Arto Hele­nius: EU-vaikut­ta­mi­nen keskit­tyy osaamiseen

Euroo­pan komis­sio julkaisi helmi­kuussa työoh­jel­mansa. Näyt­tää siltä, että edel­li­sestä kaudesta poike­ten työelä­män asiat lois­ta­vat pois­sao­lol­laan. Komis­sion puheen­joh­ta­jan Ursula von der Leye­nin ensim­mäi­sen kauden työoh­jel­massa oli runsaasti asioita, joilla edis­tet­tiin työelä­mää ja palkan­saa­jien asemaa. Viime kaudella säädet­tiin paljon lain­sää­dän­töä ja kansa­lais­ten asiat olivat näky­västi toimin­nan keskiössä.

Uudessa ohjel­massa on element­tejä, joilla tuetaan yrityk­siä ja katta­vasti pure­taan olemassa olevaa lain­sää­dän­töä. Tämä on nähtä­vissä niin, että yritys­ten edun­val­voja Busi­nes­sEu­rope on tullut hyvin huomioi­duksi ja poli­tiikka on erit­täin oikeistolaista.

Poik­keuk­sena on komis­sion hanke Union of Skills, joka tähtää osaa­mi­sen paran­ta­mi­seen. Tämä voidaan nähdä kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­sena, mutta yhtä lailla hank­keena, jossa panos­te­taan yksit­täi­seen työn­te­ki­jään ja tämän amma­til­lis­ten valmiuk­sien paran­ta­mi­seen. Työn­te­ki­jä­puo­len edun­val­von­nan kannalta tämä antaa paljon mahdollisuuksia.

Nuorien ikäluok­kien ja ennen kaik­kea työelä­mässä jo olevien kannalta osaa­mis­hanke on lupaus siitä, että työn­te­ki­jöi­hin halu­taan inves­toida eli perus- ja täyden­nys­kou­lu­tuk­seen aiotaan panos­taa. Komis­sion työoh­jel­man mukaan asiasta ei kuiten­kaan ole tarkoi­tus säätää direk­tii­viä, vaan ohjelma tähtää siihen, että poliit­ti­sen vaikut­ta­mi­sen kautta nämä panos­tuk­set tehtäi­siin jäsen­val­tioissa ja EU:n alueella toimi­vissa yrityksissä.

Olen ymmär­tä­nyt, että varsin monessa maassa ensim­mäi­nen kysy­mys on, kuuluuko vastuu koulu­tuk­sen kustan­nuk­sista valtiolle vai yrityk­sille. Yrityk­set ovat se osapuoli, joka korjaa ensim­mäi­sen hyödyn ammat­ti­tai­toi­sem­man työvoi­man tuomasta tuot­ta­vuu­den kasvusta. Kansan­ta­lou­den kasvu taas on yhteis­kun­nan saama saldo.

Meillä on työt­tö­mien kirjoissa työi­käi­siä ja ‑kykyi­siä, joiden työmark­kina-arvo on pudon­nut, koska osaa­mista ei ole päivitetty.

Meillä on pitkään ollut illuusio, että Eurooppa on tekni­sesti ja osaa­mi­sen puolesta johtava alue maail­massa, mutta tämä ei enää näytä pitä­vän paik­kaansa. Teol­li­nen muutos ja uudet paineet teknii­kan, ener­gian ja ympä­ris­tön huomioon otta­mi­sesta edel­lyt­tä­vät tuntu­vaa panos­tusta ammat­ti­lais­temme osaa­mi­seen. Toivot­ta­vasti komis­sion hank­keen avulla näistä asioista kyetään muodos­ta­maan toimiva malli, josta löytyy maksaja koulu­tuk­selle, toimeen­tulo koulut­tau­tu­jalle ja inves­toin­nit toimi­vam­malle koulutusjärjestelmälle.

Eurooppa harmaan­tuu vauh­dilla. Maan­osaamme voidaan saada rekry­toi­tua lisää työvoi­maa koulut­ta­mi­sen avulla. Meillä on työt­tö­mien kirjoissa työi­käi­siä ja ‑kykyi­siä, joiden työmark­kina-arvo on pudon­nut, koska osaa­mista ei ole päivi­tetty. Heidän uudel­leen­työl­lis­tä­mi­sensä onnis­tuu käytän­nössä vain päivit­tä­mällä ammat­ti­taito tämän päivän vaati­muk­sia vastaavaksi.

Koulu­tus on aihe, jonka sateen­var­jon alle sopi­vat kovin monet niistä asioista, joiden kanssa ammat­ti­lii­tot­kin työs­ken­te­le­vät. Osaa­mi­nen tuo työsuh­de­tur­vaa ja paran­taa esimer­kiksi työmotivaatiota.

Meidän on opit­tava puke­maan osa omaa edus­val­von­taamme koulu­tuk­sen kaavun alle, vaikka jatkos­sa­kin teemme työtä suoma­lai­sen teol­li­suus­työn­te­ki­jän hyväksi. Monia tuttuja toimia pitää jatkossa perus­tella koulu­tus­tee­man kautta, kun työtä tehdään työsuh­de­tur­van, ansio­ke­hi­tyk­sen ja työtyy­ty­väi­syy­den eteen. Parasta on, jos jokai­seen jäse­neen henki­lö­ta­solla saadaan panos­tuk­sia. Se on tule­vai­suu­den pääomaa työntekijälle.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityisasiantuntija.