Talouden tavoit­teita voi uhata epäon­nis­tu­minen – ”Hallitus ei ole kasvu­ta­voit­tees­saan onnistunut”

Maan halli­tuksen tavoit­teena on parantaa suoma­laisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestä­vään kasvuun ja kääntää hyvin­vointia uhkaava velkaan­tu­mis­ke­hitys. Näin kertoi päämi­nis­teri Petteri Orpon (kok) johtama hallitus keskei­sistä talous­po­liit­ti­sista tavoit­teis­taan halli­tus­oh­jel­mas­saan kesällä 2023.

Hallitus on istunut runsas pari vuotta ja halli­tus­kauden loppuun on aikaa reipas vuosi. Tekijä kysyi muuta­milta talouden asian­tun­ti­joilta, vieläkö halli­tuksen keskeiset talous­ta­voit­teet ovat saavutettavissa.

TALOUSKASVU TUOTTI PETTYMYKSEN

Hallitus nimesi halli­tus­oh­jel­mas­saan tärkeim­mäksi talous­po­liit­ti­seksi tavoit­teek­seen kestävän kasvun aikaan saamisen. Talous­kasvu on myös keskeinen edellytys, jotta hallitus saavut­taisi muutkin taloutta koskevat tavoit­teensa. Mutta toistai­seksi talous­ke­hitys on ollut pettymys.

Vuonna 2023 halli­tuksen aloit­taessa työnsä Suomen talous oli taantu­massa. Vuodelle 2025 ennus­te­lai­tokset ennus­tavat jo lievää kasvua, mutta vauhti ei näytä kiivas­tuvan merkit­tä­västi vuosina 2026 ja 2027.

– Kiista­tonta on, että hallitus ei ole kasvu­ta­voit­tees­saan onnis­tunut, tutki­mus­laitos Laboren johtaja Mika Maliranta sanoo.

Sen sijaan syyt epäon­nis­tu­mi­seen ovat Malirannan mukaan moninai­semmat. Suomen talous on toki kärsinyt useista ulkoi­sista tekijöistä, kuten keskeisten vienti­maiden heikosta talous­ke­hi­tyk­sestä, Venäjän hyökkäys­so­dasta Ukrai­naan tai Yhdys­val­tain presi­dentti Donald Trumpin tulli­se­koi­luista. Mutta hallitus on myös omilla päätök­sil­lään edesaut­tanut vaisua kasvukehitystä.

– Sikäli kun halli­tuksen tekemillä toimilla on myönteinen vaikutus talous­kas­vuun, toimien tuottamat hyödyt reali­soi­tuvat vain normaali- tai korkea­suh­dan­ne­ti­lan­teissa, Maliranta muotoilee.

– Esimer­kiksi tilan­teissa, joissa työvoiman kysyntä on puutteel­lista, ei auta, vaikka kuinka työn tarjonnan lisää­mi­seen kannustetaan.

Malirannan mukaan halli­tuksen isot säästö- ja työmark­ki­na­pää­tökset ovat varmasti olleet osaltaan vaikut­ta­massa sitkeänä pysynee­seen, heikkoon talous­ke­hi­tyk­seen. Päätösten vuoksi moni kulut­taja on rajoit­tanut kulutus­taan, mikä puoles­taan on jarrut­tanut yksityisten inves­toin­tien kehitystä.

Kiista­tonta on, että hallitus ei ole kasvu­ta­voit­tees­saan onnistunut.

Hallitus on toki yrittänyt tukea toimil­laan talous­kasvua. Se muun muassa julkisti jo halli­tus­oh­jel­mas­saan neljän miljardin euron inves­toin­tioh­jelman infra- ja korjaushankkeineen.

Keväällä puoli­vä­li­rii­hessä hallitus julkisti veron­alen­nuksia ja puolus­tus­me­nojen lisäyksiä sisäl­tä­neen talous­suun­ni­tel­mansa. Paketin hallitus sanoi olevan kasvua tukeva.

Maliranta muistuttaa, että useat halli­tuksen esittä­mistä veron­alen­nus­pää­tök­sistä ovat ennem­minkin kasvua tuhoavia. Ylimmän margi­naa­li­ve­roas­teen laskua lukuun ottamatta veron­alen­nukset eivät maksa itseään takaisin halli­tuksen oletusten mukaisesti.

– Veron­alen­nus­pää­tök­sillä synny­tet­tiin sopeut­ta­mis­tar­vetta, jonka kanssa nyt ollaan tekemisissä.

KESTÄVÄ KASVU JÄÄNEE HAAVEEKSI

Kesän aikana on saatu viitteitä, että Suomen talous alkaa elpyä. Mutta Malirannan mielestä apu halli­tuksen näkökul­masta voi tulla liian myöhään. Ennus­teet eivät lupaa, että talouden nousu­kiitoa olisi luvassa.

– Vaatisi keski­suurta ihmettä, että tästä talous­kuo­pasta päästäi­siin edes pinnalle halli­tus­kauden loppuun mennessä. Kyllä kasvu on silloin vielä kesken.

Vaatisi keski­suurta ihmettä, että tästä talous­kuo­pasta päästäi­siin edes pinnalle halli­tus­kauden loppuun mennessä.

Maliranta uskoo yhä, että Suomella on pidem­mällä aikavä­lillä hyvät kasvu­mah­dol­li­suudet. Mutta kasvua tukevia toimia on löydyt­tävä seuraa­vankin halli­tuksen työkalupakista.

– Ehdoton edellytys on, että koulu­tus­pa­nos­tuk­semme pysyvät pitkä­jän­tei­sesti korkealla tasolla, Maliranta sanoo.

– Koros­taisin nimeno­maan vahvaa perus­tut­ki­musta ja sitä kautta vahvaa perus­o­pe­tuksen roolia. Sieltä tulee sovel­tavan tutki­muksen pohjaa ja sieltä tulee myös osaajia, joita tarvit­semme tulevassa tuotta­vuuden kasvussa. Talous­kasvu kuitenkin perustuu tuotta­vuuden kasvuun.

AKTIIVINEN TYÖLLISYYSPOLITIIKKA UNOHTUNUT

Osana kasvu- ja julkisen talouden tasapai­no­tus­ta­voi­tet­taan hallitus asetti suuria odotuksia työlli­syyden kehit­ty­mi­selle. Halli­tus­oh­jel­mas­saan hallitus kertoi, että se tavoit­telee työllisten määrän kasvat­ta­mista vähin­tään 100 000 työlli­sellä vuoteen 2027 mennessä. Tämä vahvis­taisi julkista taloutta yli 2 miljar­dilla eurolla.
Halli­tuksen tavoit­tei­siin kuului myös 80 prosentin työlli­syy­saste vuoteen 2031 mennessä.

Tavoit­tei­siin nähden Suomen työlli­syyden kehitys on ollut lohduton. Työlli­syy­saste on laskenut ja työttö­myy­saste noussut reilut pari vuotta. Tilas­to­kes­kuksen mukaan 15–74-vuotiaiden työttö­myy­sas­teen trendi­luku oli 9,6 prosenttia heinä­kuussa 2025. 20–64-vuotiaiden työlli­syy­sas­teen trendi­luku oli puoles­taan 75,8 prosenttia.

– Maail­man­ti­lan­teessa ja ‑talou­dessa on tapah­tunut asioita, jotka näkyvät meilläkin. Talouden heikko suhdanne on saanut monet alat ahdin­koon. Työttömiä on vuodessa parissa tullut lisää alalle kuin alalle. Tämä ei tarkoita, etteikö hallitus olisi leikkaus­linjan sijaan voinut vaikuttaa aktii­vi­sella työlli­syys­po­li­tii­kalla ja alojen tukitoi­milla kehityk­seen. Tällai­siin toimiin se ei ole ryhtynyt, Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Kyse on halli­tus­oh­jel­malla ja budjet­ti­poh­jalla tietoi­sesti tuote­tusta rakennemuutoksesta.

