Mies katsoo auton konehuoneeseen hänen kädessään olevan lampun valossa. Takana on ihmisiä seuraamassa tilannetta.
Lenni Meriläinen tutkii kilpailutehtävänään henkilöauton kunnon ennen luovutusta asiakkaalle.

Nuoret ammat­ti­lai­set kilpai­li­vat Turussa – ”Rauhal­li­sesti vain, niin hyvä tulee”

TEKSTI MARI SCHILDT
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Yli 400 nuorta kilpaili parem­muu­desta 47:ssä eri ammat­ti­tai­dossa Taitaja 2025 ‑finaa­li­kil­pai­lussa Turussa.

Kulu­van viikon aikana Turun Artu­kai­sissa ratkais­tiin nuor­ten ammat­ti­lais­ten Suomen parhaim­misto. Taitaja 2025 ‑kilpai­lun finaa­liin osal­lis­tui yli 400 alle 23-vuotiasta nuorta, ja he osoit­ti­vat osaa­mis­taan 47:ssä eri lajissa auto- ja kulje­tus­tek­nii­kan, infor­maa­tio- ja vies­tin­tä­tek­no­lo­gian, palve­lui­den, raken­ta­mi­sen, ravit­se­mus­pal­ve­lui­den ja teol­li­suu­den aloilta. Viisi lajeista oli PLUS-lajeja, joissa erityistä tukea tarvit­se­vat opis­ke­li­jat kilpai­li­vat suomenmestaruuksista.

Yläviistosta otettu yleiskuva, jossa on paljon ihmisiä sisätilassa. Ihmiset kulkevat eri suuntiin. Keskellä on aurinkotuoleja, joista muutamilla istuu joku.
Taitaja-kilpai­lut järjes­tet­tiin tänä vuonna Varsi­nais-Suomen amma­til­lis­ten oppi­lai­tos­ten yhteistyönä.

Taitaja-kilpai­lut järjes­tet­tiin tänä vuonna Varsi­nais-Suomen amma­til­lis­ten oppi­lai­tos­ten yhteis­työnä, ja päävas­tuul­li­nen toimija oli Turun ammatti-insti­tuutti. Kilpai­lua seuraa­maan odotet­tiin jopa 70 000 ihmistä.

Jätti­mäi­nen kilpai­lua­lue käsitti Turun Messu­kes­kuk­sen ja jäähal­lin lisäksi alueen laajat piha-alueet telt­toi­neen, ammatti-insti­tuu­tin raken­nuk­sia ja Kaari­hal­lin. Vain hevos­ten­hoi­don kilpailu pidet­tiin rauhal­li­sem­missa tallio­lo­suh­teissa Ypäjällä.

Mies sirkkelöi puuosaa. Hän katsoo pöytäsirkkelin terän suuntaisesti toinen silmä kiinni.
”Tykkään siitä, että saa keskit­tyä monta päivää putkeen. Se on kivaa ja myös erilaista, kuin puuse­pän normi­työssä”, sanoo puusep­pä­fi­naa­lissa kilpai­leva Tapio Räsänen.

VIHDOIN SAA KESKITTYÄ

Tiis­taina kiso­jen toisena päivänä alueen toisessa laidassa Kaari­hal­lissa ilma on sakeana tiivistä keskit­ty­mistä, kun nuoret puuse­pät miet­ti­vät toimek­sian­toa ja sommit­te­le­vat puuta valmis­teilla olevan tv-tason malliin. Laskel­mia tehdään, ja välillä sirk­keli sirahtaa.

– Vaikea työ tänä vuonna, kiirettä pitää, sanoo helsin­ki­läi­nen Tapio Räsä­nen.

Hän on mukana jo toista kertaa. Viime kerralla Räsä­nen pääsi semi­fi­naa­liin asti, mutta puur­taa nyt kilpai­lusuo­ri­tus­taan ikäluok­kansa parhaim­mis­ton kanssa Taitaja 2025 ‑kilpai­lun finaalissa.

– Voit­tava stra­te­gia on keskit­ty­mi­nen. Jos tekee alkuun help­poja virheitä, siitä voi lähteä spiraali alas­päin. Tark­kuus, turval­li­suus ja laatu ovat ne, joita kilpai­lussa katso­taan, Räsä­nen kertoo.

