AVAAJA: Meinaatko, että yksin pärjäisit?

Vasta­päätä istuu puvus­saan konsernin toimi­tus­joh­taja. Rinnalla on juristi, vielä kovempi luu. Saman pöydän ääressä istut haala­reis­sasi sinä. Taiteilet tuolin reunalla ja yrität tinkiä itsel­lesi pekkaset, oikeuden sairaus­loman palkkaan ja sitten, jos kantti vielä kestäisi, lomarahat. Olisiko helppoa?

AVAAJA kysyy ajankoh­tai­sesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tunte­valta ihmiseltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkai­sussa Teolli­suus­liiton Faceboo­kissa tai Twitte­rissä (14.10. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haasta­tel­tavaa sähkö­pos­tilla.

Ammat­ti­liitot ovat olemassa siksi, ettei kukaan meistä jäisi yksin sille tuolin reunalle.

– Työpaikan asioista ja työeh­doista minä aina lähden. Ammat­tiyh­dis­tys­liike on sitä, että työpaikan asioita ratkais­taan ja että jokainen pääsee osallis­tu­maan ja vaikuttamaan.

Teolli­suus­liiton järjes­täjä Vesa Niininen rakentaa ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen perus­jalkaa. Tämä perus­jalka on sitä, että työpai­kalla liity­tään liittoon, valitaan luotta­mus­miehet ja lähde­tään yhdessä ratko­maan ongelmia. Niininen on nähnyt, että kannattaa aloittaa juuri siitä, mikä hiertää työpai­kalla päivästä toiseen.

– Järjes­tä­mi­sessä kyse on totisesta edunval­von­nasta. Ongelma voi liittyä työeh­to­so­pi­muksen noudat­ta­mi­seen tai johonkin muuhun työpaikan asiaan, joka vaivaa ihmisiä päivit­täin, Niininen kuvailee.

Työnte­kijät on saatava vakuut­tu­maan omista mahdol­li­suuk­sis­taan vaikuttaa. Luottamus kasvaa, kun työpaikan ongelma on ratkaistu joukkovoimalla.

– Ei nyt tarvitse kaikkein hurjim­milla vaati­muk­silla lähteä liikkeelle. Kun edunval­von­ta­ky­symys on realis­tinen, yleensä työnan­taja suostuu. Ja harva työnan­taja on niin hölmö, että kieltäytyy, jos työnte­ki­jöiden osallis­tu­minen on vahvaa ja järjes­täy­ty­mi­saste huitelee 80 pinnassa.

– Työnan­taja voi lähteä uhkai­le­maan tai yrittää harjoittaa esimer­kiksi klassista hajota ja hallitsee ‑taktiikkaa. Yrite­tään saada osastot toisiaan vastaan, tai annetaan pikku suosio­no­soi­tuksia joillekin työnte­ki­jöille. Tämä pitää käydä työnte­ki­jöiden kanssa läpi, jotta he huomaavat mistä on kyse.

TYÖEHTOJA EI VAIN ”OLE”

Joukko­voiman laki pätee niin valta­kunnan tasolla kuin yksit­täi­sessä työpai­kassa. Suomessa ei laki takaa juuri mitään. Kaikki on sovittu työeh­to­so­pi­muk­sissa eli tesseissä. Eri ammat­ti­liitot solmivat ne vastaa­vien alojen työnan­ta­ja­liit­tojen kanssa. Vain liitty­mällä liittoon työnte­kijät voivat taivuttaa työnan­ta­ja­puolen siihen, että se ylipäänsä lähtee neuvottelemaan.

– Koko tes-järjes­telmä, vähim­mäis­palkat ja palkan­ko­ro­tukset, luotta­mus­mies­jär­jes­telmä, lomarahat, pekkaset, sairausajan palkat ja vuoro­lisät. Joka ikinen näistä eduista on työnte­ki­jöillä vain siksi, että niistä on neuvot­te­le­malla sovittu, Niininen vääntää rautalankaa.

YTK eli Loimaan kassa on vain ja ainoas­taan työttö­myys­kassa. Halvalla ei hyvää saa – eikä varsin­kaan säällisiä työeh­toja. Eikä Loimaalta kukaan soita ja kysele kuulu­misia. Niininen kertoo, että hän järjes­tä­jänä toimii työpaikan työnte­ki­jöiden ja luotta­mus­miesten tukena. Hän on soitellut ja kysellyt kuulu­miset työpaik­ka­kam­panjan jälkeenkin.

JOS SOPIMISTA EI OLISI…

– Iso pääoma ottaisi vallan. Suuret yritykset määrit­täi­sivät aivan kaiken. Eivät pieny­rit­täjät sitä valtaa saisi, Niininen ampuu alas pikku­yrit­tä­jien isoja kuvitelmia ay-liikkeen ja sopimisen kulttuurin musertamisesta.

– Katsokaa, mitä tapahtuu raken­nus­puo­lella. Suuret raken­nus­firmat käyttävät kovaa valtaa suhteessa PK-yrityk­siin, järjes­täjä toteaa.

Tämä kurin­pito jalkautuu lopulta hyväk­si­käy­töksi. Jopa Stadionin korjauksen kaltai­sissa julki­sissa hankkeissa alihan­kin­ta­ket­jujen viimei­sistä lenkeistä löytyy oikeu­det­tomia, järkyt­tä­vällä tavalla hyväk­si­käy­tet­tyjä ulkomaa­laisia työntekijöitä.

Joka ikinen näistä eduista on työnte­ki­jöillä vain siksi, että niistä on neuvot­te­le­malla sovittu.

Julki­seen keskus­te­luun on saatava käytännön tolkku. Toimit­ta­jien on vaadit­tava vastaukset siihen, mitä polii­tikko oikein tarkoittaa hokies­saan paikal­lista sopimisen lisäämistä.

– Ja yrittä­jä­jär­jestö esittää, että pieny­rit­tä­jien pöytä­laa­tikot pursuavat liikei­deoita. Ja että ne ideat sitten jotenkin välit­tö­mästi lähti­sivät lentoon, kunhan saadaan tehdä enemmän paikal­lista sopimista.

Enemmän Suomen taloutta ja tuotteiden kysyntää heilaut­telee maail­man­ta­lous. Pieny­rit­tä­jien epävar­muutta ei Niinisen mukaan poista se, että lisätään työnte­ki­jöiden epävarmuutta.

– Aktii­vi­sella työpaik­ka­toi­min­nalla saamme järjes­täy­ty­mi­sas­tetta nostettua. Silloin meidän ei tarvitse tyytyvä vallit­se­vaan oloti­laan. Saamme vaiku­tettua koko yhteis­kunnan suuntaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA