Vihelletään peli poikki

Whistleblowing-direktiivin idea on luoda ilmoituskanavat väärinkäytösten ilmoittamiselle. Euroopan tasolla idea on kitkeä korruptiota ja paljastaa EU-rahoihin ja hankintoihin liittyviä epäselvyyksiä. Esiin voi tulla myös esimerkiksi ympäristönsuojelurikkomuksia.

Samalla kun luodaan kanavat, joilla työntekijät voivat tehdä ilmoituksia, säädetään laki, jolla suojellaan ilmoittajaa. Kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta ongelmatonta järjestelmän luominen ei ole.

EU-tason lainsäädäntö ei kata kaikkea, joten myös ilmoittajan suojelu rajautuu näille direktiivin rajaamille aloille, kuten säteilyturvallisuus, elintarviketurvallisuus tai terveyteen liittyvät julkiset hankinnat. Ilmoittajan pitäisikin tietää, miten ja mistä ilmoituksen voisi tehdä, jotta tulisi suojelluksi? Lakiluonnoksen kommenteissa SAK, STTK ja Akava katsovat tämän voivan johtaa siihen, että työntekijät eivät tee ilmoituksia ja direktiivin tarkoitus ei toteudu. Lain soveltamisalan pitäisi tästä syystä olla laajempi.

Lakiluonnoksesta on nähty puuttuvan se, voiko ilmoittaja peruuttaa ilmoituksen, jonka on ehkä tehnyt äkkipikaistuksissaan. Ja mikäli ilmoittajaa ei kyetä tunnistamaan, ei hänelle voida tarjota suojelua eikä toisaalta asettaa vastuuseen väärien tietojen antamisesta.

Whistleblowing-järjestelmässä luodaan myös kaksi erilaista ilmoitusväylää. Sisäinen, luottamuksellinen ilmoituskanava pitää luoda yli 50 työntekijän yrityksiin ja vastaavasti valtion virastoille. Toiseksi perustetaan ulkoisia kanavia, kuten oikeuskanslerin kautta toimiva ilmoituskanava.

IHMINEN ON KEKSELIÄS AHTAALLE JOUTUESSAAN

Kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija Arto Helenius Teollisuusliitosta toteaa, että direktiivistä on puhuttu todella vähän. Häntä askarruttaa erityisesti minkälaista sotkua sisäisestä kanavasta voi tulla. Kun ihminen on hädissään omista asioistaan, hän on uskomattoman kekseliäs löytämään taustalta salaliittoja tai epäilyksiä kavalluksista.

– Vanhana kettuna näen, että joku saattaa omassa hankalassa tilanteessaan tehdä anonyymin ilmoituksen, jotta saisi vielä yhden vahingonkorvausperusteen lisää.

Työpaikoilla esiin tulee enemmänkin asioita, jotka koetaan oikeaksi tai vääräksi. Heleniuksen mielestä on tärkeää, ettei uusi ilmoitusjärjestelmä sotke vanhoja neuvotteluperiaatteita ja luottamusmiesjärjestelmää. Työympäristöasioiden tulisi ensisijaisesti mennä työsuojeluorganisaation eikä nimettömien ilmoitusten kautta.

– Jokaisessa firmassa pitäisi käydä läpi luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa, mihin tämä ilmoituskanava on tarkoitettu sekä miten ja missä ilmoituksia käsitellään.

Helenius katsoo, että direktiivissä katsellaan koko EU:n tasolla unionin järjestelmiä loukkaavia seikkoja. Etelä-Euroopan valtioissa EU-tuet voivat upota paikalliseen hallintoon – jälkiä ja tuloksia jättämättä.

– Me olemme Suomessa aika ”puhtaita”, sillä EU-rahoja käytetään ja haetaan aika vähän verrattuna Espanjaan, Italiaan ja Ranskaan, missä rahoitusta voi hakea omalla äidinkielellä – ja käyttää järjestelmiä hyväkseen.

Anonyymi kanava, viimeiseen saakka

Ilmoituskanavia on suurissa yrityksissä jo nyt. Viestintäpäällikkö Tapani Mylly kertoo, että Meyerin telakalla Turussa ilmoituskanava on ollut käytössä jo liki neljä vuotta.

– Pystyn kertomaan, millainen se on, mutten sitä, miten se toimii, Mylly sanoo.

