Hymyilevä nainen istuu keittiössä pöydän äärellä. Pöydällä on värikäs kangas, josta nainen pitää käsillään kiinni.
Johanna Ruokolahti esittelee Afrikan matkamuistoaan. Hankeseurantamatka eteläiseen Afrikkaan oli Ruokolahden mielestä silmiä avaava.

Matka Afrik­kaan avasi silmät – ”Olen ylpeä liiton jäsenyydestä”

TEKSTI TIIA KYYNÄRÄINEN  KUVAT PETRI BLOMQVIST

Hanke­seu­ran­ta­matka eteläi­seen Afrik­kaan avasi silmät ja muis­tutti, että liit­tona autamme myös muita. Teol­li­suus­lii­ton jäsen Johanna Ruoko­lahti pääsi tutus­tu­maan hank­kei­siin Lesot­hossa ja Eswatinissa.

”Kerta kaik­ki­aan ihmi­set olivat niin ihania!” Näin kertoo Johanna Ruoko­lahti Teol­li­suus­lii­ton hanke­seu­ran­ta­mat­kasta Lesot­hoon ja Eswatiniin.

– Muis­te­len innolla sitä, kuinka kokous­päi­väm­me­kin aloi­tet­tiin kannus­tus­huu­doilla ja laululla. En voisi kuvi­tel­la­kaan, että meillä ammat­tio­sas­ton kokouk­set aloi­tet­tai­siin laululla, Ruoko­lahti naurahtaa.

Teol­li­suus­lii­tolla on ollut useita vuosia hanke Malawissa eteläi­sessä Afri­kassa. Vuonna 2022 hank­kee­seen liitet­tiin myös Lesotho ja Eswatini.

Hank­kei­den pääpaino on ollut koulut­taa paikal­lis­ten ammat­ti­liit­to­jen henki­löitä kehit­ty­mään muun muassa työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa, työsuo­je­lussa ja yhden­ver­tai­suu­dessa sekä akti­voi­maan järjes­tä­mis­työssä. Hank­keet on toteu­tettu yhteis­työssä Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Soli­daa­ri­suus­kes­kus SASK:n kanssa.

Viime vuoden loka­kuussa Patria Avia­tio­nin Hallin yksi­kössä työs­ken­te­levä Ruoko­lahti pääsi tutus­tu­maan yhdessä Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen asian­tun­ti­jan Tarja Lopin kanssa liiton hank­kei­siin Lesot­hossa ja Eswa­ti­nissa. Ruoko­lahti vastaa Kuore­ve­den työpa­jo­jen ammat­tio­sasto 110:ssä kansain­vä­li­sistä asioista ja hän on käynyt myös SASK:n lähet­ti­läs­kou­lu­tuk­set. Siksi seuran­ta­matka oli Ruoko­lah­delle osuva.

Muis­te­len innolla sitä, kuinka kokous­päi­väm­me­kin aloi­tet­tiin kannus­tus­huu­doilla ja laululla.

Kuuden päivän matka alkoi Etelä-Afri­kan ympä­röi­mästä Lesot­hosta. Maa on 2,3 miljoo­nan asuk­kaan vuoris­toi­nen kunin­gas­kunta. Maan merkit­tä­viä vien­ti­tuot­teita ovat timan­tit ja teks­tii­lit. Se on myös merkit­tävä veden viejä Etelä-Afrikkaan.

Järjes­täy­ty­mi­saste Lesot­hossa on koko­nai­suu­des­saan hyvin matala, alle 10 prosent­tia. Mutta timant­ti­kai­vok­silla järjes­täy­ty­mi­nen on korkeam­malla. Iso osa työn­te­ki­jöistä on Teol­li­suus­lii­ton yhteis­työ­lii­ton IDUL:n (Inde­pen­dent Democ­ra­tic Union of Lesotho) jäse­niä. Liitto edus­taa yli 5 000 työn­te­ki­jää teol­li­suu­den, kaivos‑, tekstiili‑, tervey­den­huol­lon, raken­ta­mi­sen sekä turval­li­suu­den aloilta.

