Matti Roitto: Vaali työtur­val­li­suutta – muista työturvallisuusvaalit

Kauan sitten aloitin uutena kesätyön­te­ki­jänä eräässä kemian­teol­li­suuden yrityk­sessä. Muistan yhä työsuo­je­lu­val­tuu­tetun ja muiden pereh­dyt­tä­jien antamat selkeät ohjeet. Varus­teita, mahdol­lisia vaaran paikkoja ja turval­lisia toimin­ta­ta­poja käytiin läpi moneen kertaan. Ja syystä:

”Jos jostain ylempää putoo tippa tai pari jotain, niin muista: älä kato ylös! Älä noudata vaistoo. Noudata ohjeita. Se ei oo välttä­mättä vettä, kun täällä ollaan. Mee ensin pois alta…”

Tilas­to­kes­kuksen mukaan vuonna 2023 työta­pa­turmia sattui 118 383. Teolli­suuden aloilla niitä tapahtui yli 14 000. Vaara­ti­lan­teita, henki­sesti tai fyysi­sesti kuormit­tavia olosuh­teita ja muuta vähemmän mukavaa voi olla jokai­sella työpai­kalla. Niiden ennakointi, torjunta ja työympä­ristön paran­ta­minen on äärim­mäisen tärkeää.

Työsuo­je­lu­vaalit pidetään 1.11.–31.12.2025. Tavoit­teena on, että jokai­sella vähin­tään 10 henkilöä työllis­tä­vällä työpai­kalla olisi työsuo­je­lu­val­tuu­tettu – kuten laki edellyttää. Tällä hetkellä noin 1 200 työpaikkaa Teolli­suus­liiton sopimus­aloilla on ilman valtuu­tettua. Myös varaval­tuu­tet­tuja ja työsuo­je­lua­sia­miehiä tarvitaan.

Työsuo­je­lulla on Suomessa pitkät juuret. Teolli­suus oli alusta alkaen edellä­kä­vijä, sillä teollis­tu­minen toi mukanaan uusia töitä, koneita ja laitteita – mutta myös uusia riskejä. Sääntely puuttui pitkään, mikä korosti turval­li­suuden kehit­tä­misen tarvetta.

Vuonna 1889 Suomessa työolo­suh­teita valvo­maan, epäkoh­tiin puuttu­maan ja risti­rii­toja sovit­te­le­maan oli kuitenkin perus­tettu kaksi ”ammat­tien­tar­kas­tajan” tehtävää. Mallia oli haettu Englan­nista, jossa toiminta oli aloitettu joitain vuosi­kym­meniä aiemmin. Ammat­tien­tar­kas­tajat olivat kuitenkin työnan­ta­ja­taus­taisia ja toiminta epävirallista.

Työsuo­je­lulla on Suomessa pitkät juuret.

Työnan­ta­jien kiinnostus työolo­suh­teiden paran­ta­mi­seen kasvoi – usein toki tuotta­vuuden ja kustan­nus­sääs­töjen näkökul­masta. Ammat­tien­tar­kas­tajat suosit­te­livat kuitenkin myös työnjohdon koulu­tuksen paran­ta­mista tervey­den­hoidon osalta. Turval­liset ja asian­mu­kaiset työasut nähtiin tärkeinä esimer­kiksi laittei­siin tarttu­ma­vaaran vähen­tä­mi­seksi. Myös henkisen rasituksen ja vahin­kojen yhteys oli huomattu. Vuonna 1898 Suomessa säädet­tiin laki työta­pa­tur­mien korvaa­mi­sesta saksa­laisen Otto von Bismarckin työsuo­je­lu­lain­sää­dännön mallin innoittamana.

Uusiin riskeihin ja vaaroihin kuului työn kuormit­ta­vuus, eli pitkät ja raskaat päivät ja vähäinen vapaa-aika. Niihin halut­tiin erityi­sesti työnte­ki­jä­puo­lella puuttua. Viimeis­tään ensim­mäinen maail­man­sota loi joukko­lii­keh­dintää, mukaan lukien työnte­ki­jöiden järjes­täy­ty­misen. Suomessa puutut­tiin ensim­mäi­senä kuormi­tuk­seen, eli työai­koihin jo vuonna 1917. Silloin saatiin säädettyä työai­ka­laki ja saatiin 8‑tunnin työpäivä sekä 47 tunnin työviikko. Perässä tuli vuonna 1918 työsuojelutarkastustoiminta.

Ensim­mäinen, pääosin tehdas­työtä koskeva Työtur­val­li­suus­laki saatiin aikaan vuonna 1930. Vasta silloin ammat­tien­tar­kas­tajat saivat laillisen aseman ja toimin­ta­val­tuudet. Laki uudis­tet­tiin vuonna 1958. Silloin työnsuo­jelun piiriä laven­net­tiin ja määrät­tiin vähim­mäis­taso, jota ei voitu sopimuk­sin­kaan alittaa. Edisty­sas­ke­leista huoli­matta työsuo­jelu oli pitkään pääasiassa viran­omaisten ja työnan­ta­jien vastuulla. Tietoon ja kasva­tuksen luotet­tiin paljon työsuo­jelun välineinä.

Työnte­ki­jöiden näkemyksiä ja esityksiä edistet­tiin keskus­jär­jestö SAK:n kautta. Ennal­taeh­käisy sekä työhy­vin­vointi nousivat yhä tärkeäm­miksi teemoiksi. Vuosien vieriessä edettiin aiemmasta itsesuo­je­lusta työsuo­je­lu­hal­linnon perus­ta­misen 1970-luvulla. Vuonna 1973 työsuo­jelun valvon­nasta annetun lain myötä työnte­ki­jöiden edustajat pääsivät osallis­tu­maan toimin­taan myös työpaikkatasolla.

