Sopimisessa tarvitaan tasavertaiset osapuolet

Väite, jon­ka mukaan Suomes­sa ei pystytä har­joit­ta­maan paikallista sopimista työ­paikoil­la, on väärä.

SAK:n luot­ta­mushenkilöille syysku­us­sa tekemän kyse­lyn mukaan paikallisia sopimuk­sia on viimeisen kah­den vuo­den aikana tehty 59 pros­en­til­la työ­paikoista. Toimi­alo­ja ver­tail­taes­sa paikallis­ten sopi­joiden osu­us on korkein teol­lisu­udessa, jos­sa luke­ma on 67 pros­ent­tia yri­tyk­sistä. Paikallista sopimista tapah­tuu vähiten kul­je­tusa­loil­la, mut­ta siel­läkin sopimuk­sia on tehty joka toisel­la työ­paikalla.

Yleis­in­tä paikalli­nen sopimi­nen on ollut isoil­la yli 250 henkilön työ­paikoil­la ja määräl­lis­es­ti vähäis­in­tä pie­nil­lä alle kymme­nen henkilön työ­paikoil­la. Vai­htelu­väli on melko laa­ja, sil­lä suurten työ­paikko­jen ryh­mässä paikallis­ten sopi­joiden osu­us on 75 pros­ent­tia ja pien­ten työ­paikko­jen ryh­mässä 39 pros­ent­tia yri­tyk­sistä.

Paikallisia sopimuk­sia on tehty esimerkik­si palkkausjär­jestelmistä, työa­jan tasoit­tumis­es­ta, tulospalkkauk­ses­ta ja kan­nus­timista, työaika­pankeista, tasa-arvo- ja yhden­ver­taisu­us­su­un­nitelmista sekä luot­ta­mushenkilöi­den ajankäytöstä ja kor­vauk­sista. Luot­ta­mushenkilöi­den arvioiden mukaan paikalli­nen sopimi­nen on sujunut työ­paikoil­la pääsään­töis­es­ti onnis­tuneesti. Esimerkik­si teol­lisu­udessa sopimisen arvioidaan sujuneen hyvin 45 pros­en­til­la työ­paikoista. Toisi­naan hyvin ja toisi­naan huonos­ti se on toteu­tunut niin ikään 45 pros­en­til­la työ­paikoista. Sopimisen arvioidaan luon­nis­tuneen yksi­no­maan huonos­ti vain joka kymme­nen­nel­lä työ­paikalla.

Keskeisim­mät syyt paikallisen sopimisen epäon­nis­tu­miseen ovat työ­nan­ta­jan pyrkimys sanel­la sopimuk­sia, työ­nan­ta­jan työn­tek­i­jöi­hin kohdis­ta­ma pain­os­tus tai halut­to­muus ylipäätään sopia asioista. Sopimisen onnis­tu­misen taustal­la ovat työ­paikalla val­lit­se­va luot­ta­muk­sen ilmapi­iri, henkilöstön edus­tus työ­paikan päät­tävis­sä elimis­sä, henkilöstön tuki luot­ta­mus­miehille sekä ammat­tili­iton tai ammat­tiosas­ton anta­ma tuki paikalliselle sopimiselle.

Kun julk­isu­udessa käy­dyn keskustelun paikallisen sopimisen lisäämisen tarpeesta peilaa edel­lä kuvat­tui­hin tulok­si­in, voidaan vetää johtopäätös, jon­ka mukaan kysymys ei niinkään ole paikallisen sopimisen yleisyy­destä vaan siitä, mil­lä taval­la sopimus­toim­inta halu­taan jär­jestää. Ammat­tili­it­to­jen ja niiden edus­tamien työn­tek­i­jöi­den tavoit­teena on tur­va­ta mah­dol­lisim­man tasaver­tainen neu­vot­telu­ase­ma työ­nan­ta­jan kanssa. Työ­markki­noiden jäykkyyk­sistä meteliä pitävien työ­nan­ta­jien ja heitä edus­tavien taho­jen tavoit­teena on ottaa val­ta omi­in käsi­in ja jät­tää työn­tek­i­jät annet­tu­jen ohjei­den vas­taan­ot­ta­jan ja toteut­ta­jan ase­maan.

Käsit­teen paikalli­nen sopimi­nen takana piilee kak­si toisilleen vas­takkaista näke­mys­tä. Työn­tek­i­jäpuolen kan­ta tarkoit­taa neu­vot­telemista ja sopimista. Edel­lä kuvat­tu työ­nan­ta­japuolen kan­ta tarkoit­taa sanelemista ilman neu­vot­telu­ja ja sopimista. Se ei kuitenkaan ole kaikkien työ­nan­ta­jien toim­inta­malli, mihin SAK:n luot­ta­mushenkilöille tekemän kyse­lynkin tulok­set laa­jasti viit­taa­vat.

Paikallis­es­ta sopimis­es­ta käytävään keskustelu­un kan­nat­taa suh­tau­tua kri­it­tis­es­ti. Aito sopimi­nen edel­lyt­tää tasaver­taiset neu­vot­telu­os­a­puo­let. Se ei ratio­naal­isu­u­den tai oikeu­den­mukaisu­u­den kaa­pu­un pue­tu­ista kau­ni­ista sana­muodoista huoli­mat­ta ole kaikkien puheen­vuoro­jen tavoite.

PETTERI RAITO
Pää­toimit­ta­ja