Teollisuusliiton valtakunnallisen nuorisojaoston puheenjohtajana Aleksi Mastosalo on hyvin perillä siitä, kuinka eri ammattiosastoissa nuorisotoiminta on järjestetty.

”Pitää olla äärim­mäisen matala kynnys”

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT PATRIK LINDSTRÖM

Miten lähde­tään nolla­pis­teestä raken­ta­maan ammat­tio­saston nuori­so­toi­mintaa? Pitäkää raken­teet kevyinä, huoleh­tikaa että tekijät eivät jää yksin ja varmis­takaa mukaan­tulon helppous, neuvoo Aleksi Mastosalo.

Helsingin seudun autoalan ammat­ti­laiset ao. 84 sai toissa vuonna puheen­joh­ta­jak­seen 27-vuotiaan Aleksi Masto­salon. Hän oli ollut ammat­tio­saston nuori­so­vas­taa­vana jo kolme vuotta, mutta muita aktii­veja hänen lisäk­seen ei ollut. Asiaan piti saada muutos.

– Perus­tet­tiin nuori­so­jaosto ja pyydet­tiin jäseniä sinne. Kolme tuli minun lisäk­seni. Se on tärkeää, että on useampi mietti­mässä, millaista toimintaa halutaan.

Masto­sa­lolla on asiasta myös laajempaa näkemystä ja kokemusta, sillä hän toimii myös Teolli­suus­liiton valta­kun­nal­lisen nuori­so­jaoston puheenjohtajana.

ÄÄRIMMÄISEN MATALAN KYNNYKSEN TOIMINTAA

Alusta asti oli selvää, että nuori­so­jaostoa pyöri­tet­täi­siin mahdol­li­simman kevyillä rakenteilla.

– Pitää olla äärim­mäisen matalan kynnyksen toimintaa, että sinne on helppo tulla mukaan.

Niinpä jaoston toiminnan käynnis­tä­neessä kokouk­sessa touko­kuussa mentiin porukalla syömään ravin­tola Juttu­tu­paan Helsingin Hakanie­meen ja jutel­tiin ruoan lomassa siitä, mitä järjestetään.

– Minä kerroin, että meillä on tämän verran budjettia ja se riittää kahteen tapah­tu­maan, ehkä kolmeenkin.

Jaoston nuorin, juuri täysi-ikäiseksi tullut jäsen ehdotti paint­ballin pelaa­mista, ja tämä tuli päätök­seksi. Toinen tapah­tuma olisi cartingia syksyllä Espoossa.

Pöytä­kirjaa ei pidetty, vaan keskus­telu oli vapaata ja Masto­salo kirjoitti yhdessä sovitut asiat ylös ”johonkin ruutupaperille”.

– Jos sinne on tullut joku, joka on ensim­mäistä kertaa missään mukana, ja ryhdyt perin­tei­sellä kokous­tek­nii­kalla vetämään siellä… Voi olla, ettet enää sitä kaveria näe.

Muita kokouksia nuori­so­jaos­tolla ei kalen­te­rissa ole. Keskus­telu hoituu tarvit­taessa WhatsApp-ryhmässä.

”Kaikessa järjes­tö­toi­min­nassa on sama vaara: Jos jostain ilmestyy joku uusi ihminen, sille kaade­taan miljoona tehtävää, ja sitten hän lähtee pois”, tietää Aleksi Mastosalo.

MAINOKSIA TYÖPAIKKOJEN ILMOITUSTAULUILLE

Paint­ballia mainos­tet­tiin sähkö­postin kautta ja perin­tei­sillä paperi-ilmoituksilla.

– Vein ilmoi­tuksia muuta­malle työpai­kalle, johon minulla oli kontaktit. Ei digiai­ka­na­kaan ole fyysisen ilmoi­tuksen voitta­nutta, kertoo Mastosalo.

Tämä saattaa äkkisel­tään kuulostaa yllät­tä­vältä. Eikö some olisi paras keino viestiä nuorille?

