiset ammat­ti­liitot, Teolli­suus­liitto mukaan lukien tukevat vihreää siirtymää. Mutta miten käy niille, joiden työpaikat tai alat katoavat? Puhutaan oikeu­den­mu­kai­sesta siirtymästä.

– Vaikka kyseessä on välttä­mätön muutos, se ei ole näiden duuna­reiden vika, jotka aloilla työsken­te­levät. Yhteis­kunnan on tultava vastaan, ettei isku ole niin kipeä, elinkei­no­asioiden päällikkö Lauri Muranen SAK:sta kuvaa oikeu­den­mu­kaisen siirtymän mekanismia.

EU on luonut oikeu­den­mu­kaisen siirtymän rahaston kompen­soi­maan muutosta. Just Transi­tion Fund eli JTF tarjoaa tukea vuoteen 2027 niille alueille ja toimia­loille, joita hiili­neut­raa­liin yhteis­kun­taan siirty­minen koettelee.

– Ei se miten­kään täydel­linen ratkaisu ole, mutta tässä saadaan vähän lisäaikaa maailman mullis­tusten vuoksi, Muranen sanoo.

Hän uskoo, että löytyy mekanis­meja, joilla työnte­kijät pystyvät koulut­tau­tu­maan uudel­leen. On muutos­turvan kaltaisia työka­luja raken­ne­muu­to­sa­lojen ihmisille. Oikeu­den­mu­kainen siirtymä koko EU:n tasolla on kuitenkin tarpeen. Sillä saadaan legiti­mi­teetti eli oikeutus kunnian­hi­moi­selle ilmastopolitiikalle.

– Nyt on hyvä ajankohta miettiä asiaa, sillä ihmisten arkea ovat alkaneet nakertaa energian hinnat.

Venäjän hyökkäys Ukrai­naan kytkeytyy energian hinnan­nousuun. Toisaalta muutos on nopeut­tanut fossii­li­sista polttoai­neista luopu­mista. Samaan hetkeen ovat osuneet Suomesta katsot­tuna erikoi­silta tuntuvat päätökset, kun sekä Saksa että Belgia ovat vähen­tä­neet ydinvoi­ma­ka­pa­si­teettia. Viimei­sim­pänä Eurooppaa koettelee kuivuus.

– Tästä tulee aika vaikeakin vääntö. Elämme kiinnos­tavia aikoja politiikassa.

SUOMI VOI SILTI OLLA ARMOLLISESSA ASEMASSA

Vaikka isku on dramaat­tinen turvea­lalle, ja turkis­tar­hoja uhkaa arvomaa­ilman muutos, niin Puolassa tai Saksassa on satoja tuhansia töissä hiili­teol­li­suu­dessa. Puhumat­ta­kaan ilmas­ton­muu­toksen vaiku­tuk­sesta kehit­ty­viin maihin.

On kuitenkin hyvä tunnistaa raken­ne­muu­toksen ilmiöt, sillä ne leikkaavat läpi koko yhteis­kunnan. Miten nykyinen teolli­suus ja ylipää­tään elinkei­noe­lämä pystyy ylläpi­tä­mään työpaik­koja ja toime­liai­suutta? Poltto­moot­to­ri­auton sadat öljyiset osat, varao­sa­teol­li­suus ja huolto­montut vaihtuvat sähkö­auton harvoihin liikku­viin osiin.

Fossii­listen polttoai­neiden jalostus hiipuu, mutta kemian­teol­li­suus jatkuu, vaikka materi­aalit vaihtuvat.

Ratkai­su­jakin on. Suoma­lainen akkuteol­li­suus kehittyy ja Uusikau­punki rakentaa sähkö­au­toja. Yhtenä esimerk­kinä on pieny­din­voima, jossa VTT:llä on Suomessa poikkeuk­sel­lista osaamista.

– Fossii­listen polttoai­neiden jalostus hiipuu, mutta kemian­teol­li­suus jatkuu, vaikka materi­aalit vaihtuvat. Yksit­täisen työntekijän näkökul­masta asiat eivät silloin muutu. On toiveikas olo, miten tämä vaikuttaa työlli­syy­teen, Muranen sanoo.

– Koronasta voisi sanoa, että se oli esimerkki yhteis­kun­nal­li­sesta shokista meidän elinai­ka­namme. Aika päättä­väi­sesti ja varsin onnis­tu­neesti siihen on pystytty maail­massa vastaamaan.

Turveala sai dramaat­tisen iskun

Keski-Suomi turve­tuo­tan­toa­luei­neen on yksi maakun­nista, jotka valmis­tau­tuvat muutok­seen kohti hiili­neut­raalia yhteis­kuntaa. Oikeu­den­mu­kaisen siirtymän JTF-rahoi­tusta on sinne jo myönnetty. Ensim­mäiset eurot Keski-Suomen 47,2 miljoonan euron potista saadaan ensi vuonna.

