TYÖYMPÄRISTÖ: Lähde­tään työmat­kal­le­kin ihan nollilta!

”Liikenne on monelle työpäi­vän vaaral­li­sinta aikaa. Työpai­koilla on sovel­let­tava nolla tapa­tur­maa ‑ajat­te­lua myös työmat­koi­hin ja asetet­tava selkeät tavoit­teet tapa­tur­mien vähen­tä­mi­seksi”, sanoo Työtur­val­li­suus­kes­kuk­sen asian­tun­tija Kert­tuli Harjanne.

Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kuk­sen viimei­sim­män, vuoden 2019 ennak­ko­ti­las­ton mukaan Suomessa sattui 24 000 työmat­ka­ta­pa­tur­maa. Luku­määrä on kasva­nut noin 7 prosent­tia vuoteen 2018 verrattuna.

Työmat­ka­ta­pa­tur­mista suurin osa, yli 70 prosent­tia, on liukas­tu­mi­sia, kaatu­mi­sia ja kompas­tu­mi­sia. Vuonna 2015 sattui 14 807 näihin liit­ty­vää työmat­ka­ta­pa­tur­maa. Toiseksi ylei­sin työmat­ka­ta­pa­tur­man sattu­mis­tapa on yhteen­tör­mäys auton kanssa (yli 10 prosenttia).

Vaikka useat työmat­ka­ta­pa­tur­mat liit­ty­vät erilai­silla kulku­vä­li­neillä liik­ku­mi­seen, yhteen lasket­tu­na­kin näiden osuus on pienempi kuin kävel­lessä sattu­nei­den työmat­ka­ta­pa­tur­mien. On kuiten­kin huomioi­tava, että esimer­kiksi autosta ulos astuessa ja liukas­tuessa liik­ku­mis­ta­vaksi tilas­toi­hin merki­tään ”jalan”.

Vuosina 2005–2014 työmat­ka­ta­pa­tur­missa on kuol­lut yhteensä 177 palkan­saa­jaa. Suurim­massa osassa kuole­maan johta­neista työmat­ka­ta­pa­tur­mista sattu­mis­ta­pana on ollut yhteen­tör­mäys auton kanssa tai ajoneu­von ulos­ajo tai kaatuminen.

Julki­sessa liiken­teessä sattuu verrat­tain vähän työmat­ka­ta­pa­tur­mia. Naisille sattuu miehiä enem­män have­reita. Naiset kulke­vat työmat­kansa useam­min jalan kuin miehet, jotka mene­vät töihin enem­män henki­lö­au­tolla. Naiset käyt­tä­vät myös liukas­tu­mi­sille altis­ta­via, sileä­poh­jai­sia ja korkea­kor­koi­sia kenkiä.

HYÖTYJÄ JA RISKINARVIOINTIA

Työmat­ka­lii­kun­nan hyödyt ovat hait­toja suurem­mat. On niin työn­tekijän kuin työnan­ta­jan etu, että yhä suurempi osa työmat­koista tehtäi­siin jalan tai pyörällä. Ratkai­se­van tärkeä merki­tys kevyi­den kulku­muo­to­jen lisään­ty­mi­seen on työnan­ta­jan tarjoa­milla kunnol­li­silla suihku- ja pukeu­tu­mis­ti­loilla ja pyörien säilytystiloilla.

Työpai­kan lähiym­pä­ris­tön pitää olla turval­li­nen niin autolla, kävel­len, polku­pyö­rällä kuin jouk­ko­lii­ken­teel­lä­kin työmat­ko­jaan kulke­ville. Työmat­ka­ta­pa­tur­mien tarkas­telu on hyvä ottaa mukaan työsuo­je­lun yhteis­toi­min­taan ja riskien arviointiin.

Vaaral­li­set paikat työpai­kan lähiym­pä­ris­tössä voidaan kartoit­taa työn­te­ki­jöille tehtä­vällä kyse­lyllä. Sen jälkeen laadi­taan suun­ni­telma, jonka toteu­tuk­sella tavoi­tel­laan nollaa tapa­tur­maa liiken­teessä. Turval­li­suu­den edis­tä­mi­seen liit­ty­vät hank­keet, kampan­jat ja kilpai­lut sekä niihin liit­tyvä palkit­se­mi­nen kannus­ta­vat työyh­tei­söä toimimaan.

Työnan­taja voi vaikut­taa siihen, milloin ja missä työ alkaa ja sallia jous­toja vuoro­jen alkuun eten­kin pahim­milla keleillä. Piha-aluei­den valais­tus, liuk­kau­den­tor­junta ja lumen­poisto on hoidet­tava kunnolla. Työnan­taja voi levit­tää tietoa turval­li­sesta työmat­ka­liik­ku­mi­sesta ja jakaa heijas­ti­mia, heijas­tin­lii­vejä, pyöräi­ly­ky­pä­riä tai liukuesteitä.

Itse kukin voi sitten tehdä oman osuu­tensa. Päivän sää ja oma mahdol­li­nen väsy­mys­tila pitää ottaa huomioon kulku­ta­van valin­nassa. Heijas­ti­met heilu­vat pimeällä, pyörä ja sen varus­teet ovat kunnossa kaikissa keleissä, kiirettä ei pidetä eikä omaa tai tois­ten kulkua riskee­rata istu­malla auton rattiin, vaikka arvioin­ti­ky­kyä sumen­taisi alko­holi tai huumaa­vat lääk­keet tai aineet.

LAKI MUUTTUI

Tielii­ken­ne­lain uudis­tuk­set astui­vat voimaan kesä­kuun alussa. Yhtenä merkit­tä­vänä uudis­tuk­sena on enna­koin­ti­vel­vol­li­suus. Tien­käyt­tä­jän on enna­koi­tava tois­ten tien­käyt­tä­jien toimin­taa vaaran ja vahin­gon vält­tä­mi­seksi ja sovi­tet­tava oma toimin­tansa suju­van ja turval­li­sen liiken­teen edistämiseksi.

Pyörässä on nyt oltava punaista valoa näyt­tävä taka­valo, kun ajoneu­voa ajetaan tiellä pimeän tai hämä­rän aikaan taikka näky­vyy­den ollessa huonon­tu­nut. Laissa tode­taan myös, että jalan­kul­ki­jan on ”yleensä” käytet­tävä heijas­tinta pimeällä liik­kues­saan ja pyöräi­li­jän kypä­rää ajaessaan.

Koko liiken­ne­kult­tuu­ria ajatel­len merkit­tävä uudis­tus on pyörä­ka­dun saapu­mi­nen Suomeen. Auto väis­tää pyöräi­li­jää eli autoi­li­jan on annet­tava pyörä­ka­dulla polku­pyö­räi­li­jälle estee­tön kulku. Ajono­peus on hidas­tet­tava pyöräi­li­jöille sopi­vaksi. Auton pysä­köinti pyörä­ka­dulla on sallittu vain merki­tyllä pysäköintipaikalla.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI

KUVA LEHTIKUVA/​ DANIEL SIMON

LÄHTEET:

Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kus, Työtur­val­li­suus­kes­kus, Traficom