Anssi Tuomi­nen: ”Innos­tusta ei voi opet­taa, mutta innos­tus voi tarttua”

”Työs­sä­op­pi­mi­nen on se nivel, mikä pitää saada vielä toimi­maan. Silloin ohjaa­jan korvaus­asiat nouse­vat vääjää­mättä keskus­te­luun”, sanoo Kajaa­nin kaupun­gin koulu­tus­lii­ke­lai­tok­sen johtaja Anssi Tuomi­nen amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­ta­mi­sesta. Monelle nuorelle elämän­hal­linta on kuiten­kin se vaikein oppiaine.

2.9.2020

– Toki amma­til­li­sen koulu­tuk­sen reformi kuor­ru­tet­tiin kauniilla sanoilla, mutta eihän siihen olisi lähdetty, jollei koulu­tuk­sen määrä­ra­hoista olisi leikattu 25 prosent­tia. Polii­tik­ko­jen oli helpompi puhua ”uudis­ta­mi­sesta”. Kaik­kein kovim­min leik­kauk­set iski­vät amma­til­li­seen koulu­tuk­seen, ja eniten ne näky­vät heikoim­massa asemassa olevien oppi­joi­den kohdalla, Tuomi­nen toteaa.

Tuomi­sen vastuulla on sekä amma­til­li­nen koulu­tus että lukio. Kajaani on puolet Kainuusta, ja kun Kuusamo, vaikka Pohjois-Pohjan­maan puolella onkin, on eril­lis­so­pi­muk­sella mukana, saadaan koko ikäluokka kuvaan­nol­li­sesti saman koulu­tus­lii­ke­lai­tok­sen katon alle. Toiminta-alueella perus­kou­lun päät­tää vajaa 1 000 nuorta, ja amma­til­li­seen koulu­tuk­seen hakee myös aikui­sia alan vaih­ta­jia, näyt­tö­tut­kin­non suorit­ta­jia ja maahanmuuttajia.

KUORRUTUKSESTA KÄYTÄNTÖÖN?

Tuomi­nen painot­taa, että koulu­tus­re­formi sysäsi liik­keelle myös posi­tii­vi­sia asioita. Oli pakko notkis­tua muutos­pro­ses­siin, jossa inhi­mil­li­set arvot – moti­vointi, innos­ta­mi­nen ja itseoh­jau­tu­vuus – ovat kaiken keskiössä.

– Innos­tusta ei voi opet­taa, mutta innos­tus voi tart­tua. Se on kuin lauma­suoja. Nuoren on vaikea olla hällä väliä ‑asen­teella, kun ympä­rillä on innos­tava opet­taja ja innos­tu­nut ryhmä. Olemme hake­neet muualta koke­muk­sia ja malleja tähän, vaikka ei nyt kenel­tä­kään opet­ta­jalta vaadita, että joka aamu pitäisi säke­nöidä kuin tähti­sa­de­tikku, Tuomi­nen naurahtaa.

Kovim­min leik­kauk­set iski­vät heikoim­massa asemassa oleviin.

– Olemme kehit­tä­neet peda­go­gi­sia mene­tel­miä. Muualta Suomesta käydään nyt katso­massa mallia meidän Yrity­sA­mis-peda­go­gii­kasta ja Nuori Yrit­tä­jyys ‑toimin­nasta. Siinä perus­te­taan oikeita yrityk­siä ja näkee ihan konkreet­ti­sesti, mitä element­tejä pitää yrityk­sessä hallita, jotta tuote tai palvelu menestyy.

– Tietysti ne ulos­päin suun­tau­tu­neet ja aktii­vi­sim­mat ovat kaik­kein voimak­kaim­massa roolissa, mutta kaikki tehdään yhdessä, tiimiop­pi­mi­sen mene­tel­mien kautta.

LISÄÄ RASVAA TÄHÄN NIVELEEN

Miten moti­voida työn­te­ki­jää otta­maan työs­sä­op­pija siipiensä suojaan, jos lisä­palk­kiota ei makseta eikä työai­kaa vapau­teta ohjaa­mi­seen? Miten moti­voida yritys satsaa­maan työs­sä­op­pi­joi­hin? Mitään korvaus­ta­han ei tule, eikä esimer­kiksi tiuk­ko­jen vaati­mus­ten hoiva-aloilla tai sähkö­töissä työs­sä­op­pija edes saa tehdä töitä kuin rajallisesti.

Miten moti­voida pieny­ri­tys sitou­tu­maan oikein ”nohe­vaan” oppi­so­pi­mus­kou­lu­tet­ta­vaan? Hänes­tä­hän kaavail­tiin uutta Jaskaa eläköi­ty­vän Jaskan tilalle, mutta sitten Ville-Petteri ilmoit­taa­kin, ettei hän tähän firmaan jää, vaan että hän jatkaa ammattikorkeakouluun.

Kajaa­nissa viimei­sin kuvio on suoma­lai­sit­tain vielä hyvin taval­li­nen. Tuomi­nen sanoo, että 37 prosent­tia Kainuun ammat­tio­pis­ton opis­ke­li­joista jatkaa vielä Kajaa­nin ammattikorkeakouluun.

Tuomi­nen ”ymmär­tää hyvin” nuo edellä kuva­tut kysy­myk­set ja sanoo, että koulu­tusuu­dis­tuk­sen tuo nivel onkin saatava toimi­maan parem­min. On nostet­tava kissa pöydälle ja otet­tava kustan­nuk­set mukaan keskusteluun.

