Riikka Vasama: Suomi on hälyt­tä­vän kova työpe­räi­siä maahan­muut­ta­jia kohtaan

Kolme kuukautta – niin lyhyt on aika, joka ulko­maa­lais­lain uudis­tuk­sen jälkeen EU:n ulko­puo­lelta saapu­neella, työt­tö­mäksi jääneellä työn­te­ki­jällä on uuden työpai­kan löytä­mi­seksi. Jos työtä ei löydy, edessä on lähtö­pas­sit maasta. Uudis­tus koskee nime­no­maan niitä työn­te­ki­jöitä, jotka ensin houku­tel­laan Suomeen paik­kaa­maan työvoi­ma­pu­laa, jota ei omin voimin saada ratkais­tua. Uudis­tus on viety läpi huoli­matta lausun­no­nan­ta­jien kritiik­ki­tul­vasta lain­sää­dän­tö­pro­ses­sin aikana.

Työn­tekijän oles­ke­lu­lupa oikeut­taa työs­ken­te­le­mään ainoas­taan tietyllä toimia­lalla. Esimer­kiksi metal­lia­lalla työs­ken­nel­lyt henkilö ei voi siir­tyä puutarha-alan töihin ilman uutta lupa­pro­ses­sia, vaikka hän olisi työt­tö­mänä ja naapu­rin puutar­hay­rit­tä­jällä olisi akuutti tarve kausi­työn­te­ki­jälle. Uudis­tuk­sen yhtey­dessä työn­teko-oikeutta on laajen­nettu muuta­malle alalle, jotka valtio­neu­vosto on toden­nut valta­kun­nal­li­sesti työvoi­ma­pu­lasta kärsi­viksi. Käytän­nössä aniharva Teol­li­suus­lii­ton sopi­musa­lan työn­tekijä voi siir­tyä työteh­tä­vään, johon vaadi­taan erityis­osaa­mista ja Suomessa lail­lis­tettu tutkinto.

Työl­lis­ty­mi­nen uudel­leen kolmen kuukau­den aika­ra­jassa on helpom­min sanottu kuin tehty. Rekry­toin­ti­pro­ses­sit ovat työnan­ta­jien­kin mukaan piden­ty­neet. Lisäksi suuri osa työpai­koista ei koskaan päädy julki­seen hakuun – monet työnan­ta­jat kerto­vat halua­vansa vält­tää hallit­se­mat­to­man hake­mus­vyö­ryn. Tämä aset­taa erityi­sen haavoit­tu­vaan asemaan työpe­räi­set maahan­muut­ta­jat, joilla ei vielä ole katta­vaa verkos­toa tai vahvaa kieli­tai­toa. Työhaas­tat­te­luun pääsy saat­taa kaatua nimen perus­teella tapah­tu­vaan syrjin­tään. Tutta­va­pii­ri­kään ei vält­tä­mättä pysty tarjoa­maan tukea, sillä suurin osa on itse­kin vasta aset­tau­tu­massa Suomeen.

Työpaik­kail­moi­tus­ten vaati­muk­set suomen kielen taidosta osuvat nurin­ku­ri­sesti. Useissa työteh­tä­vissä vuoro­vai­ku­tusta on niin vähän, ettei kieli­taito kartu luon­nol­li­sesti. Kieltä ei ole ollut aikaa oppia, koska ener­gia on kulu­nut työn­te­koon ja uuteen sopeu­tu­mi­seen. Tukea ei ole saanut kotou­tu­mis­pal­ve­luista, sillä ne eivät kuulu työpe­räi­sille maahanmuuttajille.

On epärea­lis­tista odot­taa kotou­tu­mi­sen edis­ty­vän oles­ke­lun ehtoja kiristämällä.

Jos uusi työpaikka löytyy, haas­teet eivät pääty siihen. Ensi vuodesta alkaen varmuutta elämään tuova pysyvä oles­ke­lu­lupa on luvassa aiem­man neljän vuoden sijaan vasta kuuden vuoden yhtä­jak­soi­sen oles­ke­lun jälkeen.

Halli­tus on aset­ta­nut kolmen kuukau­den sään­nön kohdalla työn­te­ki­jä­ryh­mät eriar­voi­seen asemaan, sillä erityis­asian­tun­ti­joille anne­taan kuusi kuukautta aikaa uuden työn etsin­tään. Sama linja jatkuu myös pysy­vän oles­ke­lu­lu­van osalta. Sen voi edel­leen saada neljän vuoden jälkeen, mikäli työn­te­ki­jällä on tarpeeksi korkeat vuosi­tu­lot, Suomessa tunnus­tettu ylempi korkea­kou­lu­tut­kinto tai erityi­sen hyvä suomen tai ruot­sin kielen taito.

Halli­tus penää onnis­tu­nutta kotou­tu­mista pysy­vän oles­ke­lu­lu­van ehtona, mutta ulkois­taa vastuun siitä koko­naan työn­te­ki­jälle. On epärea­lis­tista odot­taa kotou­tu­mi­sen edis­ty­vän oles­ke­lun ehtoja kiris­tä­mällä ja ilman tukea tosia­sial­li­siin mahdol­li­suuk­siin opis­kella kieltä ja osal­lis­tua kielitestiin.

Suomi osoit­taa hälyt­tä­vää kovuutta työpe­räi­siä maahan­muut­ta­jia kohtaan. Maasta pois­ta­mi­sen uhka toimii tehok­kaana pelot­teena, joka saa työn­te­ki­jät sietä­mään epäasial­li­sia oloja ja jopa riis­toa. Pelko, ei valin­nan­va­paus, ohjaa vaike­ne­maan oikeuk­sien polke­mi­sesta. Kun uusi työpaikka on löydet­tävä tuli­pa­lo­kii­reellä, tart­tu­vat monet Suomeen rantau­tu­nee­seen lait­to­maan, maksul­li­seen työn­vä­li­tyk­seen tai epämää­räi­siin työtar­jouk­siin, joihin ei muuten suostuttaisi.

Orpon halli­tuk­sen teke­mät oles­ke­lun ehtoja kiris­tä­vät ja kotou­tu­mi­sen osalta työpe­räistä maahan­muut­ta­jaa velvoit­ta­vat uudis­tuk­set vahvis­ta­vat raken­teita, jotka teke­vät hyväk­si­käy­töstä yhä toden­nä­köi­sem­pää. Ne myös heiken­tä­vät Suomen houkut­te­le­vuutta työmark­ki­noil­lamme jo työs­ken­te­le­vien ja tänne tuloa harkit­se­vien silmissä. Ei olisi yllät­tä­vää, jos tule­vai­suu­dessa Suomeen saapuu työvoi­maa entistä kauem­paa ja entistä suurem­man elin­ta­so­kui­lun yli – ja samalla entistä suurem­malla riskillä joutua hyväksikäytetyksi.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton ul­ko­maa­lais­taus­tai­sen työvoi­man yksi­kön päällikkö.