Kadon­neen jäljillä – Tero Kauko­sen harras­tus pelas­taa ihmishenkiä

Vanha ambu­lanssi seisoo Tampe­reen messu- ja urhei­lu­kes­kuk­sen edessä. Tero Kauko­nen raken­taa autoon vies­ti­kes­kusta Vapaa­eh­toi­sen pelas­tus­pal­ve­lun (Vapepa) ISLA24 ‑harjoi­tusta varten.

– Olen ollut Vape­passa 12 vuotta. Minua kiin­nos­taa ihmis­ten autta­mi­nen. Isäni on ollut vape­pa­lai­nen 1990-luvulta, ja myös sisko on mukana toiminnassa.

Vapaa­eh­toi­nen pelas­tus­pal­velu on yli 50 järjes­tön verkosto, jonka häly­tys­ryh­mät tuke­vat viran­omai­sia onnet­to­muuk­sissa ja muissa kriisitilanteissa.

– Pääosa tehtä­vistä on hätäet­sin­töjä eli joku on kadon­nut. Yleensä kyse on ikäih­mi­sestä. Marjas­tus- ja sienes­tys­kausi näkyy tehtä­vä­mää­rissä syksyi­sin. Tehtä­vät painot­tu­vat usein iltaan.

Vapepa sopii jokai­selle, jolle autta­mi­nen on lähellä sydäntä.

Yleensä Vape­pan hälyt­tää poliisi. Tällöin Kauko­nen saa kännyk­käänsä tekstiviestin.

– Vastaan siihen, pääsenkö tehtä­välle heti, myöhem­min vai en ollen­kaan. Sen jälkeen tehtä­vään osal­lis­tu­vat saavat tipoit­tain tietoa kokoon­tu­mis­pai­kasta ja etsittävästä.

REPPU AINA VALMIINA

Tero Kauko­sen puhe­lin piip­paa etsin­tä­teh­tä­vän merkiksi keski­mää­rin kerran kuussa.

– Joskus häly­tyk­siä tulee useampi kuukau­dessa ja välillä menee monta kuukautta, ettei niitä tule ollen­kaan. Joskus en ehdi autoon­kaan, kun tulee jo tieto, että kadon­nut on löytynyt.

Kauko­sella on etsin­tä­va­rus­teet aina valmiina repussa häly­tyk­sen varalta. Sieltä löytyy lehtiö, lyijy­kynä, huomio­lii­vit, lamp­puja, kompassi, ensia­pu­tar­vik­keet ja avaruuspeite.

– Lisäksi pakkaan mukaan vielä vaih­to­vaat­teita, vettä, suklaata tai ener­gia­pa­tu­koita ja leipää, jotta selviän jonkun tunnin, koska huolto ei tule heti paikalle.

TERO KAUKONEN

Asen­taja
Ylöjärvi
Avant Tecno Oy

Vape­pan muonit­ta­jat vastaa­vat vapaa­eh­tois­ten ruoka­huol­losta tehtä­vien aikana.

Viime vuosina Kauko­nen on toimi­nut etsin­nöissä usein maas­to­toi­min­nan johta­jana. Tällöin hän ottaa mukaansa myös tieto­ko­neen, tulos­ti­men ja toimistotarvikkeita.

– Poliisi määrit­tää etsit­tä­vän alueen. Sen jälkeen maas­to­toi­min­nan johtaja rupeaa piir­tä­mään partioille etsin­tä­alueita, ja maas­to­joh­taja alkaa kerätä valmiiksi partioita.

Etsin­tään osal­lis­tuu koira­par­tioita ja maas­toet­si­jöitä sekä auto‑, moot­to­ri­pyörä- ja mönki­jä­par­tioita. Tarvit­taessa kadon­nutta voidaan etsiä myös sukel­ta­jien, lennok­kien eli droo­nien, lento­ko­neen tai heli­kop­te­rin avulla.

TEKNIIKKA APUNA

ISLA24 ‑harjoi­tuk­sessa partiot etsi­vät neljää ihmistä, jotka ovat kadon­neet Tampe­reen yöhön työpai­kan semi­naa­rin jälkeen. Vies­ti­kes­kus vastaa siitä, että vies­tit kulke­vat partioi­den ja johto­pai­kan välillä.

– Pysty­timme VHF-anten­nin messu­kes­kuk­sen katolle, testa­simme partioille annet­ta­vat radio­pu­he­li­met ja kytkimme auton verk­ko­vir­taan, Kauko­nen kertoo.

Hän istuu pöydän ääreen ambu­lans­sin takao­saan ja käyn­nis­tää kannet­ta­van tietokoneen.

– Pidän harjoi­tuk­sessa vies­ti­päi­vä­kir­jaa. Siihen kirja­taan kaikki harjoi­tuk­sen vies­ti­lii­kenne eli kuka lähet­tää vies­tin, kenelle ja milloin ja mitä viesti sisältää.

Radio­pu­he­lin­ten ja känny­köi­den lisäksi partiot käyt­tä­vät GPS-paikan­ninta ja kart­ta­so­vel­lusta, johon ne merkit­se­vät maas­tosta löytä­mänsä esineet.

– Kaikki vastaan­tu­li­jat pyri­tään aina haas­tat­te­le­maan. Jos heiltä saadaan pieni­kin vinkki, voidaan etsin­tää painot­taa tiet­tyyn suuntaan.

ETSIVÄ EI AINA LÖYDÄ

Vapaa­eh­toi­nen pelas­tus­pal­velu ei ole kallis harras­tus, Tero Kauko­nen sanoo. Toimin­taan osal­lis­tu­mi­nen ei edel­lytä esimer­kiksi auton omistamista.

– Vapepa sopii jokai­selle, jolle autta­mi­nen on lähellä sydäntä. Tehtä­viä on monen­lai­sia kirju­rista alkaen, ja paikalla voi olla sen aikaa kun pystyy.

Jos toiminta kiin­nos­taa, mukaan pääsee hakeu­tu­malla Vape­pan perus­kurs­sille. Sen jälkeen pitää suorit­taa vielä etsin­tä­kurssi ja liit­tyä johon­kin Vape­pan jäsen­jär­jes­töön, kuten SPR:ään, Metsäs­tä­jä­liit­toon tai Suomen vapaa­eh­toi­sen pelas­tus­pal­ve­lun toimi­jat ry:hyn.

Vuosien varrella Kauko­sen kohdalle on sattu­nut muutama taval­lista raskaampi tehtävä.

Sekin on pitä­nyt hyväk­syä, että aina kadon­nutta ei löydetä.

Sellai­nen voi olla, jos etsit­tä­vänä on esimer­kiksi sama­ni­käi­nen lapsi kuin itsellä on, hän sanoo.

– Jos etsit­tävä löytyy meneh­ty­neenä, silloin tehtä­vän päät­teeksi on aina purku­kes­kus­telu. Sekin on pitä­nyt hyväk­syä, että aina kadon­nutta ei löydetä.

Palkit­se­vinta on, kun etsintä onnis­tuu, ja Kauko­nen näkee onnel­li­set omaiset.

– Silloin kilpa­juoksu aikaa vastaan on ohi, ja voin huokaista helpotuksesta.