TYÖTTÖMYYDESTÄ TYÖVOIMAPULAAN

– Aiem­min Kainuu kilpaili työt­tö­myys­ti­las­to­jen ykkös­si­jasta Pohjois-Karja­lan ja Lapin kanssa. Nyt Kainuussa on työvoi­ma­pula. Ikäluo­kat ovat vuosi vuodelta pienen­ty­neet samaan aikaan kun suuret ikäluo­kat ovat siir­ty­neet eläkkeelle.

– Trans­tech on kainuu­lai­sit­tain iso yritys. Se on raide­lii­ken­ney­ri­tyk­senä myös ekolo­gi­sesti uskot­tava, ja nuorille kestävä kehi­tys on tärkeä arvo. Sen ovat Greta Thun­berg ja muut osoittaneet.

– Mutta Trans­tech on Kajaa­nista katsoen syrjässä. Ja jos isä oli siellä töissä, äiti ei nyt suosit­tele sinne hakeu­tu­mista, sillä tehtaalla oli vuoroin lomau­tuk­sia, vuoroin niin kiirettä, ettei mitään tolkkua.

On vaikea selvitä ilman toisen asteen koulutusta.

– Trans­tech ei kään­nytä ketään työn­ha­ki­jaa pihal­taan, ja jos jotain osaa­mista puut­tuu, yrityk­sen henki­lös­tö­osasto on hyvin pian tuossa meidän pihal­lamme uuden rekrynsä kanssa. Sitten kartoi­te­taan yhdessä, mitä osaa­mista vielä puut­tuu, ja opetus räätä­löi­dään aivan tarpeen mukaan.

– Muuta­man päivän­kin opetus on tehty talou­del­li­sesti edul­li­seksi oppi­lai­tok­selle. Tämä onkin amma­til­li­sen refor­min vahvoja puolia, Tuomi­nen arvioi.

Trans­tec­hiin on perus­tettu myös oppi­so­pi­mus­ryh­miä, samoin kaivos­yh­tiö Terra­fa­meen eli enti­seen Talvi­vaa­raan, jonka kolmeen 25 hengen ryhmään on ollut joka kerta ylen­mää­rin hakijoita.

Yritys­ten kanssa tehty yhteis­työ on oleel­li­nen osa toimin­taa. Mutta yhtä hyvin Tuomi­nen toivot­taa terve­tul­leeksi ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen yhteydenotot.

MITEN ELÄMÄ HALLINTAAN?

– Nuorilla on kovem­mat paineet kuin ennen, vaikka suur­ten ikäluok­kien siir­ty­mi­nen eläk­keelle helpot­taa­kin nyt työelä­mään pääsyä. Mutta nuor­ten mielen­ter­vey­son­gel­mat ovat lisään­ty­neet koko ajan. Useim­mi­ten opin­to­jen keskeyt­tä­mi­nen ei johdu niin­kään teknis­ten taito­jen oppi­mis­vai­keuk­sista, vaan elämän­hal­lin­nan puut­teista, Tuomi­nen kuvaa.

Kajaa­nissa ammat­tio­pis­ton keskeyt­tä­mis­pro­sen­tit ovat valta­kun­nal­li­sesti katsoen pienet. Koko henki­löstö, ei vain opinto-ohjaa­jat tai psyko­lo­git, ovat mukana nuoria tukemassa.

Nuorilla on kovem­mat paineet kuin ennen.

– Jos nuori on ryhty­nyt avau­tu­maan ja keskus­te­le­maan, vaikka amma­til­li­sen aineen opet­ta­jan kanssa, siinä on mahdol­li­suus läpi­mur­rolle. Siinä nuori on löytä­nyt aikui­sen, johon hän luot­taa. Ehkä löytyy taas kipinä jatkaa opin­toja, Tuomi­nen kuvaa.

Kajaa­nissa on myös Valma eli amma­til­li­seen koulu­tuk­seen valmis­ta­vaa opetusta. Valmaan saa lähteä Tuomi­sen sano­jen mukaan ”park­kiin” vaikka muuta­maksi kuukau­deksi tai koko luku­vuo­dek­si­kin tutus­tu­maan eri aloi­hin ja varmen­ta­maan opin­to­jen loppuun saattamista.

Tuomi­sen mukaan yli puolet valma­lai­sista on huhti­kuu­hun mennessä, syksyllä aloi­tet­tu­aan, palan­nut tavan­omaista tutkin­to­aan suorit­ta­maan tai muuten pääs­syt eteenpäin.

Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen uudis­tuk­set ovat tuoneet koului­hin vielä lisä­haas­teita niiden leik­kaus­ten lisäksi, jotka merkit­si­vät 25 prosen­tin vähen­nystä myös koko henki­lös­töön. Haas­teista yksi on jatkuva haku.

– On aika vaati­vaa saapua yksin ryhmään loka­kui­sena maanan­tai­aa­muna verrat­tuna siihen, että kaikki aloit­tai­si­vat yhdessä samaan aikaan, jolloin ryhmäy­ty­mi­nen on helpompaa.

Koulu­tus­lii­ke­lai­tok­sen johtaja ei ole kapi­noi­massa suun­ni­tel­tua oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mistä vastaan. Mutta kysy­myk­siä hän siitä heittää.

– On totta, että tässä yhteis­kun­nassa on vaikea selvitä ilman toisen asteen koulu­tusta. Mutta auttaako velvol­li­suus sitä viimeistä kymme­nettä osaa, jolla on vaikeuk­sia elämän­hal­lin­nan kanssa? Onko meillä resurs­seja hakea sitä kadok­sissa olevaa nuorta loppu­mat­to­miin? Otet­tai­siinko nyt aika­lisä ja keskus­tel­tai­siin kunnolla nämä kustannuskysymykset?

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MISKA PUUMALA