Sen sijaan hallitus on tehnyt paljon rajuja toimia, joilla se on heiken­tänyt niin työllisten kuin työttö­mien asemaa ja toimeen­tuloa. Anttila muistuttaa, että hallitus on itsekin tuottanut merkit­tävän määrän työttömiä esimer­kiksi vähen­tä­mällä julkisen sektorin eli valtion ja kuntien työpaik­koja huomat­ta­vasti. Ilmassa on ollut haluja suuntaa leikkaus­toimia myös eri järjes­töihin eli kolman­teen sektoriin.

– Kyse on halli­tus­oh­jel­malla ja budjet­ti­poh­jalla tietoi­sesti tuote­tusta raken­ne­muu­tok­sesta, jolla nimeno­maan pyritään muutta­maan ja vähen­tä­mään julkisen sektorin ja kolmannen sektorin tehtäviä. Tarkoi­tuk­sena lienee siirtää niiden tehtävät yksityi­selle sekto­rille puhtaaksi bisnek­seksi, eikä se kyllä ole kansa­laisen tai kunta­laisen kannalta edullisin vaihtoehto.

Työttö­myyden kasvun hillit­se­mi­seksi hallitus olisi Anttilan mielestä voinut esimer­kiksi tukea ahdin­koon ajautu­neita aloja, kuten raken­nus­teol­li­suutta. Raken­nusalan vaikeudet ovat vaikut­ta­neet myös Teolli­suus­liiton jäsena­lojen työpaik­koihin, kun talojen raken­ta­mi­seen, korjaa­mi­seen ja kalus­ta­mi­seen ei ole ollut kysyntää.

TYÖLLISTEN MÄÄRÄ TUSKIN YLTÄÄ TOIVOTTUUN

Erityisen huolis­saan Anttila on pitkä­ai­kais­työt­tö­mien suuresta määrästä, joka vain jatkaa kasvuaan. ELY-keskusten kehit­tämis- ja hallin­to­keskus KEHA:n työlli­syys­kat­sauksen mukaan heinä­kuun lopussa oli yli vuoden yhtämit­tai­sesti työttö­mänä olleita lähes 129 000 ja yli kaksi vuotta työttö­mänä yli 62 000.

– Enin osa pitkä­ai­kais­työt­tö­mistä on ikään­ty­neitä työnte­ki­jöitä. Pidetään yllä puhetta elini­käi­sestä oppimi­sesta ja työurien piden­tä­mi­sestä. Onko tällä maalla todella varaa pitää näin monia näin pitkään pois työelä­mästä, Anttila kysyy.

Suomen talous on elpymässä, mutta ennus­teiden mukaan työlli­syys­ti­lanne ei parane merkit­tä­västi pariin vuoteen. Anttilan mukaan näyttää vahvasti siltä, että halli­tuksen 100 000 työllisen tavoite jää saavut­ta­matta. Seuraa­valla halli­tuk­sella on edessään iso työ työlli­syyden kohentamisessa.

– Vaikka työvoi­ma­pal­ve­luiden hoito on viety kunta- ja alueta­solle, se on edelleen halli­tus­oh­jel­ma­ky­symys. Työvoi­ma­po­li­tiikan pitäisi olla aktivoivaa. Tämä tarkoittaa esimer­kiksi työttömän työnhaun tukemista sekä koulutus ja urasuun­ni­tel­mien tekemistä ja osatyö­ky­kyisten työnte­ko­mah­dol­li­suuk­sien yksilöl­listä kartoittamista.

JULKISEN TALOUDEN VELKASUHDE PYSYNEE KASVUSSA

Halli­tuksen kolmas, keskeinen talouden tavoite – velka­suh­teen taitta­minen – näyttää sekin lipuvan ulottu­mat­to­miin. Euros­tatin tilas­tojen mukaan Suomen julki­syh­tei­söjen velka suhteessa brutto­kan­san­tuot­tee­seen oli maalis­kuun lopussa hieman alle 84 prosenttia.

Halli­tus­oh­jel­massa halli­tuksen tavoi­te­lis­taan kuului myös julkisen talouden kohen­ta­minen siten, että julkisen talouden alijäämä on korkei­taan 1 prosenttia suhteessa brutto­kan­san­tuot­tee­seen. Euros­tatin tilas­toissa julki­syh­tei­söjen alijäämä oli yli 3 prosenttia maalis­kuun lopussa.