Matkan ensim­mäi­set vierai­lu­koh­teet olivat timant­ti­kai­vok­sia, mutta kilo­met­riä lähem­mäksi kaivok­sia vierai­lu­ryh­mää ei päästetty.

Ruoko­lah­den mukaan syyn kerrot­tiin olevan turval­li­suu­dessa, sillä kaivok­silla timant­ti­va­ras­tot olivat täynnä. Kiina­lai­set labo­ra­to­rio­ti­man­tit ovat vallan­neet mark­ki­nat ja siksi luon­non­ti­mant­tien kysyntä on laske­nut selvästi. Joita­kin timant­ti­kai­vok­sia on jouduttu sulke­maan heikon kysyn­nän vuoksi.

Hiekkatiellä seisoo kuusi ihmistä. Vieressä on suuri tervetulleeksi toivottava kyltti. Takana on puuton ja ruskea mäkimaisema.
Lesot­hossa timant­ti­kai­vok­sen porteilla maail­man­liitto IndustriAL­Lin alue­toi­mit­sija Tendai Makanza, Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­nen asian­tun­tija Tarja Loppi, IDUL:n hallin­to­pääl­likkö Mase­nate Mphei, Johanna Ruoko­lahti, Maro­ri­sang Letseka, IndustriAL­Lin projek­ti­koor­di­naat­tori Lieket­seng Leteka ja IDUL:n vara­pää­sih­teeri Clarke Letsie.

TYÖTURVALLISUUDEN TASO YLLÄTTI

Vara­työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tuna toimiva Ruoko­lahti sanoo yllät­ty­neensä myön­tei­sesti, miten hyvin työtur­val­li­suus­asiat ovat Lesot­hossa. Viime vuonna maahan saatiin uusi työtur­val­li­suus­laki, joka kattaa kaikki sektorit.

– Käsi­ne­suo­jauk­set, jalki­ne­suo­jauk­set, vahin­ko­jen estä­mi­nen ja niin edel­leen olivat aivan samalla tasolla kuin meillä Suomessa. Sen sijaan kaivos­työn­te­ki­jöi­den terveys­tar­kas­tuk­sissa oli puut­teita. Esimer­kiksi sili­koo­si­tar­kas­tuk­sia maassa ei pystytä teke­mään lainkaan.

Sili­koosi on muun muassa kaivos­työn­te­ki­jöillä mahdol­li­nen kivipölykeuhkosairaus.

Myös työn­te­ki­jöi­den turva­ver­kossa olisi paljon vahvis­ta­mista. Sairausa­jan palk­kaa on saatu nostet­tua 30 prosent­tiin palkasta aiem­masta reilusta parista kymme­nestä prosen­tista, mutta työt­tö­myys­tur­vaa ei ole.

– Jos työpaikka menee alta, ihmi­set eivät saa mitään. En tiedä, mistä he löytä­vät työtä, Ruoka­lahti kertoo.

– Käsi­tyk­seni mukaan liitto kyke­nee kuiten­kin neuvot­te­le­maan parem­pia työeh­toja. Se on jo pysty­nyt autta­maan ihmi­siä. Uskon, että liitto voi kehit­tyä jatkos­sa­kin, kunhan vain he saavat apua ja ohjeistusta.

Laatuon­gel­mien ilmaan­tuessa työn­te­ki­jöiltä viedään palkasta osa.

Lesotho on merkit­tävä teks­tii­lien tuot­taja. Yhdys­val­tain presi­dentti Donald Trump irvaili taan­noi­sessa puhees­saan maan kongres­sille, ettei kukaan tiedä, missä Lesotho on. Todel­li­suu­dessa moni amerik­ka­lai­nen saat­taa olla lähem­pänä Lesot­hoa kuin arvaa­kaan. Maa on eteläi­sen Afri­kan suurin fark­ku­jen viejä Yhdys­val­toi­hin. Maassa tuote­taan muun muassa tunnet­tu­jen fark­ku­merk­kien, kuten Levi’sin, Leen ja Calvin Klei­nin farkkuja.

