Minna Mattila-Aalto: Työkuor­mitus kasvaa koko ajan

Työkuor­mitus suoma­laisten työelä­mässä on lisään­tynyt ja lisääntyy edelleen, tietää tutkija Minna Mattila-Aalto, jolta on tänä vuonna ilmes­tynyt teos Työn tasapai­not­ta­misen taide – Taito­tietoa työkuor­mi­tuksen hallin­taan yhdessä Anneke Leinosen kanssa.

Työelämän muutoksia mittaavan Työolo­ba­ro­metrin mukaan lähes puolet palkan­saa­jista arvioi työn rasit­tavan henki­sesti. Ruumiil­li­sesti raskaaksi työn kokee kolmannes palkan­saa­jista. Ruumiil­li­seen työkuor­mi­tuk­seen liittyvät tuki- ja liikun­tae­lin­sai­raudet ovat merkit­tävin syy tekijöiden siirty­mi­seen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työhy­vin­vointi ei ole paran­tunut vuoden 2019 jälkeen. Kohon­neen työuu­pu­mis­riskin ryhmään kuuluu jo yli 600 000 työtä tekevää suomalaista.

Työn rasit­ta­vuutta ilmen­tävät Mattila-Aallon mukaan kiire, puutteel­linen tauotus sekä heikot mahdol­li­suudet vaikuttaa työai­koihin ja työtah­tiin. Työssä saate­taan kohdata myös väkivallan uhkaa ja häirintää sekä syrjintää. Työkuor­maan voivat vaikuttaa lisäksi esihen­kilön toiminta ja risti­riidat työpaikalla.

DATAA KERÄTÄÄN YHÄ ENEMMÄN

– Mikä sitten on johtanut työkuor­mi­tuksen lisään­ty­mi­seen? Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa kerät­tävän datan lisään­ty­minen ja työelämän muuttu­minen entistä nopea­sykli­sem­mäksi, Mattila-Aalto toteaa.

– Tuotet­tavan tiedon määrä on monin­ker­tais­tunut, ja datan kerää­mi­seen on valjas­tettu koko työtä tekevä kansa. Työn tekemisen oheen on tullut tiedon kerää­mistä, jotta pysty­tään seuraa­maan tekemistä ja mittaa­maan tuloksia.

Datan kerää­mi­seen on valjas­tettu koko työtä tekevä kansa.

Mattila-Aallon mukaan meillä istuu vielä aika sitkeästi se ajatus, että jotkut työt ovat niin yksin­ker­taisia ja helppoja, että kuka tahansa voi niitä tehdä ja tulla työhön hyvin vähällä koulutuksella.

– Kun olen tehnyt tutki­musta teolli­suu­dessa, olen huomannut joidenkin ajatte­levan, että tällaista työtä ei tarvitse organi­soida miten­kään. Ja kun sitten katso­taan oikeasti, niin ne työt ovat kaikkea muuta kuin helppoja.

MINNA MATTILA-AALTO

• Työsken­telee Työte­ho­seu­rassa tutkimus- ja kehittämispäällikkönä. 
• Valtio­tie­teiden tohtori sekä aikuis­kas­va­tus­tie­teen ja työn kehit­tä­misen maisteri, työfy­sio­te­ra­peutti ja tuotekehittäjä. 
• Lisäksi johta­mis­ky­sy­myk­siin erikois­tunut ammat­tio­pet­taja, henki­lös­tö­kou­lut­taja, työyh­tei­sö­val­men­taja ja ‑sovit­te­lija.
• Kehit­tänyt palve­lu­jär­jes­tel­mien, yritysten, työyh­tei­söjen, johdon sekä asian­tun­ti­joiden toimintaa systee­misen yhteis­ke­hit­tä­misen periaatteella. 
• Tarkas­telee työtä keskei­senä intres­sinä kokonais­kes­tä­vyyden parantaminen.

Tutkijan mielestä työn monimut­kai­suutta yrite­tään toisi­naan ratkaista sillä, että työ pirsta­loi­daan eri vaihei­siin. Työpai­koilta tulee viestiä, että varsinkin nuoret kylläs­tyvät silloin helpommin työhön. Heille ei muodostu käsitystä siitä, miten joku työvaihe liittyy kokonai­suu­teen. Kun jollekin annetaan tehtä­väksi vain pienen­pieni prosessin osa, ei se tyydytä ihmisen tarvetta kehittyä työssään. Tosin niitäkin on, jotka pitävät työn toistuvuudesta.

– Kirjoitan työssäni paljon ennak­ko­kä­si­tyk­sistä, joita me laahaamme mukanamme. Nämä koskevat ”muiden” töitä. Ajatte­lemme, että jotkut työt ovat alempiar­voisia, koska niiden tekijät selviy­tyvät työstään helpom­malla kuin me itse.

Ihmisillä on työelä­mässä valtavan paljon kokemuksen kautta tullutta viisautta.