Ennus­teet tulevasta eivät näytä yhtään parem­milta. Valtio­va­rain­mi­nis­teriö arvioi kesällä, että velka­suhde ylittää 90 prosenttia vuonna 2029.

Näillä näkymin ilman uusia sopeu­tus­toimia hallitus ei tule tavoi­tetta ihan saavuttamaan.

Makro­ta­lous­tie­teen profes­so­rina Helsingin yliopis­tossa ja Helsinki GSE:ssä toimiva Niku Määttänen sanoo, että halli­tuksen halli­tus­kauden loppuun asetettu velka­suh­teen vakiin­nut­ta­mis­ta­voite näyttää jäävän toteutumatta.

– Vakiin­tu­minen toki voidaan saada aikaan vippas­kons­teilla, kuten halli­tuksen jo ilmoit­ta­malla kerta­luon­toi­sella tulou­tuk­sella eläke­ra­has­tosta. Mutta näillä näkymin ilman uusia sopeu­tus­toimia hallitus ei tule tavoi­tetta ihan saavuttamaan.

Määttänen johtaa myös talous­po­li­tiikan arvioin­ti­neu­vostoa, jonka tehtä­vänä on arvioida talous­po­li­tii­kalle asetet­tujen tavoit­teiden tarkoi­tuk­sen­mu­kai­suutta sekä niiden saavut­ta­mista. Arvioin­ti­neu­vosto arvioi jo vuoden alussa, että velka­suh­teen vakaut­ta­mis­ta­voite on halli­tuk­selle vaikea saavu­tet­tava. Tämä siitäkin huoli­matta, että hallitus oli toteut­tanut vuoden 2024 loppuun mennessä merkit­tävän osan yhdeksän miljardin euron suorista säästö- ja veronkorotuspäätöksistään.

Heikko talous­suh­danne selittää Määttäsen mukaan velka­suh­teen kasvusta ison osan.

SOPEUTUKSESTA TUSKIN PÄÄSTÄÄN EROON

Velka­suh­teen taitta­mis­ta­voit­teesta hallitus yrittää kuitenkin pitää kiinni. Siksi se julkisti vuoden 2026 talous­ar­vio­esi­tyk­ses­sään noin miljardin euron edestä uusia säästö­toimia. Tähän hallitus ajautui osin siksi, että kevään puoli­vä­li­rii­hessä se julkisti useita finans­si­po­li­tiikkaa keven­täviä toimia.

Toteutuu halli­tuksen tavoite tai ei, tulevilla halli­tuk­silla on edessään samat menopai­ne­huolet kuin nykyi­sellä halli­tuk­sella. Määttäsen mukaan lyhyessä ajassa julki­seen talou­teen on ilmaan­tunut kaksi isoa tekijää, joiden rahoit­ta­mista tulevat halli­tukset joutuvat ratko­maan. Löyty­vätkö rahat budje­tista vai lisätäänkö velkaa?

– Ensim­mäinen on se, että kansain­vä­li­sesti korko­taso nousi nopeasti. Tästä on tullut valtion ja kuntien talou­teen useiden miljar­dien lisälasku. Eikä näytä siltä, että valtion­lai­nojen korko­taso laskisi tulevai­suu­dessa merkit­tä­västi, Määttänen sanoo.

Eikä näytä siltä, että valtion­lai­nojen korko­taso laskisi tulevai­suu­dessa merkittävästi.

Määttäsen mukaan korko­tason nousu saattaa toisaalta pidemmän päälle nostaa työelä­ke­ra­has­tojen tuottoja, mikä voi vähentää työelä­ke­maksun nousu­pai­netta. Se ei ole kuiten­kaan varmaa, sillä vain osa rahas­toista on korkosijoituksia.

– Toinen on sitou­tu­minen puolus­tus­me­nojen kasvat­ta­mi­seen. Meillä on yhteis­kun­nassa laaja konsensus sille, että puolus­tus­me­noja tullaan kasvat­ta­maan ainakin luokkaa yksi prosentti suhteessa brutto­kan­san­tuot­tee­seen. Se tarkoittaa noin kolmea miljardia euroa vuodessa.