Juha Antila: Huonosti järjes­tetty työ aiheut­taa ikävyyksiä

Työvoi­ma­pula on päivän puhee­naihe. Työn­te­ki­jöille on kysyn­tää enem­män kuin aikoi­hin, mikä aiheut­taa vaikeuk­sia sekä osaa­jien hankin­nassa että niiden pitä­mi­sessä talossa. Toisilla työnan­ta­jilla tilanne on kuiten­kin parempi kuin toisilla. Edes kaikki saman alan yrityk­set samalla alueella eivät ole samassa tilan­teessa. Miksi näin?

Vastaus on selvä: Työpai­kan toimin­ta­ta­vat vaikut­ta­vat työpai­kan mainee­seen, ja maine vaikut­taa. SAK:n luot­ta­mus­hen­ki­lö­pa­nee­lista ilmeni, että sellai­set yrityk­set, joilla on hyvä maine, kärsi­vät työvoi­ma­pu­lasta selvästi muita harvem­min. Hyvä johta­mi­nen ja henki­lös­töstä huoleh­ti­mi­nen maksaa nyt itse­ään takai­sin, ja hyvä niin.

Yksi iso ongelma suoma­lai­sessa työelä­mässä on se, että huomat­ta­van moni kokee, ettei voi tehdä työtään niin hyvin ja huolel­li­sesti kuin haluaisi. SAK:n liit­to­jen työs­sä­käy­vistä jäse­nistä näin kokee melkein joka kolmas. Silloin joudu­taan oiko­maan, teke­mään huonoa jälkeä, ja joskus jopa huijaa­maan asia­kasta. Sellai­nen arki syö niin miestä kuin naista. Ei ihme, että tällai­silla työpai­koilla työn­te­ki­jöillä on lähtö­ai­keita, ja nyt kun työpaik­koja on aiem­paa enem­män tarjolla, se näkyy. Ihmi­set eivät usein­kaan halua jättää varsi­nai­sesti töitään, vaan työnantajansa.

Koke­mus, ettei voi tehdä työtään niin hyvin ja huolel­li­sesti kuin haluaisi, voi johtaa riit­tä­mät­tö­myy­den tuntee­seen ja ahdis­tuk­seen. Ammat­ti­lai­suu­den koke­mi­nen, ammat­tiyl­peys, horjuu. Sellai­sessa työssä ei kukaan haluaisi olla, joten asialla on vaiku­tusta myös työn­te­ki­jöi­den eläköi­ty­mi­sai­kei­siin. Mikäli kyseessä on noin kuusi­kymp­pi­nen työn­tekijä, voi uuden työpai­kan löyty­mi­nen ja siihen siir­ty­mi­nen olla vaikeaa, jopa mahdo­tonta. Silloin mielessä pyörii lähinnä aamu­kampa: laske­taan vuosia, kuukausia ja päiviä, koska piina päättyy.

Anne­taan työn­te­ki­jöille mahdol­li­suu­det tehdä työnsä kunnolla ja teke­mi­seen riit­tä­vät resurssit.

Kuiten­kin samaan aikaan julki­lausuttu yhteis­kun­nal­li­nen tavoite on saada ihmi­set työs­ken­te­le­mään aiem­paa pidem­pään. Nämä­kin ihmi­set voisi­vat viet­tää viimei­set työvuo­tensa parem­min ja jois­sa­kin tapauk­sissa jatkaa työssä yli eläköi­ty­mi­siän, mikäli heille annet­tai­siin mahdol­li­suus tehdä työnsä kuten kuuluu sekä vaikut­taa työai­koi­hinsa entistä enemmän.

Alla yhden nuoren ihmi­sen käytän­nön esimerkki, mitä tarkoit­taa, kun työn­tekijä pako­te­taan teke­mään työnsä huonosti, eikä työn­te­ki­jällä ole vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Esimerkki on vanhus­pal­ve­luista, mutta koke­mus on laajasti tunnis­tet­ta­vissa eri aloilla.

”Oon lähte­nyt aiem­masta työpai­kasta, kun ei pysty­nyt vaikut­ta­maan millään tasolla, ja siellä oli tosi hurja työvoi­ma­pula… Ei ollut mitään moti­vaa­tiota jatkaa, kun oli tosi surul­lista oloa vanhus­ten puolelta ja kun mä näin, että heillä oli surkea elämä. Mä en jaksa­nut. Alkoi olla huono henki­nen vointi ja se alkoi säteillä mun perhe-elämään, kun on olin surul­li­nen ja se alkoi masen­taa.” -Lähi­hoi­taja, 29

Hyvä työelämä on mahdol­lista kaik­kialla, ja resep­ti­kin on yksin­ker­tai­nen: anne­taan työn­te­ki­jöille mahdol­li­suu­det tehdä työnsä kunnolla ja teke­mi­seen riit­tä­vät resurs­sit. Sen päälle työpai­koille sellai­nen meininki, jossa työn­te­ki­jöitä arvos­te­taan ja jokai­sella on mahdol­li­suus tulla kuul­luksi. Tulok­sena on lisään­ty­nyt työtyy­ty­väi­syys ja tuot­ta­vuus, sekä usein myös halu jatkaa työssä ja työpaikassa.

Kirjoit­taja on SAK:n kehittämispäällikkö.