Pöydällä on papereita, joissa on tekstiä sekä puuosia. Kuvassa näkyy myös ihmisen kädet.
Puuse­pät kilpai­le­vat tv-tason valmis­ta­mi­sessa Taitaja 2025 ‑kilpai­lussa.

Hän hyödyn­tää suori­tuk­ses­saan mahdol­li­suutta käyt­tää kuulos­uo­jai­mia, vaikka musiik­kia ei niiden kautta finaa­lissa saakaan kuunnella.

– Tuntuu, että ne kun lait­taa, on sen jälkeen oman pään sisässä. Tykkään siitä, että täällä saa keskit­tyä monta päivää putkeen. Se on kivaa ja myös erilaista, kuin puuse­pän normi­työssä, hän hymyilee.

Voit­tava stra­te­gia on keskittyminen.

Käsillä teke­mi­nen on Räsä­selle se oma juttu. Se kirkas­tui hänelle lukion ja armei­jan jälkeen. Hän on juuri valmis­tu­nut Espoon Omniasta.

– Minusta koulu­tuk­sessa oli hyvää se, että heti aloi­tet­tiin teke­mään, koska niin käden taitoja oppii. Aluksi se oli jopa vähän kummal­lista, koska enhän minä mitään sirk­ke­liä osan­nut käyt­tää. Mutta sitä­kin sai valvo­tusti tehdä. Pikku­hil­jaa sain huomata, että pystyin kehit­ty­mään. Itselle isointa ovat olleet onnis­tu­mi­sen elämyk­set, hän kertoo.

Lippahattupäinen mies mittaa käsissään pitämää puuosaa työntömitalla. Miehellä on kuulosuojaimet päässä.
Tapio Räsä­nen sijoit­tui Puuseppä-lajissa 4. sijalle.

Ennen kilpai­lua hän teki kuukau­den työhar­joit­te­lun Sevil­lassa Espanjassa.

– Nyt on aina­kin kesälle oman alan töitä tarjolla. Pitää katsoa, miten Helsin­gissä hommia riit­tää, hän juttelee.

JÄNNITYS KARISEE

Sekun­ti­kello napsah­taa auto­ko­rin­kor­jauk­sen kilpailupisteellä.

– Ja aika on täynnä, kajah­taa mikke­li­läi­sen Lenni Meri­läi­sen vieressä, kun hän on tarkis­ta­massa henki­lö­au­ton renkai­den ilmanpaineita.

– Tässä oli luovu­tus­huolto, eli tarkas­te­taan auto ylei­sesti: alusta, moot­to­ri­tila, että kaikki on kunnossa asiak­kaalle luovu­tusta varten. Viat kirja­taan ylös ja sitä rataa, hän kertoo ja vetää hans­koja käsistään.

Mies katsoo auton konehuoneeseen hänen kädessään olevan lampun valossa. Takana on ihmisiä seuraamassa tilannetta.
Lenni Meri­läi­nen tekee luovu­tus­tar­kas­tusta henki­lö­au­tolle. Hän sijoit­tui Ajoneu­vo­tek­niikka-lajissa 4. sijalle.

Ennen tätä Meri­läi­nen teki kilpai­lu­ras­tin sähkö­re­kalla, jossa hän pääsi kippaa­maan rekan hytin ja tarkis­ta­maan ohjauskulmia.

– Ensim­mäistä rastia kun tein, niin kyllä se jänni­tys aika hyvin siinä katosi. Kunhan vain ottaa rauhal­li­sesti eikä rupea häti­köi­mään. Ei tarvitse miet­tiä, kuinka hirveä kiire on tai miten itse pärjää. Ne mielestä pois vain, niin hyvä suori­tus tulee, hän juttelee.

Kunhan vain ottaa rauhal­li­sesti eikä rupea hätiköimään.

Etelä-Savon ammat­tio­pis­tolla opis­kel­lut Meri­läi­nen on tällä hetkellä oppi­so­pi­muk­sella Mikke­lin Auto-Killalla.