Myös Ruoko­lahti pääsi tutus­tu­maan yhden teks­tii­li­teh­taan työn­te­ki­jöi­hin Lesot­hossa. Tehtaassa valmis­tet­tiin puseroita.

– Se kävi selväksi, että laatuon­gel­mien ilmaan­tuessa työn­te­ki­jöiltä viedään palkasta osa, vaikka vika voi olla esimer­kiksi kankaassa, Ruoko­lahti kertoo.

– Tämä kuulosti todella pahalta, sillä työn­te­ki­jöi­den palkat tuskin ovat tehtaassa muuten­kaan suuria ja siitä vielä osa viedään epäoi­keu­den­mu­kai­sista syistä.

Hymyilevä nainen istuu keittiössä pöydän äärellä. Hänellä on käsissään pieni punottu koriste-esine.
Johanna Ruoko­lah­den mielestä työtur­val­li­suus on yllät­tä­vän korkealla tasolla Lesothossa.

LIITTONA PYSTYMME AUTTAMAAN MYÖS MUITA

Matkan toinen kohde oli Eswa­tini, joka aiem­min tunnet­tiin Swazi­maana. Maata vuodesta 1986 itse­val­tai­sesti hallin­nut kunin­gas Mswati III on maan nimen­vaih­dok­sen lisäksi ajanut poliit­ti­sia vastus­ta­ji­aan ahtaalle. Maassa on ollut jonkin verran levot­to­muuk­sia ja ihmi­soi­keus- ja työn­te­ki­jöi­de­noi­keuk­sia ajavia ihmi­siä on rangaistu.

Mosam­bi­kin ja Etelä-Afri­kan kupeessa sijait­se­vassa Eswa­ti­nissa asuu runsas miljoona ihmistä. Maan vien­ti­tuot­teita ovat pääasiassa maata­lous­tuot­teet, kuten sokeri, sekä kaivan­nai­set, kuten hiili ja timan­tit. Myös teks­tii­lit sekä virvoi­tus­juo­mien, kuten Coca-Colan tiiviste kuulu­vat vientituotteisiin.

Ihmi­sillä oli selkeästi vaikeuk­sia ja ehkä jopa pelkoa puhua tilanteesta.

Maan itse­val­tai­sen kunin­kaan toiminta heijas­tuu myös Teol­li­suus­lii­ton yhteis­työ­liit­to­jen, teol­li­suutta edus­ta­van ATUSWA:n ja sähkö­alaa edus­ta­van SESMAWU:n toimintaan.

– Vaikka Eswa­tini on muun muassa infra­struk­tuu­ril­taan Lesot­hoa kehit­ty­neempi maa, minulle jäi sellai­nen olo, että työolot ovat heikom­pia ja liit­to­jen toiminta vaikeam­paa kuin Lesot­hossa, Ruoko­lahti sanoo.

– Ihmi­sillä oli selkeästi vaikeuk­sia ja ehkä jopa pelkoa puhua tilan­teesta. Kävi ilmi, että kunin­gas vain haluaa raken­taa lois­to­ho­tel­leja, vaikka kansa näkee nälkää.

Ruoko­lahti pitää matkaa erit­täin onnis­tu­neena, opet­ta­vai­sena ja silmiä avaa­vana. Vaikka päivät olivat pitkiä ja matka fyysi­ses­ti­kin uuvut­tava, hän lähtisi uudel­leen milloin vain.

– Olen yrit­tä­nyt jakaa tietoa muil­le­kin, että huoli­matta siitä, että meillä monet yhteis­kun­nal­li­set asiat mene­vät huonoon suun­taan, asiat ovat täällä koko­nai­suu­des­saan hyvin. Matka on myös nostat­ta­nut ylpeyttä Teol­li­suus­liit­toon kuulu­mi­sesta, että liit­tona pystymme autta­maan ihmi­siä myös muualla maailmassa.

Lähikuva punotusta koriste-esineestä, jossa lukee "Lesotho".
Johanna Ruoko­lahti sanoo olevansa ylpeä liiton jäsenyydestä.