– Vaikka esimer­kiksi siivoojan työ leikkaus­sa­liym­pä­ris­tössä on kirjai­mel­li­sesti kuole­man­va­kava asia, jos työstä ei suoriu­duta hyvin. Sama koskee teolli­suusym­pä­ristöä, jossa puutteel­linen siivous voi aiheuttaa turval­li­suus­ris­kejä. Meidän pitäisi osata arvostaa toistemme töitä, mutta ihmisillä on lähtö­koh­tai­sesti tarve olla vähän parempi kuin muut ja erottautua muista.

Mattila-Aallolle on jäänyt vuosien takaa mieleen häät, joissa sulhanen oli varas­to­mies. Häiden yhtenä ohjel­ma­nu­me­rona oli testata miehen ammat­ti­taitoa, kun tätä pyydet­tiin tunnis­ta­maan silmät sidot­tuina pieniä varas­to­tuot­teita. Mies kertoi tuotteiden nimet ja luetteli ulkoa niiden tuote­koodit. Tuotteiden määrä oli hengäs­tyt­tävän laaja, mikä teki vaiku­tuksen häävieraisiin.

ONKO KYSELYISTÄ HYÖTYÄ?

Mattila-Aalto on törmännyt tutkijan työssä usein siihen, että työnte­kijät pitävät työhy­vin­voin­ti­ky­se­lyjä ja kehitys­kes­kus­te­luja turhaut­ta­vina ja tyhjän­päi­väi­sinä. He kokevat, että niistä ei ole heille mitään konkreet­tista hyötyä.

– Kehitys­kes­kus­te­luissa olisi hyvä keskittyä kolmeen asiaan. Mitä työnte­ki­jälle kuuluu, missä hän haluaa työssään onnistua ja kuinka esimies pystyy autta­maan häntä tässä. Esimieshän saa keskus­telun kautta kulla­nar­voista tietoa alaisen työn sisäl­löstä. Miten esimies pystyy ylipäänsä johta­maan, jos hän ei tiedä, mitä työtä alainen tekee tai mitä vaati­muksia työ hänelle asettaa?

– On virhe ajatella, että kun työpai­kalla käydään kehitys­kes­kus­te­luja ja tehdään työhy­vin­voin­ti­ky­se­lyjä ja työsuo­je­lu­ris­ki­kar­toi­tuksia, niin kaikki olisi hyvin. Tutki­mus­tulos edustaa vain keskiarvoa. Siitä häviävät helposti tilan­teet ja kokemukset. Selvi­tyk­sistä ei nouse välttä­mättä esiin se, että organi­saa­tion joissain osissa voi olla suuriakin ongelmia.

MITÄ TEHDÄ ONGELMILLE?

Mattila-Aallon mukaan yli 70 prosenttia työsuo­je­lu­teh­tä­vissä toimi­vista kertoi haastat­te­luissa, että työnte­ki­jöiden työkuor­mitus kyllä tunnis­tet­tiin, mutta ongel­mille ei oikein osattu tehdä mitään.

– Taustalla vaikuttaa muun muassa se, että työt ovat hyvin erilaisia, kuten myös niihin liittyvät vaati­mukset. Tänä päivänä meillä keskus­tel­laan paljon esimer­kiksi aivotyö­kuor­masta, mutta se, miten se näkyy työssä, jää työnte­ki­jöiden varaan. Heidän täytyy pohtia, mitä se tarkoittaa juuri heidän työssään ja mitä sille pitäisi tehdä. Työnte­ki­jästä tulee helposti oman työhy­vin­voin­tinsa arkkitehti.

Nuoret pelkäävät työkuor­mi­tuksen takia työelämää.

Mattila-Aalto kannustaa työpai­kalla kaikkia aktii­vi­seen vuoro­pu­he­luun. Työkuor­mi­tuksen tasapai­not­ta­minen vaatii tutkitun tiedon lisäksi taitoa tunnistaa ja puida omia ja yhtei­söjen käsityksiä työstä ja ihmisestä. Haital­li­selle työkuor­mi­tuk­selle on rajansa, joka tulee vastaan, kun ihmisen sieto­kyky ylittyy.

– Yritän sanoa kirjas­sani, että nyt tarvi­taan mukaan ottavaa vuoro­pu­helua, sillä ihmisillä on valtavan paljon kokemuksen kautta tullutta viisautta. Ensim­mäi­seksi ihmiset täytyy saada mukaan kerto­maan, miten he kokevat asiat, jotta löydet­täi­siin yhteinen käsitys tilan­teista työpai­koilla. Nyt monet jäävät ongel­miensa kanssa ihan yksin.

– Työkuor­mi­tuk­sesta ja haasteista työpai­koilla puhutaan nykyään niin paljon, että se vaikuttaa jo merkit­tä­västi nuorten työelämää koske­viin asentei­siin. Nuoret pelkäävät työelämää työkuor­mi­tuksen takia. Siksi aikuisten kannattaa miettiä, millä tavalla he puhuvat työstä.