Sari Perkiö: Verkos­toi­tu­mi­nen tukee oppimista

Ihmi­nen on sosi­aa­li­nen olento. Teol­li­suus­lii­ton lähi­kou­lu­tuk­sissa Murikka-opis­tolla tai toiminta-alueilla opis­ke­li­joilla on mahdol­li­suus verkos­toi­tua. Verkos­toi­tu­mi­nen tukee oppi­mista monella tavalla. Koke­mus­ten perus­teella voidaan nimetä aina­kin kuusi keskeistä tapaa, joilla verkos­toi­tu­mi­nen edis­tää oppimista.

Ensin­nä­kin tiedon jaka­mi­nen ja saami­nen moni­puo­lis­tuu, koska ihmis­ten väli­sissä verkos­toissa liik­kuu paljon hiljaista tietoa, jota ei löydy kirjoista tai netistä. Keskus­telu muiden kanssa avaa uusia näkö­kul­mia ja auttaa ymmär­tä­mään asioita syvem­min. Esimer­kiksi opis­ke­lu­ka­ve­rin kanssa käyty mieli­pi­tei­den vaihto voi selkeyt­tää moni­mut­kaista asiaa parem­min kuin yksin opiskelu.

Tois­ten koke­muk­sista oppi­mi­nen nopeut­taa omaa kehi­tystä. Muiden virheistä ja onnis­tu­mi­sista kuule­mi­nen auttaa toivot­ta­vasti vält­tä­mään omalla kohdalla samoja suden­kuop­pia. Luot­ta­mus­hen­ki­löi­den lähi­kou­lu­tuk­sissa puhu­taan ja opitaan oppi­tun­tien välil­lä­kin koke­muk­sen syvällä rinta­ää­nellä. Koulu­tuk­sissa solmi­taan jopa elini­käi­siä ystä­vyys­suh­teita ja kave­ria jeesa­taan myös kurs­sien ulkopuolella.

Lähio­pe­tuk­sessa opis­ke­li­joi­den moti­vointi sekä tuen anta­mi­nen ja saami­nen on konkreet­ti­sem­paa. Eri sopi­musa­lo­jen työn­te­ki­jöi­den ja opis­ke­li­joi­den verkos­tot tarjoa­vat toisil­leen vertais­tu­kea ja rohkai­sua. Ryhmässä oppi­mi­nen voi lisätä moti­vaa­tiota ja sitou­tu­mista. Palaut­teen saami­nen opet­ta­jalta ja kans­saop­pi­joilta kannus­taa puske­maan eteen­päin. Opis­ke­li­ja­ryhmä tai työyh­teisö kannus­taa jatka­maan silloin, kun oppi­mi­nen tuntuu haas­ta­valta. Toisen onnis­tu­mi­sesta voi saada vetoa­pua omaan oppimiseen.

Oppi­mi­nen ei ole vain yksi­lö­suo­ri­tus, vaan parhaim­mil­laan sosi­aa­li­nen ja yhtei­söl­li­nen prosessi.

Uusien resurs­sien ja mahdol­li­suuk­sien löytä­mi­nen voi tuntua helpom­malta opis­ke­lu­po­ru­kassa. Erilai­set verkos­tot ja ihmis­kon­tak­tit johdat­ta­vat monen­lais­ten asioi­den äärelle, kuten keskus­te­lui­hin, uusiin koulu­tuk­siin, työpa­joi­hin, tapah­tu­miin, harras­tuk­siin – tai jopa työuralla eteen­päin. Usein verkos­to­jen kautta löytyy myös ajan­koh­tai­sinta tietoa käsillä olevasta aiheesta.

Oppi­mi­nen tapah­tuu usein vuoro­vai­ku­tuk­sessa muiden kanssa. Lähio­pe­tus mahdol­lis­taa verkos­toi­tu­mi­sen ja yhdessä oppi­mi­sen niille, jotka oppi­vat parem­min ryhmässä kuin itsek­seen. Opis­ke­lu­ka­ve­rien verkos­toissa saadaan palau­tetta omasta ajat­te­lusta, opis­ke­lusta ja tehtä­vien edis­ty­mi­sestä. Oman toimin­nan arviointi eli itse­reflek­tointi on tärkeää, mutta myös reflek­tointi yhdessä muiden kanssa syven­tää oppimista.

Yhteen­ve­tona voi todeta, että verkos­toi­tu­mi­nen rikas­taa oppi­mista tuomalla siihen vuoro­vai­ku­tusta, erilai­sia näkö­kul­mia ja konkreet­tista tukea. Oppi­mi­nen ei ole vain yksi­lö­suo­ri­tus, vaan parhaim­mil­laan sosi­aa­li­nen ja yhtei­söl­li­nen prosessi. Teol­li­suus­lii­ton järjes­tämä lähio­pe­tus luot­ta­mus­hen­ki­löille, ammat­tio­sas­ton aktii­veille ja kaikille jäse­nille tarjoaa opis­ke­li­joille verkos­toi­tu­mista ja yhtei­söl­li­siä oppimiskokemuksia.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton koulutussuunnittelija.