– On ollut puhetta, että pääsi­sin sinne armei­jan jälkeen töihin. Jatko-opis­ke­lu­jen kannalta ei ole suurem­paa ajatusta. Katson myöhem­min, jos mieli rupeaa muut­tu­maan johon­kin suun­taan, hän miettii.

Kaksi ihmistä keskustelee seisaaltaan tapahtumahallissa. Takana näkyy henkilöautoja.
Ajoneu­vo­tek­nii­kan laji­vas­taava Kenneth Anders­son sai Teol­li­suus­lii­ton Sari Perkiöltä moni­toi­mi­työ­ka­luja palkin­noiksi sekä esitteitä.

OPPILAITOSYHTEISTYÖ TÄYDENTÄÄ PERUSKOULUTUSTA

Laji­vas­taa­vana ajoneu­vo­tek­nii­kassa toimiva Kenneth Anders­son kertoo, että kilpai­lussa testa­taan nuor­ten perus­tai­toja. Kasva­vaa sähkö­au­to­jen maail­maa on tuotu vain vähän mukaan kisaan. Sähkö­au­toi­hin liit­tyvä korkea­jän­ni­te­töi­den teke­mi­nen on osaa­mista, jota nuorilta ei vielä odoteta.

Anders­son kertoo, että sähkö­au­toja yrite­tään kovasti tuoda mukaan opin­toi­hin, mutta käytän­nössä puhu­taan perus­teista. Työpai­kat koulut­ta­vat edel­leen merkki- ja malli­koh­tai­seen osaamiseen.

– Pallo­han on paljon siellä työelä­mässä. Valmista akun­pur­ka­jaa ei tule mistään koulusta, Anders­son sanoo.

Sähkö­re­kan kilpai­lu­pis­teellä työtä valvova projek­ti­pääl­likkö Jani Raja­mäki Volvo Truck­silta koros­taa, että oppi­lai­to­syh­teis­työ nousee arvoonsa, kun puhu­taan uudesta teknologiasta.

– Kun tarvetta yrityk­sellä on, niin räätä­löi­dään koulu­tus yhdessä oppi­lai­tok­sen kanssa. Voiman­läh­teistä puhut­taessa yhä enem­män tarvit­tai­siin tällaista yksi­löl­listä koulu­tusta, hän sanoo.

Tapahtumahallissa on kerääntyneenä useita ihmisiä rekan kumotun nupin äärelle.
Sähkö­re­kan hytin kumoa­mi­nen kiin­nosti ylei­söä Taitaja2025-kilpailuissa.

 OSAAMISEN ENNAKOINTI TARVITSEE LISÄPANOSTUSTA

Teol­li­suus­lii­ton koulu­tus­pääl­likkö Veli-Matti Kaup­pi­nen ja koulu­tus­suun­nit­te­lija Sari Perkiö huokai­se­vat, kun saavat hetkeksi paina­vat reput seläs­tään. He ovat tuoneet kisoi­hin palkin­noiksi Teol­li­suus­lii­ton moni­toi­mi­työ­ka­luja. He sano­vat, että tekni­sille aloille ja ylipää­tään käden­tai­doille Taitaja-kilpai­lut ovat tärkeä arvos­tuk­sen kohot­taja. Sitä tarvi­taan, kun samaan aikaan amma­til­lista koulu­tusta kuri­te­taan kohtuut­to­milla leikkauksilla.

– Tämä nyky­hal­li­tus teki isot leik­kauk­set amma­til­li­seen koulu­tuk­seen, lasku­ta­vasta riip­puen jopa enem­män­kin kuin 120 miljoo­naa euroa. Se rupeaa näky­mään, kun oppi­lai­tok­sissa joudu­taan vähen­tä­mään henki­lö­kun­taa ja tarjot­ta­via aineita, Kaup­pi­nen sanoo.

Edessä epätarkka ihmishahmo työskentelee auton konehuoneen äärellä. Takana mies ja nainen seuraavat toimintaa ja katsovat kameraa päin.
Teol­li­suus­lii­ton Sari Perkiö ja Veli-Matti Kaup­pi­nen pääsi­vät seuraa­maan Taita­ja2025-kilpai­lua. He koros­ta­vat kilpai­lun merki­tystä käden­tai­to­jen arvos­tuk­sen kohottajana.

