Työmarkkinoiden joustavuutta on vähätelty

Keskustelu paikallis­es­ta sopimis­es­ta on jakau­tunut kah­teen leiri­in. Työn­tek­i­jöi­den näkökul­mas­ta kysymys on neu­vot­telemis­es­ta ja sopimis­es­ta, joka tapah­tuu paikallis­es­ti, mut­ta tasaver­taises­sa ase­mas­sa työ­nan­ta­jan kanssa työe­htosopimusten poh­jal­ta. Työ­markki­noiden jäykkyy­destä ään­tä korot­tanei­den työ­nan­ta­jien tavoit­teena sitä vas­toin on sopimuskent­tää hajaut­ta­mal­la kas­vat­taa työn­jo­hto-oikeut­ta ja val­taa suh­teessa työn­tek­i­jöi­hin. Se tarkoit­taisi sanelun lisään­tymistä ja aidon neu­vot­telemisen ja sopimisen vähen­tymistä työ­paikoil­la.

Työ­nan­ta­jien suosimien jous­to­vaa­timusten perustelu on työ­markki­noiden jäykkyys. Sen aiheut­ta­jik­si ne aset­ta­vat keskite­tyn sopimisen ja yleis­si­to­vat työe­htosopimuk­set, mut­ta väit­tämän toden­peräisyys on kyseenalainen. Teol­lisu­u­den palka­nsaa­jat TP:n teet­tämän tuoreen selvi­tyk­sen mukaan Suomen työ­markki­nat nimit­täin ovat jous­ta­vat. Yleis­si­tovu­us ei niitä eri­tyisem­min jäyk­istä.

TP:n arvio suo­ma­lais­ten työ­markki­noiden jous­tavu­ud­es­ta ei ole ensim­mäi­nen laat­u­aan. Julk­isu­udessa nämä näke­myk­set ovat kuitenkin saa­neet niukem­min sijaa kuin hoke­mat jäykkyy­destä. Vähem­mälle huomi­olle on jäänyt se seik­ka, että sopimusjär­jestelmä on perusteil­taan kun­nos­sa. Se muo­dostaa kan­ta­van alus­tan tule­vaisu­u­den työ­markki­noiden rak­en­tamiselle. Jär­jestelmää voidaan var­masti kehit­tää, mut­ta sen romut­ta­mi­nen olisi epävi­isas liike.

Työ­markki­noiden ja sopimus­toimin­nan kehit­tämisessä ovat tuot­tavu­us ja työl­lisyys työ­nan­ta­jia ja työn­tek­i­jöitä yhdis­täviä tavoit­tei­ta. TP:n selvi­tyk­sessä ei löy­det­ty näyt­töä sille, että paikallisel­la sopimisel­la olisi ollut myön­teinen vaiku­tus niistä kumpaiseenkaan. Olet­ta­mus siitä, että paikalli­nen sopimi­nen edis­täisi tuot­tavu­ut­ta ja työl­lisyyt­tä ei siis näyt­täisi pitävän paikkaansa.

Herää kysymys, onko viimeaikainen keskustelu yleis­si­to­vista työe­htosopimuk­sista ja paikallis­es­ta sopimis­es­ta käy­ty puut­teel­lisen tiedon tai vino­jen olet­ta­musten varas­sa. Ehkäpä tilanne onkin se, että sokei­den pis­tei­den taustal­la ole­vi­in kysymyk­si­in paneu­tu­mi­nen voisi tuo­da tarken­netun näkökul­man ja uut­ta ymmär­rystä sopimus­toimin­nan jär­jestämiseen työ­markki­noil­la. Se ken­ties tarkoit­taisi uusien selvi­tys­ten tekemistä, mut­ta niille saat­taa olla tarve. Yhteisen tilan­neku­van puut­tumi­nen on tyyp­illi­nen syy sille, mik­si use­ampia osa­puo­lia kos­ket­ta­vat asi­at eivät etene, vaik­ka keskusteluy­hteys on ole­mas­sa.

TP:n selvi­tyk­sen mukaan työ­nan­ta­jien val­ta kas­vaa paikallises­sa sopimises­sa lyhyel­lä aikavälil­lä kuten yleis­es­ti on ajatel­tu. Työ­nan­ta­jien kas­va­neen val­lan kuitenkin arvioidaan nos­ta­van ajan kulues­sa painet­ta etsiä ratkaisu­ja tilanteen tasoit­tamisek­si, esimerkik­si työn­tek­i­jöi­den tulk­in­tae­tuoikeudel­la tai yhteis­toimin­nan laa­jen­tamisel­la. Täl­lais­ten rak­en­teel­lis­ten ratkaisu­jen taustal­la val­lan asetelmia muo­vaisi myös työn­tek­i­jöi­den uudelleen organ­isoi­tu­mi­nen etu­jen­sa ajamisek­si ja ase­mansa paran­tamisek­si. Kysymys on voimas­ta ja vas­tavoimas­ta, joiden mit­telöä voi kuva­ta heil­urin liik­keen tavoin etenevänä kehi­tyk­senä.

Työ­markki­noiden heil­urin liikkei­den laa­ju­us on val­loilleen päästämisen sijaan paras­ta pitää sup­peana. Vakaus ja ennustet­tavu­us ovat men­estys­tek­i­jöitä. Niiden taustal­la kaiken perus­tana on luot­ta­mus. Siinä ovat syyt sille, mik­si Suo­mi on pär­jän­nyt 2000-luvun muu­tok­sis­sa ver­rat­tain hyvin. Tätä pääo­maa ei pidä huka­ta.

PETTERI RAITO
Pää­toimit­ta­ja

18.3.2021