Raportti elokuulta 2022 kertoo, etteivät asiat silti ole menneet kuin Ström­sössä. ”Vaikuttaa siltä, että rahoitus ja toimen­pi­teet eivät juuri­kaan kohdennu heihin, jotka jäävät ilman työtä ja toimeen­tuloa (…) Myös rahaston viiväs­ty­minen johtaa kovaan kiiree­seen vuonna 2023. Pahim­mil­laan merkit­tävä osa rahoi­tusta jää hyödyn­tä­mättä, vaikka maakun­ta­ta­solla toimit­tai­siin kuinka ripeästi.”

Neovan eli entisen Vapon turve­tuo­tannon johtaja Pasi Rantonen kertoo, että turveala joutui vuonna 2021 todella kovaan syöksyyn. Ala työllisti vielä neljä vuotta sitten Suomessa suoraan 2 500 henkilöä ja välil­li­sesti puolet lisää.

Turve nähtiin poliit­ti­sesti yhtenä helpoim­mista tavoista vähentää päästöjä. Suomen hallitus teki päätöksen, että turpeen käyttö vähin­tään puoli­te­taan vuoteen 2030 mennessä. Varsi­naisen niska­lau­kauksen antoi päästö­kauppa. Se teki turpeesta niin kalliin, että ostajat kaikkosivat.

– Puolit­tu­minen tapah­tuikin vuoteen 2022 mennessä. Se teki todella rumaa jälkeä tässä kentässä, Rantonen kertoo.

Eniten ovat kärsi­neet suoraan työtä tehneet ihmiset tai yritykset.

Turvey­rit­tä­jille tämä tarkoitti sanelu­po­li­tiikkaa: ”Voit turvetta tänne lämpö­lai­tok­selle ajaa, mutta hinta on tuo”. Oli tahoja, jotka eivät ostaneet enää mitään. Turve­kauppa loppui kuin seinään. Tuli konkurs­seja ja joudut­tiin reali­soi­maan omaisuutta. Näin teki myös alan suurin toimija Neova, joka selvisi tekemällä yli 100 miljoonan euron alaskirjaukset.

JTF-rahasto ei ehtinyt alan kriisi­het­kellä apuun. Rahasto perustuu siihen, että monipuo­lis­te­taan alueel­lista elinkeinoa ja tuetaan työvoimaa uudel­leen koulu­tuk­sella. Ajatuk­sena se on hyvä, mutta hidas.

– Eniten ovat kärsi­neet suoraan työtä tehneet ihmiset tai yritykset. Heille ei ole suoraa tukea, jolla olisivat tästä päässeet yli. Yrittäjät ja työnte­kijät ovat kärsi­neet jo liki kaksi vuotta. Kun yritys on mennyt vararik­koon, se on siinä. Ei paljon lämmitä, jos maakunta retos­telee, että rahoi­tusta tulee, kun yrittäjän elämäntyö on mennyt.

SUORAAN SYÖKSYYN SYNTYI PIENI TASANNE

Ukraina muutti tilan­netta. Kun Venäjän energia­puu­tuo­tanto pysähtyi, myös turvetta tarvit­tiin. Se hidasti turpeen kysynnän laskua, vaikka päästö­kauppa pitää hinnan todella korkeana. Syntyi pieni tasanne, joka tasoitti alaspäin syöksyä.

– Koen tärkeänä, että Suomi, meidän päättä­jämme ja hallitus kävisivät huolella läpi, miten tässä aikaik­ku­nassa voitai­siin JTF-rahojen jakokri­tee­rejä muuttaa, että se tukisi oikeasti kärsi­neitä ihmisiä suoraan. Pitäisi olla jotain tehtä­vissä. Puhun yleisesti alan puolesta, Rantonen sanoo.

Hänen mukaansa nyt olisi äärim­mäisen tärkeää nähdä kauemmas, tehdä suunni­telmaa yli vuoden 2025. Energia­tur­peella pitäisi olla yhteis­kun­nal­li­sesti hyväk­sytty rooli energia­pa­le­tissa. Silti hänkin arvioi, että jo vuosi­kym­menen lopulla energia­tur­peen merkitys tulee olemaan minimaalinen.

– Silloin pärjä­tään toivot­ta­vasti jo muilla ratkaisuilla.

TURKISALA SINNITTELEE OMASSA STRESSITESTISSÄÄN

Turki­sala on paineessa, joka ei ole vielä konkre­ti­soi­tunut Suomessa. Useassa Euroopan maassa koko toimiala on ajettu alas.

– Turki­se­lin­kei­nolle on etsitty uutta strate­giaa, ja vuonna 2035 meillä on hiili­neut­raali turkis­tila. Hyvin tiukasti otetaan huomioon ympäristö- ja eläinten hyvin­voin­ti­ky­sy­mykset, Suomen Turki­se­läinten Kasvat­ta­jain Liiton FIFUR:in toimin­nan­joh­taja Marja Tiura sanoo.

– Uskon vahvasti turki­salan tulevai­suu­teen Suomessa ja EU:ssa. Suomi on ollut edellä­kä­vijä tilaser­ti­fioin­ti­jär­jes­tel­mässä. Meillä on valtavan hyvä data ja tieto, mikä on eläinten hyvin­voinnin taso.

