Vesipallo on kovakuntoisten kontaktilaji – ”Kuin käsipalloa, mutta vedessä”
TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN KUVAT TOMMI ANTTONEN
Kalle Jääskeläisestä tuli vesipalloilija 12-vuotiaana. Nykyään hän pelaa miesten SM-sarjaa Jyväskylän Saukoissa. Vesipallo sopii hänestä kaikille joukkuelajeista pitäville vesipedoille.
TÄSTÄ ON KYSE
- Kalle Jääskeläinen harrastaa vesipalloa, joka on altaassa pelattava joukkuepeli. Hän aloitti lajin 12-vuotiaana ja pelaa nyt miesten SM-sarjaa Jyväskylän Saukoissa.
- Vesipallo vaatii kovaa kuntoa, sillä pelaajat uivat paljon. He pysyvät pinnalla myös vettä polkemalla. Joukkueessa on 13 pelaajaa. Laji sisältää paljon kontaktia ja nopeita hyökkäyksiä.
- Jääskeläinen pelaa sentterinä vastustajan maalin edessä. Hän treenaa neljä kertaa viikossa. Parasta vesipallossa ovat hänestä joukkuekaverit.
Vesi pärskyy, kun laukaalainen Kalle Jääskeläinen nostaa värikkään pallon korkeuksiin syöttöä varten. Hän harrastaa vesipalloa. Se on altaassa pelattava, vaativa palloilulaji, jossa joukkueen tavoitteena on saada pallo vastustajan maaliin.
– Se on vähän niin kuin käsipalloa, mutta vedessä. Moni sekoittaa vesipallon uppopalloon, mutta se on eri laji. Vesipallossa ei tarvitse sukeltaa, Jääskeläinen sanoo.
Hän on harrastanut vesipalloa kahdeksan vuotta. Jääskeläinen löysi lajin pariin 12-vuotiaana, kun hänen sählyjoukkueensa hajosi.
– Minulla oli kaveri, joka harrasti vesipalloa, ja lisäksi lehdessä oli juttua, että lajia saa tulla kokeilemaan. Kävin kokeilemassa, ja täällä sitä vieläkin ollaan, Jääskeläinen sanoo.
Hän pelaa miesten SM-sarjaa Jyväskylän Saukoissa ja treenaa neljänä iltana viikossa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemassa uimahallissa AaltoAlvarissa Jyväskylässä.
– Olen tykännyt aina uida, painia ja nahistella kavereiden kanssa ja pelata pallopelejä. Vesipallossa yhdistyvät ne kaikki.
KALLE JÄÄSKELÄINEN
Hitsaaja, Laukaa
FI.CO. Oy, Jyväskylä
”KUNNON ARMOILLA”
Jääskeläisen vesipalloharjoitukset alkavat arkisin kello 19.30. Ensimmäisen puoli tuntia hän lämmittelee muun muassa olkapäitä kuminauhan avulla.
Kahdeksalta Jääskeläinen hyppää altaaseen. Maanantaisin hänellä on uintiharkat, tiistaisin treeneissä harjoitellaan uinnin lisäksi kuvioita ja syöttöjä ja torstai on pelipäivä.
– Vesipallo vaatii kovaa kuntoa, koska jalat eivät osu altaan pohjaan missään vaiheessa. Pelaaja on oman kuntonsa armoilla, Jääskeläinen sanoo.
Vesipallo tuo energiaa muuhunkin elämään.
Lauantaisin hän treenaa kuvioita seuran junioreiden kanssa. Vuoro on avoin myös harrastevesipallosta kiinnostuneille aikuisille.
Vesipalloilijat ovat taitavia pallonkäsittelijöitä ja he hallitsevat lisäksi kaikki uintilajit selkäuinnista perhoseen.
– Vapaauinti on vesipallossa tärkein. Me uimme vesipallovaparia. Se on vaparia, mutta siinä pää pysyy koko ajan pinnalla.
Vesipalloilijat pysyvät pinnalla paitsi uimalla myös vettä polkemalla. Taitoa vahvistetaan harjoituksissa painamalla vettä polkevaa kaveria olkapäistä pohjaa kohti tai pitämällä pään päällä painopalloa tai vedellä täytettyä ämpäriä, Jääskeläinen kertoo.
SENTTERI PAINII ENITEN
Vesipallossa joukkue koostuu 13 pelaajasta. Pelikentällä on kerrallaan kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti. Kalle Jääskeläinen pelaa sentterinä. Sentteri on se, joka painii eniten, hän sanoo.
– Pelipaikkani on vastustajan maalin edessä. Koitan tehdä itselleni tilaa, että muut voivat syöttää minulle maalin eteen, ja voin lähteä siitä heittämään maalia, Jääskeläinen kertoo.
Jos tiimi ei toimi, niin silloin pelikään ei toimi.
Maalin hän saa tehdä miten vain, paitsi lyömällä palloa nyrkillä tai heittämällä sitä kahdella kädellä. Pelaajista ainoastaan maalivahti saa koskea palloon kaksin käsin.
– Vesipallossa on tosi paljon kontaktia, ja välillä vedetään kaveria uikkareistakin, vaikka niin ei saisi tehdä. Siitä tulee 18 sekunnin jäähy tai vähintään vapaaheitto, jos siitä jää kiinni.
Pelissä on neljä kahdeksan minuuttia kestävää erää. Pelaajat uivat paljon, sillä pelikentän virallinen koko on 30 x 20 metriä, ja joukkueen hyökkäysvuoro kestää kerrallaan 28 sekuntia.
– Siinä ajassa pitää ehtiä uiden omasta päästä vastustajan päähän, syötellä ja tehdä maali. Kun oma hyökkäysaika loppuu, on vastustajan vuoro hyökätä.
UIKKARIT OMASTA TAKAA
Kalle Jääskeläisen mukaan vesipallossa parasta ovat joukkuekaverit.
– Tsemppaamme toinen toisiamme. Jos tiimi ei toimi, niin silloin pelikään ei toimi, hän toteaa.
Jyväskylän Saukoissa kerran viikossa treeneissä käyvät maksavat harrastuksestaan 140 euroa vuodessa. Liigapelaajilla vuosimaksu on 1 200 euroa. Sen päälle tulee vielä lisenssimaksu.
– Työssäkäyvälle se ei ole liikaa. Varusteet eivät vesipallossa maksa paljoa. Uikkarit pitää olla. Harjoituksissa ja peleissä meillä on lakit, joissa on korvasuojat. Ne tulevat seuran puolesta.
Jääskeläisen treenit kestävät arkisin puoli kymmeneen. Sen jälkeen hän käy suihkussa ja saunassa. Kotiin päästyään Jääskeläinen syö ja tekee eväät seuraavaa työpäivää varten.
– Vähäisillä unilla tulee elettyä. Päikkäreitä nukun jonkun verran, mutta hyvä kunto auttaa jaksamaan, ja vesipallo tuo energiaa muuhunkin elämään, Jääskeläinen sanoo.