Meyerillä kuka tahansa voi täysin anonyymisti jättää järjestelmään viestin, jos epäilee väärinkäytöstä telakan tai sen verkoston kohdalla. Ilmoitukset käsitellään telakan oman organisaation ulkopuolisessa yksikössä.

– Nettisivuilla on verkkopalvelu, johon viestejä voi jättää. Aika tarkkaan on mietitty protokolla, miten asiat sen kautta etenevät.

Olennaista on, että ilmoittajaa suojellaan ja kaikki telakkaan liittyvä käsitellään. Jos ilmoittaja jättää yhteystiedot, vaikka sitten anonyymisti luodun nettiosoitteen, hän saa tiedon asian käsittelystä. Myös ilmoituksen kohdetta halutaan suojella mahdollisilta vääriltä ilmoituksilta. Muuten tietoja kanavan toiminnasta ja ilmoitusten kohtalosta ei anneta.

– On tarkoituksella rakennettu kanava näin, että anonymiteetti varmasti pysyy sataprosenttisesti. Kun kanava pistettiin pystyyn, joku kyseli sen tuloksia, mutta jutunteko tyssäsi, koska ei ole mitään kerrottavaa, Mylly toteaa.

Kanavaa ei myöskään mainosteta. Täysin käyttämättömänä se Myllyn mukaan ei ole ollut.

– On yhdentekevää onko ilmoituskanava olemassa tai ei. Silloin asiasta tiedotettiin, kun Meyer otti sen käyttöön. Kanava on kuitenkin niin hyvin piilotettu, että käytännössä sitä ei ole, Meyerin Turun telakan pääluottamusmies Juha Jormanainen sanoo ja epäilee, ettei ilmoituksia tule juuri koskaan.

– Me kaikki henkilöstöryhmät olimme sitä mieltä, että se on kuollut lehti. Tarkoitus on, että sitä kautta saa antaa ilmi väärinkäytösepäilyjä. Oman talon ilmiantojärjestelmään ei kannata ilmoittaa mitään, sen verran tarvitaan itsesuojeluvaistoa. Tulee mieleen Itä-Saksa, missä joka toinen vakoili joka toista. En pidä järjestelmää hyvänä, Jormanainen pohtii.

ILMOITUSKANAVA VOI TOIMIA ORGANISAATION EDUKSI

Suurista organisaatioista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on mitä ilmeisemmin kantapään kautta koettu, että ilmoituskanavaa tarvitaan. HUS on saanut kasapäin negatiivista julkisuutta mittavilla, kilpailuttamatta tehdyillä hankinnoilla ja niihin liittyvillä epäselvyyksillä.

– On tarkoituksenmukaista luoda sellainen järjestelmä, että jos jokin on epäselvää tai sopimatonta, se nousee esiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tähän pystytään puuttumaan, hallintojohtaja Lauri Tanner sanoo.

HUS:ssa pidetään kuitenkin sormea starttinappulalla. Ennen hallituksen lakiesitystä HUS ei tee kanavan suhteen järjestelmähankintoja. Laaja työryhmä juristeineen ja riskienhallinnan asiantuntijoineen vie silti asiaa eteenpäin.

Tanner muistuttaa, että HUS:lla on vanhastaan erilaisia ilmoitusjärjestelmiä, jotka ovat osa terveydenhuollon omaa säätelyä. HaiPro-järjestelmällä ilmoitetaan läheltä piti -tapahtumia sekä haittatapahtumia potilaiden hoidossa, ja nämä ilmoitukset voi tehdä anonyymisti. Järjestelmä on hyvä potilasturvallisuuden parantamiseen ja vahingoista oppimiseen. Toisaalta on henkilöriski-ilmoitusjärjestelmä, jolla voidaan ilmoittaa, mikäli yksittäinen henkilö uhkaa potilasturvallisuutta tai tekee rikollisia tekoja. Tämä kanava ei ole ollut anonyymi, mikä direktiivin tarkoittamassa ilmoitusjärjestelmässä on olennaista.

Tunnustan, että kokonaisuus on monimutkainen. Tarkoitus on hirveän hyvä, toteutustapa on hankala.

– Nämä ovat henkisesti whistleblow-maailman edeltäjiä, Tanner pohtii.

Whistleblow-järjestelmä suojaa ilmoittajaa, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa vain lain ja direktiivin määrittelemällä soveltamisalalla.

