Jenni Uljas: Pieni nano pelottaa

Nanohiukkaset aiheut­ta­vat paljon puhet­ta ja huol­ta. Ne eivät sinäl­lään ole uusi asia, kos­ka niitä syn­tyy luon­nos­sakin. Teolli­nen käyt­tö ja valmis­tus ovat herät­täneet huolen nanohiukkas­ten vaiku­tuk­ses­ta ihmis­ten ter­vey­teen ja ympäristöön. Myös vira­nomaiset ovat herän­neet tähän huoleen: nykyään tehdään paljon tutkimus­ta ja lain­säädän­töä kehitetään nanohiukkasi­in liit­tyen.

Nano tarkoit­taa oikeas­t­aan hyvin pien­tä. Nanopar­tikke­lit ovat erit­täin monipuo­li­nen joukko lukuisia eri ainei­ta, joi­ta yhdis­tää pieni hiukkaskoko. Jopa samal­la aineel­la voi olla eri­laisia nanomuo­to­ja. Pienen kokon­sa vuok­si niil­lä voi olla eri­laisia vaiku­tuk­sia kuin saman aineen isom­mil­la hiukkasil­la, mut­ta koko ei yksinään määritä hiukkas­ten ter­veysom­i­naisuuk­sia. Osal­la tiede­tään ole­van voimakkai­ta ter­veysvaiku­tuk­sia, osa vaikut­taa tämän het­ken tiedon mukaan vaarat­tomil­ta ja osan vaiku­tuk­set ovat edel­lis­ten väliltä. Kuvaavaa tämän joukon hajanaisu­ud­es­ta ja laa­ju­ud­es­ta on se, että nanohiukkasen määritelmän aikaansaami­nen EU:ssa on ollut todel­la työlästä.

Työ­nan­ta­jan lak­isääteinen velvol­lisu­us on huole­htia työn­tek­i­jöi­den ter­vey­destä ja tur­val­lisu­ud­es­ta töis­sä. Työ­nan­ta­jan kuu­luu selvit­tää ja hal­li­ta kaik­ki riskit, eivätkä nanopar­tikkelei­den vaiku­tuk­set ole tästä poikkeus. Ongel­mallista on, että tietoa on ole­mas­sa vieläkin liian vähän. Tiedon tuot­ta­mi­nen on hidas­ta, eikä pitkäaikaisvaiku­tuk­sia voi­da kokon­aan ennakoi­da. Riit­täviä riskin­hallinta­toimia pitäisi silti olla, jot­ta altistu­mi­nen haitallisille aineille on mah­dol­lisim­man pien­tä. Työn­tek­i­jöil­lä pitäisi olla riit­tävästi tietoa sekä tur­val­liset työolot ja ‑väli­neet, jot­ta riskialtista altistu­mista ei tapah­tu­isi.

Työ­nan­ta­jan pitää selvit­tää ja hal­li­ta kaik­ki riskit, eivätkä nanopar­tikkelei­den vaiku­tuk­set ole tästä poikkeus.

Ylipäätään meil­lä on liian vähän tietoa eri aineista ja niiden ter­veysvaiku­tuk­sista. Osaa vaiku­tuk­sista ei var­masti tun­nis­te­ta vielä lainkaan. Yhteinen tieto­varan­tomme kuitenkin lisään­tyy koko ajan. Siinä merkit­tävässä roolis­sa on REACH-ase­tus, jon­ka perusidea on se, että kemikaalia valmis­ta­van, maa­han tuo­van tai myyvän yri­tyk­sen pitää selvit­tää aineen ter­veys- ja ympäristö­vaiku­tuk­set ja tiedot­taa niistä. Vuon­na 2020 tarken­net­ti­in REACH:n vaa­timuk­sia selvit­tää myös aineessa ole­vien nanopar­tikkelei­den omi­naisuuk­sia erik­seen. Pikkuhil­jaa siis niistäkin saadaan lisää tietoa.

Uut­ta tietoa tulee jatku­vasti ja käsi­tyk­semme todel­lisu­ud­es­ta elää. Toiv­ot­tavasti lähi­t­ule­vaisu­udessa saamme riit­tävästi tietoa, joka ei pelkästään lisää tuskaa. Ja vaik­ka lisäisikin, niin ainakin tiedämme, mitä vas­taan suo­jau­tua työ­paikoil­la.

JENNI ULJAS
Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöasiantun­ti­ja

KUVA KITI HAILA

7.9.2021