Mikko Koikka­lainen: Kisa työnte­ki­jöiden äänistä alkaa

Seuraavat eduskun­ta­vaalit ovat ovella vuoden kuluttua. Pohdinta on jo alkanut: mikä ratkaisee vaalien tuloksen? Valtion­ta­lous ja turval­li­suus­po­li­tiikka ovat näissäkin vaaleissa keskeisiä teemoja, kuten lähes aina. Niiden rinnalle nousee kuitenkin yhä selvemmin työnte­ki­jöiden asema, oikeudet ja toimeen­tulon kysymykset.

Erityisen korkealle nousevat myös talous­po­li­tiikka ja työlli­syys. Ne ovat politiikan onnis­tu­misen kovaa ydintä: työlli­syys kertoo sekä ihmisten arjesta että valtion­ta­louden tilasta. Kun työpaikka puuttuu, toimeen­tulo heikkenee. Kun työlli­syys sakkaa, myös julkinen talous kiristyy. Korkean työttö­myyden oloissa ei velkaan­tu­mista taiteta.

Siksi työelä­mästä ja työlli­syy­destä tulee vuoden päästä keväällä iso teema monelle äänes­tä­jälle, oli se vaali­tent­tien ykkösaihe tai ei. Moni palkan­saaja kokee, että oma arki on muuttunut epävar­mem­maksi: ostovoima on koetuk­sella, työeh­toja ja turvaa on heiken­netty ja työttö­myyden riski näkyy aiempaa lähem­pänä. Tämä ei ole margi­naa­li­ky­symys, vaan koskettaa laajaa joukkoa.

Suomessa on arviolta noin 1,5 miljoonaa pieni- ja keski­tu­loista palkan­saajaa. Se on noin kolmannes kaikista äänioi­keu­te­tuista. Kyse on suuresta ja aktii­vi­sesta äänes­tä­jä­ryh­mästä, jonka huomiosta puolueet tulevat käymään kisaa. Pieni- ja keski­tu­loiset työnte­kijät ovat yksi avain­ryhmä, kun puolueet hakevat vaalivoittoa.

Pieni- ja keski­tu­loiset työnte­kijät ovat yksi avain­ryhmä, kun puolueet hakevat vaalivoittoa.

Kysymys kuuluukin: voiko yksikään uskot­tava puolue jäädä tästä kisasta sivuun? En usko. Tulemme näkemään kilpailun työnte­ki­jöiden äänistä – mukana on myös puolueita, jotka eivät ole perin­tei­sesti profi­loi­tu­neet työelämän asian­tun­ti­joiksi. Ja hyvä niin: kilpailu siitä, kuka on osaavin työelä­mä­ky­sy­myk­sissä, tekee hyvää.

Hallitus ripot­teli työnte­ki­jöihin kohdis­tuvat heiken­nykset useisiin lakeihin ja pitkälle aikajak­solle. Politiikan analyy­tikot ovat arvioi­neet tämän lieven­tä­neen suoraa vasta­reak­tiota heiken­nyksiä vastaan. Toisin kävi Juha Sipilän halli­tus­kau­della, jolloin kilpai­lu­ky­ky­so­pimus oli suuri ja selkeä kokonai­suus, jota monien oli helppo vastustaa.

Ripot­telun kääntö­puoli on se, että heiken­nyksiä on riittänyt halli­tus­kauden loppu­puo­lelle asti ja monet niistä ovat astuneet voimaan vasta nyt. Samalla on yhä selvemmin nähtä­vissä, etteivät heiken­nyk­sille luvatut työlli­syys- tai talous­vai­ku­tukset ole toteu­tu­neet niin kuin hallitus julki­suu­dessa väitti. Uudet työpaikat eivät ole ”reali­soi­tu­neet” ja velkaan­tu­minen ei ole taittunut.

Orpo-Purran halli­tuksen työnte­ki­jöiden asemaa heiken­tävä linja ja epäon­nis­tunut työlli­syys­po­li­tiikka varmis­tavat, että työelämän ja työmark­ki­noiden kysymykset ovat ensi keväänä monen palkan­saajan mielessä – keskus­tel­laan niistä vaali­ten­teissä tai ei. Moni työntekijä kysyy, miksi työnte­ki­jöitä ja ammat­ti­liit­toja kohdel­laan näin, ja miksi työttö­myys­ti­lanne paheni tämän halli­tuksen kaudella?

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton yhteis­kun­ta­suh­teiden asiantuntija.