Kadon­neen jäljillä – Tero Kaukosen harrastus pelastaa ihmishenkiä

Vanha ambulanssi seisoo Tampe­reen messu- ja urhei­lu­kes­kuksen edessä. Tero Kaukonen rakentaa autoon viesti­kes­kusta Vapaa­eh­toisen pelas­tus­pal­velun (Vapepa) ISLA24 ‑harjoi­tusta varten.

– Olen ollut Vapepassa 12 vuotta. Minua kiinnostaa ihmisten autta­minen. Isäni on ollut vapepa­lainen 1990-luvulta, ja myös sisko on mukana toiminnassa.

Vapaa­eh­toinen pelas­tus­pal­velu on yli 50 järjestön verkosto, jonka hälytys­ryhmät tukevat viran­omaisia onnet­to­muuk­sissa ja muissa kriisitilanteissa.

– Pääosa tehtä­vistä on hätäet­sin­töjä eli joku on kadonnut. Yleensä kyse on ikäih­mi­sestä. Marjastus- ja sienes­tys­kausi näkyy tehtä­vä­mää­rissä syksyisin. Tehtävät painot­tuvat usein iltaan.

Vapepa sopii jokai­selle, jolle autta­minen on lähellä sydäntä.

Yleensä Vapepan hälyttää poliisi. Tällöin Kaukonen saa kännyk­käänsä tekstiviestin.

– Vastaan siihen, pääsenkö tehtä­välle heti, myöhemmin vai en ollen­kaan. Sen jälkeen tehtä­vään osallis­tuvat saavat tipoit­tain tietoa kokoon­tu­mis­pai­kasta ja etsittävästä.

REPPU AINA VALMIINA

Tero Kaukosen puhelin piippaa etsin­tä­teh­tävän merkiksi keski­määrin kerran kuussa.

– Joskus hälytyksiä tulee useampi kuukau­dessa ja välillä menee monta kuukautta, ettei niitä tule ollen­kaan. Joskus en ehdi autoon­kaan, kun tulee jo tieto, että kadonnut on löytynyt.

Kauko­sella on etsin­tä­va­rus­teet aina valmiina repussa hälytyksen varalta. Sieltä löytyy lehtiö, lyijy­kynä, huomio­liivit, lamppuja, kompassi, ensia­pu­tar­vik­keet ja avaruuspeite.

– Lisäksi pakkaan mukaan vielä vaihto­vaat­teita, vettä, suklaata tai energia­pa­tu­koita ja leipää, jotta selviän jonkun tunnin, koska huolto ei tule heti paikalle.

TERO KAUKONEN

Asentaja
Ylöjärvi
Avant Tecno Oy

Vapepan muonit­tajat vastaavat vapaa­eh­toisten ruoka­huol­losta tehtä­vien aikana.

Viime vuosina Kaukonen on toiminut etsin­nöissä usein maasto­toi­minnan johta­jana. Tällöin hän ottaa mukaansa myös tieto­ko­neen, tulos­timen ja toimistotarvikkeita.

– Poliisi määrittää etsit­tävän alueen. Sen jälkeen maasto­toi­minnan johtaja rupeaa piirtä­mään partioille etsin­tä­alueita, ja maasto­joh­taja alkaa kerätä valmiiksi partioita.

Etsin­tään osallistuu koira­par­tioita ja maastoet­si­jöitä sekä auto‑, mootto­ri­pyörä- ja mönki­jä­par­tioita. Tarvit­taessa kadon­nutta voidaan etsiä myös sukel­ta­jien, lennok­kien eli droonien, lento­ko­neen tai helikop­terin avulla.

TEKNIIKKA APUNA

ISLA24 ‑harjoi­tuk­sessa partiot etsivät neljää ihmistä, jotka ovat kadon­neet Tampe­reen yöhön työpaikan seminaarin jälkeen. Viesti­keskus vastaa siitä, että viestit kulkevat partioiden ja johto­paikan välillä.

– Pysty­timme VHF-antennin messu­kes­kuksen katolle, testa­simme partioille annet­tavat radio­pu­he­limet ja kytkimme auton verkko­vir­taan, Kaukonen kertoo.

Hän istuu pöydän ääreen ambulanssin takao­saan ja käynnistää kannet­tavan tietokoneen.

– Pidän harjoi­tuk­sessa viesti­päi­vä­kirjaa. Siihen kirja­taan kaikki harjoi­tuksen viesti­lii­kenne eli kuka lähettää viestin, kenelle ja milloin ja mitä viesti sisältää.

Radio­pu­he­linten ja känny­köiden lisäksi partiot käyttävät GPS-paikan­ninta ja kartta­so­vel­lusta, johon ne merkit­sevät maastosta löytä­mänsä esineet.

– Kaikki vastaan­tu­lijat pyritään aina haastat­te­le­maan. Jos heiltä saadaan pienikin vinkki, voidaan etsintää painottaa tiettyyn suuntaan.

ETSIVÄ EI AINA LÖYDÄ

Vapaa­eh­toinen pelas­tus­pal­velu ei ole kallis harrastus, Tero Kaukonen sanoo. Toimin­taan osallis­tu­minen ei edellytä esimer­kiksi auton omistamista.

– Vapepa sopii jokai­selle, jolle autta­minen on lähellä sydäntä. Tehtäviä on monen­laisia kirju­rista alkaen, ja paikalla voi olla sen aikaa kun pystyy.

Jos toiminta kiinnostaa, mukaan pääsee hakeu­tu­malla Vapepan perus­kurs­sille. Sen jälkeen pitää suorittaa vielä etsin­tä­kurssi ja liittyä johonkin Vapepan jäsen­jär­jes­töön, kuten SPR:ään, Metsäs­tä­jä­liit­toon tai Suomen vapaa­eh­toisen pelas­tus­pal­velun toimijat ry:hyn.

Vuosien varrella Kaukosen kohdalle on sattunut muutama taval­lista raskaampi tehtävä.

Sekin on pitänyt hyväksyä, että aina kadon­nutta ei löydetä.

Sellainen voi olla, jos etsit­tä­vänä on esimer­kiksi samani­käinen lapsi kuin itsellä on, hän sanoo.

– Jos etsit­tävä löytyy meneh­ty­neenä, silloin tehtävän päätteeksi on aina purku­kes­kus­telu. Sekin on pitänyt hyväksyä, että aina kadon­nutta ei löydetä.

Palkit­se­vinta on, kun etsintä onnistuu, ja Kaukonen näkee onnel­liset omaiset.

– Silloin kilpa­juoksu aikaa vastaan on ohi, ja voin huokaista helpotuksesta.