Perkiö muis­tut­taa, että jo edel­li­sen­kin kuri­tuk­sen, vuoden 2018 refor­min vaiku­tuk­sista kärsi­tään amma­til­li­sessa koulu­tuk­sessa edelleen.

– Liian monelta kuulee, että vaikka he ovat valmis­tu­neet ammat­ti­kou­lusta, he eivät tunne osaa­vansa ja olevansa ammat­ti­tai­toi­sia. Niin ei saisi olla, hän sanoo.

Perkiö huomaut­taa, että samaan aikaan, kun ammat­teja pois­tuu ja uusia syntyy, vain harvalla nuorella on käsi­tys siitä, millai­sia eri ammat­teja on tarjolla. Ei ole käsi­tystä vält­tä­mättä muil­la­kaan, koska opetus­hal­li­tuk­sen johdolla tehtyä osaa­mi­sen enna­koin­ti­työtä on kutis­tettu minimiin.

– Osaa­mi­sen enna­kointi on ollut parhaim­mil­laan sitä, että siinä on ollut mukana valtio­valta, työnan­taja- ja työn­te­ki­jä­puoli sekä oppi­lai­tok­sia. On ollut aito vuoro­pu­helu siitä, mitä lyhyen, keski­pit­kän ja pitkän aika­vä­lin osaa­mis­tar­peita on. Tähän pitäisi satsata, Kaup­pi­nen sanoo.

Minna Risu­lai­nen selvit­tää yrityk­siltä saatuja tehtä­viä konee­na­sen­nuk­sen ja kunnos­sa­pi­don tehtäväpisteellä.

ISKÄN AUTOTALLISTA KUNNOSSAPITOON

Konee­na­sen­nuk­sen ja kunnos­sa­pi­don tehtä­vä­pis­teellä kuopio­lai­nen Minna Risu­lai­nen tarkas­te­lee käsillä olevaa konetta. Kilpai­li­jat saavat kolmena päivänä eteensä tehtä­viä Festolta, Pons­selta, Sand­vik Minin­gilta, SKF:ltä, Sulze­rilta ja Wille Machi­ne­silta. Se sopii Risulaiselle.

– Tule­vai­suu­den unel­mani olisi päästä Kuopion alueelle töihin, Junt­ta­nille tai Pons­selle, Risu­lai­nen sanoo.

Olen tykän­nyt ihan sikana!

Tällä hetkellä hän opis­ke­lee toista vuotta Savon ammattiopistossa.

– Ihan pienestä pitäen olen tykän­nyt rassata koneita iskän mukana auto­tal­lissa. Ajat­te­lin, että miksi en saman tien hakisi alalle, kun se kuiten­kin kiin­nos­taa tosi paljon. Olen tykän­nyt ihan sikana! Tuntuu, että oma ala on, hän juttelee.

Nainen käyttää konetta sen yli kyyristyneenä.
Minna Risu­lai­nen sijoit­tui Konee­na­sen­nus ja kunnos­sa­pito ‑lajissa 5. sijalle.

Kilpai­lu­pis­tei­den ohi kulkee loppu­ma­ton virta uteliaita. Risu­lai­nen kertoo, että kilpai­lussa valt­tia on pystyä keskit­ty­mään omaan teke­mi­seen, vaikka ympä­rillä häärää paljon ihmi­siä. Monet kilpai­li­jat näyt­tä­vät­kin panos­ta­van ohjei­den huolel­li­seen luke­mi­seen. Risu­lai­nen lähti mukaan kilpai­luun opet­ta­jansa kannustamana.

– Jännit­tää tietysti. Saa nähdä, mitä tulee. Ja mitä tulee, siihen ollaan tyyty­väi­siä, Risu­lai­nen sanoo.

Nurmi­ken­tällä on pystyssä ihmi­sen kokoi­sia kirjai­mia, jotka muodos­ta­vat teks­tin ”Taitaja2025 Turku”.

Katso kaikki Taitaja 2025 ‑kilpai­lun tulok­set tästä (linkki aukeaa uuteen välilehteen).