Ongelma on, ettei ole olemassa yhtä tiettyä sosiaa­lista mediaa, jonka kautta tavoittaa katta­vasti juuri ammat­tio­sasto 84:n nuoret.

– Jos kaikki osaston jäsenet seurai­sivat meitä somessa, sen viestin­tä­hyödyt kasvai­sivat, mutta ei meillä tällä hetkellä ole niin hyvää somenä­ky­vyyttä. Tähän tilan­tee­seen täytyy tietysti tähdätä ja varsinkin pienem­millä ammat­tio­sas­toilla se voi olla helpompi saavuttaa. Me kehitämme somepuolta koko ajan, mutta ideana on enemmänkin yleisen näkyvyyden lisääminen.

SEURAAVASTA TAPAHTUMASTA MUISTUTETAAN

Kesäkui­sena lauantai-iltana Helsingin Vuosaa­reen saapui noin 15 nuorta paint­ballin merkeissä.

Masto­salo huomasi, että paikalla oli monta parin hengen ryhmää samoilta työpaikoilta.

– Kun yksi on kiinnos­tunut lähte­mään, hän pyytää kaverin mukaan.

Tapah­tuma sujui mukavasti, ja sen jälkeen grillat­tiin makkaraa.

– Kaikki sanoivat, että tulevat ensi kerral­lakin. Yksi osallis­tu­jista innostui jopa liitty­mään mukaan nuorisojaostoon.

Toimi­kunnan jäsenet pitivät huolen, että kaikille osallis­tu­jille kerrot­tiin syksyksi suunni­tel­luista carting-ajoista. Näin tuleva tapah­tuma jäi jo ajatuk­siin muhimaan.

– On tärkeää muistuttaa, mikä ja missä on se seuraava juttu. Toimin­nassa pitää olla jatkumoa.

Ammat­tio­sasto 84:n jäseniä on yli 250 eri työpai­kassa; autoa­lalle tyypil­linen hajanai­suus asettaa toimin­nalle omat haasteensa.

HYVÄKSYTÄÄN HINTALAPPU

Masto­salo kehottaa ammat­tio­sas­toja antamaan nuorille mahdol­li­suuksia oman toimin­tansa luomi­seen ja kehittämiseen.

– Aina puhutaan, että nuoria pitäisi saada mukaan. Mutta se toiminta saattaa jotain maksaakin. Pitää ymmärtää tämä ja olla valmis maksamaan.

Koko Teolli­suus­liiton tasolla kysymys kuuluu: Miksi nuoret eivät lähde mukaan, eivät välttä­mättä edes liity liittoon? Masto­salon mielestä ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen perim­mäinen tarkoitus on jäänyt monelle epäselväksi.

– Nuoret näkevät kyllä, että maail­massa on vikaa ja haluavat korjata asioita.

Liiton pitäisi kuitenkin terävöittää linjaansa eikä enää tyytyä siihen, miten on vuosi­kym­menten ajan toimittu.

– Suomi on ollut sopimusyh­teis­kunta, mikä on ollut hyvä juttu, mutta vasta­puoli ei enää halua sopia. Siksi meidän kuuluisi mennä kaduille vaati­maan parempaa. Niin asioita on ennenkin saatu läpi. Ja nuoret ovat aina radikaa­limpia. Heiltä löytyy paloa, kunhan joku sen sytyttää, sanoo Mastosalo.

HELSINGIN SEUDUN AUTOALAN AMMATTILAISET AO. 84

PERUSTETTU Vuonna 1935
JÄSENMÄÄRÄ 2 500
NUORIA JÄSENIÄ (ALLE 36 V.) 900
TYÖPAIKKOJA Yli 250 työpaikkaa pääkau­pun­ki­seu­dulla ja ympäryskunnissa
PUHEENJOHTAJA JA NUORISOJAOSTON PUHEENJOHTAJA Aleksi Mastosalo