– On tietysti hyvä kysymys, miten järjestelmään saataisiin muitakin sektoreita. Jos esimerkiksi potilashoidossa, tapahtuu asiattomuuksia, miten myös niitä saataisiin esiin.

HUS pyrkii purkamaan päällekkäisyyksiä, yksittäisen työntekijän näkökulmasta voi silti olla haastavaa, että on erilaisia ilmoituskanavia.

– Tunnustan, että kokonaisuus on monimutkainen. Tarkoitus on hirveän hyvä, toteutustapa on hankala, Tanner sanoo.

PUOLUSTUSVOIMISSA ENSIKOKEMUKSET HYVIÄ

Sotilaslakimies Maarit Tulokas Pääesikunnan oikeudellisesta osastosta kertoo, että puolustusvoimissa otettiin lokakuussa valtakunnallisesti kokeilukäyttöön laillisuusvalvontakanava, jota on aiemminkin testattu. Ilmoituksia on ensi kuukausina tullut tasaiseen tahtiin ja ne ovat olleet asiallisia.

Esille on Tulokkaan mukaan varmasti tullut joitakin ruohonjuuritason asioita, joihin tarttuminen esimerkiksi pistokokeenomaisen valvonnan yhteydessä olisi ollut epätodennäköistä. Tietoon tulee asioita, joita muuten ei olisi mahdollista havaita, ja joita ei ole voitu ilmoittajan omassa työyhteisössä nostaa esiin.

Valmisteluvaiheessa henkilöstöjärjestöt toivat esiin huolen, että kanavaa käytettäisiin kiusaamiseen tai sitä kautta tehtäisiin epäasiallisia ilmoituksia.

– Alkuvaiheen kokemukset ovat varsin myönteiset. Suunnitteluvaiheessa tunnistetut riskit eivät ole toteutuneet, vaan ilmoitukset ovat olleet asiallisia.

SUOMI EI OLE TÄLLÄ KERTAA MALLIOPPILAS

Keskuskauppakamarin johtaja Stina Wikberg arvioi ilmoituskanavan eduksi, että yritys pääsee ajoissa puuttumaan epäkohtiin, joista voisi olla sille haittaa. Hänellä on tuntuma, että edelleen löytyy organisaatioita, jotka eivät edes tiedä uudesta velvoitteestaan kanavan luomiseen.

Suomi myöhästyy myös direktiivin vaatimassa lainsäädännössä. Direktiivi piti saada osaksi Suomen lainsäädäntöä jo 17. Joulukuuta 2021, mutta lakiesitystä odotellaan yhä.

–  Suomi ei ole tällä kertaa EU:n mallioppilas.

Jos yrityksessä on viisas johto, sen kannattaa kuulla mahdollisesta ongelmasta mahdollisimman varhain.

Ne yritykset, joilla ilmoituskanava jo on, ovat Wikbergin mukaan valinneet pääsääntöisesti linjan, että kanavan kautta voidaan ilmoittaa kaikesta. Tämä tarkoittaa myös, että yrityksessä on julkisesti tiedotettu, että ilmoittajaa suojellaan vastatoimista, eli häntä ei esimerkiksi irtisanota, koskipa asia mitä tahansa.

Keskuskauppakamarin keväällä teettämän kyselyn mukaan direktiiviin liittyy paljon ennakkoluuloja. Työntekijöiden puolelta epäillään, miten anonymiteetti oikeasti toimii. Toisaalta pelätään, tuleeko ilmoituksia liikaa, pitäisikö kanavaa rajoittaa tai piilottaa. Nämä ovat Wikbergin mukaan olleet ennakkoluuloja, jotka eivät ole toteutuneet. Hän pitää pikemmin lahjana organisaatiolle, että havainnoista kerrotaan.

– Jos yrityksessä on viisas johto, sen kannattaa kuulla mahdollisesta ongelmasta mahdollisimman varhain. Näin asia päästään korjaamaan ennen kuin siitä kehkeytyy isoja juttuja.

Ideaalitilanteessa ei tarvittaisi lainsäädäntöä ja pakkoa. Esimerkiksi korruption estäminen on kuitenkin isompi yhteiskunnallinen tavoite EU-tasolla. Ehkä Suomessa on totuttu suoraan puheeseen, rehtiin kanssakäymiseen.