Mikko Hakka­rainen: Lakko-oikeus Haagin puntarissa

Olette varmaan kuulleet puhut­tavan lakko-oikeu­desta? Se ei ole mikään uusi kiista­ka­pula työmark­ki­naos­a­puolten välillä Suomen ulkopuo­lel­la­kaan. Ennem­minkin se on kuin vanha tuttu, joka on vuosi­kym­meniä kulkenut Kansain­vä­lisen työjär­jestö ILO:n käytä­villä kuin vieras, jota ei ole koskaan täysin kutsuttu sisään. Nyt se on vihdoin päässyt korkeim­paan mahdol­li­seen saliin: Kansain­vä­li­seen tuomiois­tui­meen (ICJ), joka Haagissa punnitsee, perus­tuuko lakko-oikeus ILO:n yleis­so­pi­muk­seen numero 87.

ICJ – eli YK:n pääasial­linen oikeu­del­linen elin – ei ole mikään arkipäi­väinen instanssi. Se ratkaisee valtioiden välisiä kiistoja ja antaa neuvoa-antavia lausun­toja kansain­vä­lisen oikeuden tulkin­nasta. Sen päätökset eivät ole sitovia, mutta niiden painoarvo on suuri – kuin kompassi, joka osoittaa suunnan kansain­vä­li­selle oikeudelle.

Lakko-oikeuden tulkinta on jakanut ILO:n työnan­taja- ja työnte­ki­jä­ryhmiä jo vuosi­kym­meniä. Vuonna 2012 kiista kärjistyi kriisiksi, kun työnan­ta­ja­puoli esti ILO:n valvon­tae­lintä käsit­te­le­mästä lakko-oikeu­teen liittyviä tapauksia. Työnte­ki­jä­puoli piti lakkoa itses­tään selvänä osana yhdis­ty­mis­va­pautta, työnan­ta­ja­puoli taas kiisti sen kuuluvan sopimuksen piiriin. Vuosien vääntö johti lopulta siihen, että ILO pyysi marras­kuussa 2023 ICJ:tä antamaan asiasta neuvoa-antavan lausunnon.

Lokakuussa 2025 ICJ:n istun­to­sa­lissa kuultiin 23 maan ja järjestön näkemyksiä. Norja esimer­kiksi viittasi Euroopan ihmisoi­keus­tuo­miois­tuimen käytän­töön, jossa lakko-oikeus on tunnus­tettu osaksi järjes­täy­ty­mi­soi­keutta ja muistutti, että se on olennainen osa demokraat­tista yhteis­kuntaa ja yhdis­ty­mis­va­pautta. Saksa toi esiin Euroopan sosiaa­lisen perus­kirjan ja EU:n perus­oi­keus­kirjan, joissa lakko-oikeus on tunnus­tettu ja painotti, että tämän rajoit­ta­minen olisi risti­rii­dassa euroop­pa­laisten ihmisoi­keus­nor­mien kanssa.

Lakko-oikeus ei ole ylelli­syys, vaan välttämättömyys.

Etelä-Afrikka korosti lakko-oikeuden histo­rial­lista merki­tystä apart­heidin vastai­sessa taiste­lussa ja piti sitä keskei­senä osana demokra­tiaa ja sosiaa­lista oikeu­den­mu­kai­suutta. Bangla­desh toi esiin, että lakko-oikeuden puute altistaa työnte­kijät hyväk­si­käy­tölle erityi­sesti tekstii­li­teol­li­suu­dessa, ja että kansain­vä­linen tunnustus voisi parantaa työoloja kehit­ty­vissä maissa. Näiden puheen­vuo­rojen yhteinen viesti oli selvä: lakko-oikeus ei ole ylelli­syys, vaan välttämättömyys.

Työnan­ta­ja­puolen edustajat ovat varoi­tel­leet, että lakko-oikeuden vahvis­ta­minen voisi häiritä kansal­lisia työmark­ki­na­jär­jes­telmiä ja luoda preskrip­tii­visen (norma­tii­vi­sesti velvoit­tavan) kansain­vä­lisen normin. Työnte­ki­jä­jär­jestöt taas ovat muistut­ta­neet, että lakko on ollut kautta histo­rian keskeinen keino parantaa työoloja ja puolustaa ihmisarvoa.

Teolli­suus­liiton näkökul­masta kysymys on selvä: lakko-oikeus ei ole häiriö, vaan järjes­täy­ty­neen työelämän kulma­kivi. Se ei ole pelkkä symboli, vaan käytännön väline, jolla työntekijä voi vaikuttaa – silloin kun neuvot­telut eivät riitä. Lakko-oikeus on tunnus­tet­tava kansain­vä­li­sesti osaksi yhdis­ty­mis­va­pautta. Kun työnte­ki­jällä on oikeus sanoa ei, hänellä on myös mahdol­li­suus sanoa kyllä – ja neuvo­tella reilum­mista ehdoista, turval­li­sem­masta työstä ja oikeu­den­mu­kai­sesta kohtelusta.

Teolli­suus­liitto seuraa ICJ:n käsit­telyä tiiviisti ja tukee kansain­vä­lisiä työnte­ki­jä­jär­jes­töjä, jotka puolus­tavat lakko-oikeuden asemaa. Tämä ei ole vain kansain­vä­linen kysymys – vaan myös suoma­laisen työelämän tulevai­suuden kannalta ratkai­seva ihmisoikeus.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton kansain­vä­linen asiantuntija.

LISÄTIETOA:

Kansain­vä­lisen tuomiois­tuimen (ICJ) lehdis­tö­tie­dot­teita lakko-oikeuskäsittelystä.

Videoita ICJ:n käsit­te­lyssä pidetyistä puheenvuoroista.