Käsitys työsuo­jelun tarkoi­tuk­sesta laajeni edelleen. Sosiaa­liset ja psyyk­kiset näkökulmat tulivat mukaan. Työsuo­jelun tavoit­teetkin laaje­nivat. Työsuo­je­luor­ga­ni­saa­tioita alettiin vihdoin raken­ta­maan niin, että työnte­ki­jä­puolen näkökulmat tulivat entistä paremmin huomioiduiksi.

Olemalla aktii­vi­sesti mukana jokainen voi auttaa siinä, että työnte­ki­jöiden ääni kuuluu ja vaikuttaa.

1990-luvun suurin käänne työsuo­je­lu­asioissa oli euroop­pa­lai­seen viite­ke­hyk­seen ja direk­tii­veihin liitty­minen, eli silloinen EY-jäsenyys. Histo­rioit­sija, profes­sori Pauli Kettunen on kuitenkin huomaut­tanut, että Euroopan tasolla vuonna 2000 esitetyt ajatukset työn turval­li­suu­desta ja olosuh­teiden paran­ta­mi­sesta tuotta­vuutta lisää­vänä tekijänä eivät Suomessa olleet tuolloin todel­la­kaan uusi ilmiö.

Nykyään etenkin julki­sessa keskus­te­lussa työelä­mästä ja työsuo­je­lusta painopiste on kovin usein tieto- ja asian­tun­ti­ja­työn haasteissa. Tärkeitä ovat toki nekin. Syytä on silti muistaa, että merkit­tävä osa työnte­ki­jöistä tekee yhä esimer­kiksi teollista tai palve­lul­lista, suorit­tavaa työtä, jossa hybridi- tai etätyö­maa­ilman haasteet ovat kovin vieraita. Sen sijaan tavoit­teet parem­masta ja turval­li­sem­masta työelä­mästä eivät ole.

Työsuo­je­lu­asiat ovat käytän­nön­lä­heinen ja konkreet­tinen tapa vaikuttaa omaan ja työka­ve­rien elämään. Olemmehan yleensä noin kolmas­osan päiväs­tämme töissä. Työsuo­jelun kehit­tä­mis­tar­vetta koros­tavat viime aikojen työelä­mä­hei­ken­nykset ja otsikoissa olleet törkeät hyväksikäyttötapaukset.

Työsuo­je­luun ja ympäris­töön liitty­vissä kysymyk­sissä on aina vara parantaa, vaikka Suomessa työsuo­jelun tilanne on ollut pitkään parempi kuin monessa muussa maassa. Olemalla aktii­vi­sesti mukana jokainen voi auttaa siinä, että työnte­ki­jöiden ääni kuuluu ja vaikuttaa. Ja että näin on myös tulevaisuudessa.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton erikoistutkija.

Lähteet:
Aleksynska, M., & Schmidt, A. (2014). A chrono­logy of emplo­y­ment protec­tion legis­la­tion in some selected European count­ries. Geneva: ILO.
Bergholm, T. (2014). SAK ja työsuo­jelu-uudis­tukset 1970-luvulla. Teoksessa Hanni­kainen, M., & Hanni­kainen, M. (2014). Työväestö ja hyvin­vointi, 177. Työväen histo­rian ja perin­teen tutki­muksen seura.
Brodie, D. (2003). A history of British labour law: 1867–1945. Hart Publishing.
Kettunen, P. (1994). Suojelu, suoritus, subjekti: Työsuo­jelu teollis­tuvan Suomen yhteis­kun­nal­li­sissa ajattelu- ja toimin­ta­ta­voissa. Suomen histo­rial­linen seura.
Kettunen, P. (2009). Työsuo­jelun pitkä linja: luottamus tietoon ja kasvatukseen.
Kärkkäinen, K., tiede­kunta, H., Sciences, F. o. H. a. S., laitos, H. j. e., Ethno­logy, D. o. H. a., yliopisto, J., & Jyväs­kylä, U. o. (2021). Suoma­laista työelämää turvaa­massa: Työsuo­jelua koskevan käsit­teistön muutokset 1970–2010. (viitattu 6.10.2025)
Korppi-Tommola, Aura: Hjelt, Vera. Kansal­lis­bio­grafia-verkko­jul­kaisu. Studia Biograp­hica 4. Helsinki: Suoma­laisen Kirjal­li­suuden Seura, 1997– (viitattu 5.10.2025)
Kämäräinen, M. (1999). Itsesuo­je­lusta EY-direk­tii­veihin: Työsuo­je­lu­kou­lu­tuksen muotou­tu­minen Suomessa vuosina 1889–1994. Väitös­kirja, Tampe­reen yliopisto.
Ritter, G. A. (1983). Sozial­ver­sic­he­rung in Deutsch­land und England: Entste­hung und Grundzüge im Vergleich. CH Beck.
Rodgers, G.; Lee, E.; Swepston, L; Van Daele, V. (eds) 2009. The ILO and the Quest for Social Justice, 1919–2009. ILO, Geneva.
Stren­gell, L. T. (2005). Taistelu siveel­li­syyden puolesta?: Voikkaan lakko 1904–1905. Joensuun yliopisto.
Tilas­to­keskus, Työta­pa­turmat, 2008–2023
Tilas­to­keskus, Työta­pa­tur­mien määrä väheni 2,5 % vuonna 2023. (viitattu 8.10.2025)
Työtur­val­li­suus­laki (kumottu) 104 /​ 1930.
Työtur­val­li­suus­laki (kumottu) 299 /​ 1958.