Korona tuli jäädäkseen

Koro­na­vi­rus lähti leviä­mään ja alkoi nousta uuti­sot­si­koi­hin loppu­vuo­desta 2019. Maail­man terveys­jär­jestö WHO julisti Covid-19-tartun­ta­tau­din pande­miaksi 11.3.2020. Siitä lähtien korona on ohjan­nut yhteis­kun­tien toimin­taa maail­man­laa­jui­sesti ja pysy­nyt sitkeästi julki­sen keskus­te­lun yhtenä hallit­se­vana teemana.

Sairas­tu­mi­sia ja ennen­ai­kai­sia kuole­mia aiheut­ta­nut sekä huolta ja epävar­muutta poik­keuk­sel­li­sen paljon nostat­ta­nut pande­mia on ajan oloon tullut tautina lääke­tie­teel­li­sesti parem­min ymmär­re­tyksi. Sen myötä taudin hallinta on eden­nyt parem­paan suuntaan.

Uusi tieto on enem­män lievit­tä­nyt epävar­muutta kuin lisän­nyt huolta. Roko­tuk­sen otta­neet ovat saaneet suojan tautia vastaan niin, että kohdalle osues­saan tauti on lievempi kuin miksi se ilman roko­tusta saat­taisi äityä. Samalla viruk­sen aiheut­ta­maan riskiin on jo turrut­tu­kin. Se on ihmi­sille tyypil­li­nen tapa reagoida ja tottua ympä­ris­tön muutoksiin.

Korona on edel­leen riski­te­ki­jänä jatku­vasti läsnä arjessa. Taudin vaaral­li­suus ei ole hävin­nyt. Heti pande­mian alet­tua muodos­tui työelä­mässä selvä jako niihin palkan­saa­jiin, jotka voivat tehdä etätöitä ja niihin palkan­saa­jiin, jotka ovat sidot­tuja töiden teke­mi­seen työnan­ta­jan osoit­ta­massa paikassa. Tausta on ymmär­ret­tävä. Tieto­työtä voi tehdä etänä­kin, mutta terästä, autoja, biopolt­toai­neita tai höylät­tyä saha­ta­va­raa on mahdo­tonta valmis­taa omassa auto­tal­lissa tai olohuoneessa.

Korona on myös tule­vai­suu­dessa riski, joka voidaan hallita vain yhteisvastuullisesti.

Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan palkan­saa­jien kokema jännit­ty­nei­syys, hermos­tu­nei­suus ja ärtyi­syys ovat lisään­ty­neet koro­nan aikana. Lisäys on toteu­tu­nut myös työn­te­ki­jöillä, joista 44 prosent­tia rapor­toi viime vuonna edellä mainit­tuja koke­muk­sia. Muutos vuoteen 2018 verrat­tuna on melko suuri, 17 prosenttiyksikköä.

Koro­nan sairas­ta­mi­sen ja pelon tiede­tään kasau­tu­van niille työn­te­ki­jöille, joilla ei ole mahdol­li­suutta etätyö­hön. Toisaalta koro­na­ra­joi­tus­toi­met ovat heiken­tä­neet työn­te­ki­jöi­den toimeen­tu­loa monilla aloilla ja työpai­koilla. Näillä perus­teilla on hyvä syy arvioida, että Tilas­to­kes­kuk­sen tutki­muk­sessa havaittu palkan­saa­jien henki­sen hyvin­voin­nin vähe­ne­mi­nen ei selity pois muilla teki­jöillä, vaan on yhtey­dessä koronaan.

Tilan­teen purka­mi­seksi tarvi­taan toimen­pi­teitä. Työpai­koilla se tarkoit­taa esimer­kiksi tinki­mä­töntä työn­teon turval­li­sesta järjes­tä­mi­sestä huoleh­ti­mista ja turvaoh­jei­den mukaan toimi­mista. Toisaalta koro­nan aiheut­ta­mia talou­del­li­sia kustan­nuk­sia voidaan kompen­soida yhteis­kun­nan tuki­toi­min ihmi­sille, ei pelkäs­tään yrityksille.

Korona on aikamme kriisi, josta selviy­ty­mi­sen edel­ly­tyk­set eivät jakaudu tasai­sesti ihmis­ten kesken. Viisautta on tasoit­taa väes­tö­ryh­mien eroja taakan kanta­mi­sessa ja edis­tää ihmis­ten mahdol­li­suuk­sia suojau­tua taudilta. Korona on myös tule­vai­suu­dessa riski, joka voidaan hallita vain yhteisvastuullisesti.

Kirjoit­taja on Tekijä-lehden päätoimittaja.