Työkaverit Tarmo Tyni ja Ari Majava: ”Huumoria tarvitaan”

Työpaikka on pilalla, jos sieltä puuttuu pieni herjanheitto. Yli 30 vuotta samassa työssä on opettanut tuntemaan toisen huumorintajun, sanovat Taivalkosken Telatek Worksin levyseppähitsaajat ja luottamusmiehet Tarmo Tyni ja Ari Majava.

TARMO TYNI

Levyseppähitsaaja
Pääluottamusmies

ARI MAJAVA

Levyseppähitsaaja
Varapääluottamusmies, ao. 129:n puheenjohtaja

Telatek Works Oy, Taivalkoski

TARMO TYNI: Me väännämme vitsiä vähän joka asiasta täällä töissä. Se on hyvä homma. Pahimpia herjoja en kerro, mutta jotakin voi arvata jo siitä, että Arin sukunimi on Majava. Siitä keksii vaikka mitä.

ARI MAJAVA: Huumoria tarvitaan. Se on työpaikalla äärimmäisen tärkeä asia. Ottaako toinen nokkiinsa heitoista? Sellaista ei tule edes ajateltua.

TARMO: Olemme olleet täällä töissä niin pitkään, että meille on kehittynyt omanlainen keskinäinen huulenheitto. Joskus huomaa, että muut eivät välttämättä ymmärrä meidän huumoriamme. Kun joku uusi tulee tänne töihin, hän saattaa katsella ja kuunnella näitä juttuja hetken ihmeissään.

ARI: Kun on pitkään tehnyt työtä yhdessä tietää, että kyllä tuo nämä heitot sulattaa. Joku voi miettiä, että onko tuollainen heittely ihan normaalia, mutta me tiedämme, että kyllä tuo toinen sietää melkein mitä vaan. Jos se jostakin pahastuu, se on vähän aikaa hiljaa.

TARMO: Työpaikka on pilalla, jos sieltä puuttuu pieni herjanheitto.

ON VUOSI 85, KAUAN ON AIKAA SIIS…

ARI: Tulin tänne töihin ensimmäisen kerran toukokuussa 1985. Muistan, kun katselin tyhjää tehdashallia. Silloin elettiin Rautaruukin aikaa ja täällä alettiin tehdä junanvaunuja.

TARMO: Tulin ensimmäisen kerran tänne töihin vuonna 1985, kun olin päässyt armeijasta. Kävin lyhyen työrupeaman Savossa 1988. En viihtynyt siellä, eikä palkka ollut hyvä. Esikoisemme oli puolivuotias. Kävelimme puolison kanssa nukuttamassa vaunuissa nukkuvaa poikaa ja puoliso kysyi, miltä täällä mahtaa tuntua kymmenen vuoden kuluttua. Sanoin, että sitä me emme tule näkemään. Palasimme Taivalkoskelle melkein saman tien, vuonna 1989.

Kyllä tuo nämä heitot sulattaa.

TARMOLTA SAA HYVÄT NEUVOT

ARI: On tärkeää, että on työkaveri, jolta voi kysyä neuvoa. Tuotannon homma on sellaista, että välillä meinaa mennä sormi suuhun. Tarmolta voi aina kysyä – ja joskus saattaa saada jopa asiallisen vastauksen.

TARMO: Tällä konepajalla on valmistettu vuodesta 1998 yli 200 ruoripotkuria. Se on aikamoinen määrä.

PORONKELLONTAKOJAT OSAAVAT

ARI: Työ on muuttunut vuosien varrella entistä likaisemmaksi ja raskaammaksi. Kun tulimme tänne töihin, valmistimme junanvaunujen runkoja. Materiaalit olivat ohuita nykyisiin verrattuna. Yksi ruoripotkuri painaa 95 000 kiloa. Kun siihen upotetaan moottori, se painaa 200 000 kiloa.

TARMO: Oli onni, että Rautaruukin vuorineuvos Helge Haavisto piti Taivalkosken puolta. Hän sanoi, että myös Koillismaalla tarvitaan työtä. Niin tänne tuli vuonna 1985 tämä tehdas, vaikka jotkut irvileuat etelässä sanoivat, etteivät ne poronkellontakojat osaa junanvaunuja hitsata. Toisin on.

ARI: Täällä on jatkuva pula työntekijöistä. Koillismaalla ei enää kouluteta metallimiehiä, ennen täällä oli ammattikoulu. Väki on muutenkin vähentynyt. Tehtaan konepajapäällikkö on rippikoulukaverini.

TARMO: Metallityö ei nuoria kiinnosta. Olenkin sanonut työnantajalle, että kyllä se euro vaan on hyvä konsultti.

Eipä täällä olisi jaksanut kulkea 31 vuoden ajan, jos tämän ottaisi kovin vakavasti.

TÄRKEÄÄ OSATA VETÄÄ RAJANSA

TARMO: Kun me tulimme yli 30 vuotta sitten työelämään, oli itsestäänselvyys kuulua ammattiliittoon. Nyt se ei enää ole. Koetan kertoa nuoremmille, miten iso apu ja tuki liitosta on. Pääluottamusmies katsoo, että hommat menevät asiallisesti. Työnantajan kanssa on pientä vääntöä aina silloin tällöin. Kenenkään kanssa ei tarvitse olla aina samaa mieltä.

ARI: Olen varaluottamusmies ja ollut myös pääluottamusmiehenä. Se oli melko kuormittavaa, koska pidin työpuhelinta aina auki ja puhuin vapaa-aikanakin työpaikan ongelmista ja kuuntelin muita. Tarmo on opettanut väen siihen, että työasiat hoidetaan työaikana. Se on hyvä homma.

TARMO: Kun lähden työpaikan pihasta kello 14, suljen puhelimen ja ajattelen ihan muuta. Minulla on kaksi nuorempaa veljeä ja hekin ovat täällä töissä.

ARI: Vapaalla emme juuri tapaa toisiamme, koska asumme eri puolilla pitäjää. Taivalkoski on aika laaja kylä. Lähettelemme esimerkiksi WhatsAppissa videoita ja muuta kivaa toisillemme. Tarmo harrastaa metsästystä, minulta ovat ne hommat jääneet.

TARMO: Muutin kotikonnuilleni Koston kylään järven rannalle. Työmatkaa on 40 kilometriä. Viihdyn syrjäkylällä hyvin, tykkään, kun saa olla rauhassa.

ARI: Taivalkoski on hiljentynyt vuosien varrella. 30 vuotta sitten täällä oli monta baaria ja ravintolaa. Tansseja pidettiin joka viikonloppu ja porukkaa riitti. Nyt väki on vähentynyt eikä täällä ole juuri mitään tapahtumia.

TARMO: Työpaikka on kuitenkin mukava. Eipä täällä olisi jaksanut kulkea 31 vuoden ajan, jos tämän ottaisi kovin vakavasti.

TEKSTI TERHI FRIMAN
KUVAT VESA RANTA

SARJA JATKUU

Kertokaa meille hyvästä työkaveruudestanne, saatamme tehdä teistä jutun: tekija@teollisuusliitto.fi