Direk­tiivi edistää työehtosopimuksia

Euroopan unionin lokakuussa 2022 hyväk­sytty vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tiivi jakaa voimak­kaasti ay-liikkeen näkemyksiä. Se edellyttää, että jokai­sessa EU-maassa turva­taan riittävä vähim­mäis­palkka joko lailla tai työehtosopimuksin.

Tanskan ja Ruotsin ammat­ti­liitot vastus­tivat säädöstä. Ne eivät näe EU:lla olevan oikeutta määrätä työmark­kina-asioista. Suomessa direk­tiiviä ei pidetty uhkana sopimus­jär­jes­tel­mäl­lemme. Se ei pakota säätä­mään vähim­mäis­palkkaa, jos asia hoituu työeh­to­so­pi­muksin, kuten meillä.

Tanska vei direk­tiivin EU-tuomiois­tui­meen, joka antoi tuomionsa marraskuussa.

Oikeus kumosi vain kaksi kohtaa direk­tii­vistä. Toinen sääteli tekijöitä, joilla vähim­mäis­palkan taso määräytyy ja toinen oli kielto leikata vähim­mäis­palk­koja indeksin muuttuessa.

– Tanskassa palkat ja sopimukset ovat työmark­ki­naos­a­puolten asia, eivät polii­tik­kojen, sanoo Dansk Metal ‑liiton EU-päällikkö Johan Moesgaard Andersen.

Tanskassa palkat ja sopimukset ovat työmark­ki­naos­a­puolten asia, eivät poliitikkojen.

Liitto vastusti direk­tiiviä alusta asti. Vaikka se olisi halunnut koko direk­tiivin kaatuvan, se pitää hyvänä, että oikeus asetti rajat EU-tason säänte­lylle työmarkkinoilla.

Direk­tiivi edistää työeh­to­so­pi­muksia. Jos ne kattavat alle 80 prosenttia työnte­ki­jöistä, jäsen­maan on tehtävä yhdessä työmark­ki­naos­a­puolten kanssa toimin­ta­suun­ni­telma katta­vuuden lisää­mi­seksi. Tätä ay-liike pitää erittäin tärkeänä saavutuksena.

Euroop­pa­lainen ay-insti­tuutti ETUI selvitti, että vain kahdeksan EU-maata ylitti viime vuonna tuon 80 prosentin rajan. Ykkösenä loisti Italia 100 prosentin katta­vuu­della, perää piti Puola 13 prosen­tilla. Suomessa katta­vuus oli 89 prosenttia.

Euroopan ay-liikkeen keskus­jär­jestö ETUC:n pääsih­teeri Esther Lynch sanoo, että rajan alitta­vista 19 maasta vain neljällä on direk­tiivin vaatima toimin­ta­suun­ni­telma. Aika sille umpeutuu tämän vuoden lopussa. Odottelun on loputtava.

Direk­tiivin ytimeksi Lynch nostaa elämi­seen riittävän vähim­mäis­palkan määrit­telyn. Lähtö­kohta on 50 prosenttia mediaa­ni­pal­kasta tai 60 prosenttia keski­pal­kasta. Tämä on hänen mukaansa johtanut jo vähim­mäis­palkan nousuun joissakin maissa.

VALTAA POLIITIKOILLE

Pyrrhoksen voitto, sanoo Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityis­asian­tun­tija Arto Helenius vähim­mäis­palk­ka­di­rek­tiivin EU-tuomiois­tuimen päättä­mästä lopputulemasta.

– Monissa maissa on ollut pitkään kulttuuri, jossa poliit­tinen päättäjä on päättänyt minimi­pal­kasta. Se on ikään kuin ollut osa julkisen sosiaa­li­turvan toteut­ta­mista. Alkupe­räinen direk­tiivi lähti ohjai­le­maan poliit­tista päättäjää ja määritti joitakin perus­teita, joita tuli ottaa huomioon. Nämä kriteerit poistet­tiin tuoreella oikeuden päätök­sellä. Sen osalta on siis nyt palattu alkupe­räi­seen ruutuun, Helenius sanoo.

Oikeus poisti direk­tii­vistä kohdan, jossa määrät­tiin neljä pakol­lista kriteeriä vähim­mäis­palk­kojen määrit­te­lyyn. Niitä olivat ostovoima suhteessa elinkus­tan­nuk­siin, yleinen palkka­taso ja palkkojen jakau­tu­minen, palkkojen kasvu­vauhti sekä kansal­lisen tuotta­vuuden tason kehitys.

Samoin oikeus poisti kohdan, joka kielsi vähim­mäis­palkan piene­ne­misen indek­si­si­don­nai­suuden seurauksena.

– Direk­tiiviä lähdet­tiin raken­ta­maan solidaa­ri­suuden kiilto silmissä, mutta mieles­täni tämän direk­tiivin tukeminen on vähän kuin noste­taan kädet ylös. Kun meillä on ajateltu, että liitto on se, joka on pieni­palk­kaisen duunarin turva, direk­tii­vissä annetaan tämä rooli poliitikoille.

Tässä eivät voitta­neet tanska­laiset eivätkä myöskään ne, jotka oikeasti tarvit­sevat minimi­palkkaa toimeen­tu­lonsa turvaksi.

Tanska­laiset halusivat kumota koko direk­tiivin, Helenius muistuttaa oikeus­kä­sit­telyn taustasta. Näin ei käynyt, mutta heidän ei kuiten­kaan tarvitse ottaa direk­tiiviä käyttöön, koska maassa on kattava työehtosopimusjärjestelmä.

– Tässä eivät siis voitta­neet tanska­laiset eivätkä myöskään ne, jotka oikeasti tarvit­sevat minimi­palkkaa toimeen­tu­lonsa turvaksi.

Direk­tiivin yleinen tavoite – riittävät vähim­mäis­palkat ja kollek­tii­visen neuvot­telun edistä­minen – säilyy, mutta oikeus­kaan ei ottanut kantaa siihen, miten työeh­to­jär­jes­telmiä täytyisi tukea, Helenius sanoo.