Tarja Loppi: EWC – Alikäy­tetty voima­vara yritysten kilpai­lu­kyvyn vahvistamisessa

Euroop­pa­laiset yritys­neu­vostot (EWC) ovat monikan­sal­listen yritysten henki­löstön edustuse­limiä, joiden tehtä­vänä on varmistaa, että työnte­ki­jöitä kuullaan ja heille tiedo­te­taan merkit­tä­vistä ylikan­sal­li­sista päätök­sistä. Ne ovat lakisää­teisiä yrityk­sissä, joissa on yli 1 000 työnte­kijää ja toimintaa vähin­tään kahdessa EU- tai ETA-maassa.

Vaikka EWC-toiminta on ollut osa euroop­pa­laista työelämää jo vuosi­kym­meniä, sen poten­ti­aalia ei ole vielä täysin hyödyn­netty – erityi­sesti yritysten näkökulmasta.

Aidosti toimiva EWC voi olla yrityk­selle strate­ginen voima­vara. Se tarjoaa johdolle mahdol­li­suuden ymmärtää henki­löstön näkemyksiä, ennakoida muutosten vaiku­tuksia ja rakentaa luotta­musta organi­saa­tion sisällä. Tämä ei ole pelkäs­tään työrauhaa edistävä tekijä – se on myös kilpailuetu.

Yritykset, jotka hyödyn­tävät EWC:tä aktii­vi­sesti, voivat hallita paremmin esimer­kiksi yritys­jär­jes­te­lyjä, tekno­lo­gisia muutoksia tai kansain­vä­lisiä uudel­leen­jär­jes­te­lyjä. Henki­löstön osallis­ta­minen päätök­sen­te­koon ei hidasta proses­seja – se voi nopeuttaa niiden hyväk­syntää ja parantaa lopputulosta.

Yritysten tulisi nähdä EWC ennen kaikkea inves­toin­tina – ei kulueränä.

Valitet­tavan usein EWC-toiminta jää muodol­li­seksi. Yritykset täyttävät lakisää­teiset velvoit­teet, mutta eivät aidosti pyri dialo­giin henki­löstön edusta­jien kanssa. Syitä tähän voivat olla:

• Pelko vallan jakami­sesta: Johto saattaa kokea, että henki­löstön osallis­ta­minen heikentää sen päätösvaltaa.
• Tietä­mät­tö­myys hyödyistä: EWC:n strate­ginen arvo ei ole aina tiedossa ylimmässä johdossa.
• Kulttuu­riset erot: Monikan­sal­li­sissa yrityk­sissä voi olla erilaisia käsityksiä työnte­ki­jöiden osallistumisesta.

Touko­kuussa 2025 EU:n neuvosto ja parla­mentti pääsivät alusta­vaan sopuun EWC-direk­tiivin uudis­ta­mi­sesta, lue lisää täältä. Uudis­tuksen tavoit­teena on:

• Helpottaa EWC:n perus­ta­mista ja poistaa vanhoihin sopimuk­siin liittyviä poikkeuksia.
• Parantaa kuule­mis­me­net­telyä ja varmistaa, että työnte­ki­jöille annetaan merki­tyk­sel­listä tietoa ajoissa.
• Vahvistaa oikeus­suojaa ja lisätä seuraa­muksia, jos yritys ei noudata sääntöjä.
• Selkeyttää ylikan­sal­listen päätösten määrit­telyä, jotta EWC:llä on todel­linen mahdol­li­suus vaikuttaa.

Uudistus voi olla käänne­kohta – mutta vain, jos yritykset tarttuvat siihen mahdol­li­suu­tena, eivät pelkkänä velvoitteena.

Yritysten tulisi nähdä EWC ennen kaikkea inves­toin­tina – ei kulue­ränä. Aidosti toimiva vuoro­pu­helu henki­löstön kanssa voi tuoda esiin näkökulmia, joita johto ei muuten huomaisi. Se voi lisätä sitou­tu­mista, vähentää vasta­rintaa ja parantaa päätösten laatua.

EWC on enemmän kuin sääntelyä – se on mahdol­li­suus rakentaa kestä­vämpää, osallis­ta­vampaa ja kilpai­lu­ky­kyi­sempää liike­toi­mintaa ja sitä me todella tarvit­semme tänä aikana.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton kansain­vä­linen asiantuntija.