Riikka Vasama: Suomi on hälyt­tävän kova työpe­räisiä maahan­muut­tajia kohtaan

Kolme kuukautta – niin lyhyt on aika, joka ulkomaa­lais­lain uudis­tuksen jälkeen EU:n ulkopuo­lelta saapu­neella, työttö­mäksi jääneellä työnte­ki­jällä on uuden työpaikan löytä­mi­seksi. Jos työtä ei löydy, edessä on lähtö­passit maasta. Uudistus koskee nimeno­maan niitä työnte­ki­jöitä, jotka ensin houku­tel­laan Suomeen paikkaa­maan työvoi­ma­pulaa, jota ei omin voimin saada ratkaistua. Uudistus on viety läpi huoli­matta lausun­no­nan­ta­jien kritiik­ki­tul­vasta lainsää­dän­tö­pro­sessin aikana.

Työntekijän oleske­lu­lupa oikeuttaa työsken­te­le­mään ainoas­taan tietyllä toimia­lalla. Esimer­kiksi metal­lia­lalla työsken­nellyt henkilö ei voi siirtyä puutarha-alan töihin ilman uutta lupapro­sessia, vaikka hän olisi työttö­mänä ja naapurin puutar­hay­rit­tä­jällä olisi akuutti tarve kausi­työn­te­ki­jälle. Uudis­tuksen yhtey­dessä työnteko-oikeutta on laajen­nettu muuta­malle alalle, jotka valtio­neu­vosto on todennut valta­kun­nal­li­sesti työvoi­ma­pu­lasta kärsi­viksi. Käytän­nössä aniharva Teolli­suus­liiton sopimusalan työntekijä voi siirtyä työteh­tä­vään, johon vaadi­taan erityis­osaa­mista ja Suomessa laillis­tettu tutkinto.

Työllis­ty­minen uudel­leen kolmen kuukauden aikara­jassa on helpommin sanottu kuin tehty. Rekry­toin­ti­pro­sessit ovat työnan­ta­jienkin mukaan piden­ty­neet. Lisäksi suuri osa työpai­koista ei koskaan päädy julki­seen hakuun – monet työnan­tajat kertovat halua­vansa välttää hallit­se­mat­toman hakemus­vyöryn. Tämä asettaa erityisen haavoit­tu­vaan asemaan työpe­räiset maahan­muut­tajat, joilla ei vielä ole kattavaa verkostoa tai vahvaa kieli­taitoa. Työhaas­tat­te­luun pääsy saattaa kaatua nimen perus­teella tapah­tu­vaan syrjin­tään. Tutta­va­pii­ri­kään ei välttä­mättä pysty tarjoa­maan tukea, sillä suurin osa on itsekin vasta asettau­tu­massa Suomeen.

Työpaik­kail­moi­tusten vaati­mukset suomen kielen taidosta osuvat nurin­ku­ri­sesti. Useissa työteh­tä­vissä vuoro­vai­ku­tusta on niin vähän, ettei kieli­taito kartu luonnol­li­sesti. Kieltä ei ole ollut aikaa oppia, koska energia on kulunut työnte­koon ja uuteen sopeu­tu­mi­seen. Tukea ei ole saanut kotou­tu­mis­pal­ve­luista, sillä ne eivät kuulu työpe­räi­sille maahanmuuttajille.

On epärea­lis­tista odottaa kotou­tu­misen edistyvän oleskelun ehtoja kiristämällä.

Jos uusi työpaikka löytyy, haasteet eivät pääty siihen. Ensi vuodesta alkaen varmuutta elämään tuova pysyvä oleske­lu­lupa on luvassa aiemman neljän vuoden sijaan vasta kuuden vuoden yhtäjak­soisen oleskelun jälkeen.

Hallitus on asettanut kolmen kuukauden säännön kohdalla työnte­ki­jä­ryhmät eriar­voi­seen asemaan, sillä erityis­asian­tun­ti­joille annetaan kuusi kuukautta aikaa uuden työn etsin­tään. Sama linja jatkuu myös pysyvän oleske­lu­luvan osalta. Sen voi edelleen saada neljän vuoden jälkeen, mikäli työnte­ki­jällä on tarpeeksi korkeat vuosi­tulot, Suomessa tunnus­tettu ylempi korkea­kou­lu­tut­kinto tai erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito.

Hallitus penää onnis­tu­nutta kotou­tu­mista pysyvän oleske­lu­luvan ehtona, mutta ulkoistaa vastuun siitä kokonaan työnte­ki­jälle. On epärea­lis­tista odottaa kotou­tu­misen edistyvän oleskelun ehtoja kiris­tä­mällä ja ilman tukea tosia­sial­li­siin mahdol­li­suuk­siin opiskella kieltä ja osallistua kielitestiin.

Suomi osoittaa hälyt­tävää kovuutta työpe­räisiä maahan­muut­tajia kohtaan. Maasta poista­misen uhka toimii tehok­kaana pelot­teena, joka saa työnte­kijät sietä­mään epäasial­lisia oloja ja jopa riistoa. Pelko, ei valin­nan­va­paus, ohjaa vaike­ne­maan oikeuk­sien polke­mi­sesta. Kun uusi työpaikka on löydet­tävä tulipa­lo­kii­reellä, tarttuvat monet Suomeen rantau­tu­nee­seen laitto­maan, maksul­li­seen työnvä­li­tyk­seen tai epämää­räi­siin työtar­jouk­siin, joihin ei muuten suostuttaisi.

Orpon halli­tuksen tekemät oleskelun ehtoja kiris­tävät ja kotou­tu­misen osalta työpe­räistä maahan­muut­tajaa velvoit­tavat uudis­tukset vahvis­tavat raken­teita, jotka tekevät hyväk­si­käy­töstä yhä toden­nä­köi­sempää. Ne myös heiken­tävät Suomen houkut­te­le­vuutta työmark­ki­noil­lamme jo työsken­te­le­vien ja tänne tuloa harkit­se­vien silmissä. Ei olisi yllät­tävää, jos tulevai­suu­dessa Suomeen saapuu työvoimaa entistä kauempaa ja entistä suuremman elinta­so­kuilun yli – ja samalla entistä suurem­malla riskillä joutua hyväksikäytetyksi.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton ul­ko­maa­lais­taus­tai­sen työvoiman yksikön päällikkö.