Turki­se­lin­kei­nolle on etsitty uutta strate­giaa, ja vuonna 2035 meillä on hiili­neut­raali turkistila.

Voiko tästä kiittää kettu­tyt­töjä, jotka patis­tivat alaa? Tiura nauraa, että jos laveasti tulkitsee niin kyllä. Hän kertoo alan kunnian­hi­moi­sista ratkai­suista: käyte­tään aurin­ko­ken­noe­ner­giaa, rasva muute­taan biodie­se­liksi, ruhot jauhe­taan rehuksi. Tuotan­to­pro­ses­sista ei jää mitään yli.

– Olisi hirveän tärkeä, kun puhutaan turki­se­lin­kei­nosta, että otettai­siin asiasta selvää. Puhtaim­mil­laan ala edustaa kierto- ja biota­loutta. Turkis on materi­aali muiden materi­aa­lien joukossa.

Alalla on viimei­sim­pien vuosi­ti­las­tojen mukaan noin 3 000 työpaikkaa. Mutta jos syntyisi poliit­tinen päätös, että turkis­tuo­tanto halutaan Suomes­sakin ajaa alas? Silloin sekin muuttuu yhdessä yössä kriisialaksi.

TARVITAAN KOKONAISKUVA JA SUUNTA, MIHIN MENNÄÄN

Kauppa­tie­teiden tohtori Paavo Järven­sivu edustaa vuonna 2015 perus­tettua monitie­teistä Bios-tutki­musyk­sikköä, joka tutkii ympäristö- ja resurs­si­te­ki­jöiden vaiku­tuksia suoma­lai­seen yhteiskuntaan.

– Jotta tulevai­suu­dessa on edelly­tyksiä talou­delle ja elinkel­poi­selle planee­talle ylipää­tään, täytyy siirtyä radikaa­listi vähemmän kasvi­huo­ne­pääs­töjä aiheut­ta­vaan tuotan­toon. Lisäksi luonnon­va­rojen käyttö on saatava kestä­välle tasolle, tätä ei käytän­nössä vielä edes säädellä, hän huomauttaa.

– Se, missä olemme olleet jäljessä, on suunni­tel­mal­li­suus ja sen mukainen proak­tii­vinen toiminta. Yksi hokema on, että kaikki tapahtuu nyt ”yhtäkkiä”, vaikka asiat ovat taval­laan olleet tiedossa vuosikymmeniä.

Ilman muuta rikkaissa maissa myös kulutusta täytyy vähentää.

Päästö­kaupan tie on ollut liian hidas. Ennen kaikkea tarvit­tai­siin kokonais­kuva ympäristön reunaeh­doista ja muutok­sista, jotka teolli­suuden tuotan­nossa ja yhteis­kunnan perus­jär­jes­tel­missä on saatava aikaan. Tarvi­taan tutki­muksia, kaupal­lisia innovaa­tioita ja inves­toin­teja. On oltava aktii­vi­suutta ja keski­näistä koordinointia.

– Jos on kokonai­sempi ymmärrys ja tieto­pohja, eri tahot voivat ennakoida toimin­taansa. Tuotan­nossa pidetään huolta, että uutta taloutta ja työpaik­koja syntyy.

Myös globaali oikeu­den­mu­kai­suus painaa. Mistä otetaan mineraalit akkuihin ja millaisia ovat halpojen vaatteiden vaikutukset.

– Ilman muuta rikkaissa maissa myös kulutusta täytyy vähentää.

EDESSÄ UUDENLAISET JÄLLEENRAKENNUKSEN VUODET?

Ja kun talvea kohti mennään, energia­kriisiä pukkaa Euroo­pas­sakin. Silti Järven­si­vu­kaan ei näe mielek­käänä vaihtaa kaikkia poltto­moot­to­ri­au­toja sähköi­siksi, vaan luoda enemmän mootto­ri­tonta liikku­mista, julkista liiken­nettä, kävelyä ja pyöräilyä. Siitä, millaisia autot ja liiken­ne­jär­jes­telmät ovat tai miten ne on tuotettu, päästään kaupun­ki­suun­nit­te­luun ja ihmisten käyttäytymiseen.

– Muutokset eivät välttä­mättä ihmise­lä­mälle ole niin kummal­lisia kuitenkaan.

Tarvi­taan ohjenuora, ymmär­ret­tävä tarina, mitä kohti kulje­taan. Suomessa ollaan ylpeitä sotien jälkei­sestä jälleen­ra­ken­nusa­jasta. Nyt voisi olla kyse jostain samankaltaisesta.

– Loisi tiettyä selkä­rankaa, jos oltai­siin tekemässä yhteistä ekolo­gista jälleenrakennusta.

– Mahdol­li­suuksia on, jos ei niin härkä­päi­sesti pidetä kiinni vanhoista, vaan luodaan näkymä uuteen.

Onhan Suomessa nähty Nokia-ihmeitä ennenkin.

– Eikä se ehkä mitään ihmeitä vaadi. Keskit­ty­nyttä suunni­tel­mal­lista tekemistä, se olisi minun mieles­täni se avain.