Mikko Koikka­lainen: Työnte­ki­jöiden osuus tulon­jaosta on pienen­tynyt – ostovoiman paran­ta­minen on perusteltua

Viime aikoina julki­sessa tuloe­ro­kes­kus­te­lussa on pääosin keski­tytty henki­löiden välisiin tuloe­roihin. Toiset haluavat niitä enemmän, toiset vähemmän. Funktio­naa­linen tulon­jako on jäänyt sivuroo­liin tai lähes huomioimatta.

Funktio­naa­linen tulon­jako tarkoittaa arkisesti sitä, kuinka suuri osuus kansan­tuot­teesta makse­taan palkan­saa­jille ja kuinka suuri osuus jää yrityk­sille ja työnan­ta­jille. Viime vuosina tulon­jako on kallis­tunut pääoman eduksi. Yhä pienempi osa talous­kas­vusta jaetaan työnte­ki­jöille palkkatuloina.

Hyvin usein julki­sessa keskus­te­lussa tarkoi­te­taan verotuksen vähen­tä­mistä, kun sanotaan, että työllä tulisi tulla toimeen tai että työnte­ke­misen tulisi olla kannat­tavaa. Ei sitä, että työnteosta tulisi saada ansai­tusti parempi palkka.

2010-luvun alusta lähtien työtu­lojen osuus brutto­kan­san­tuot­teesta (BKT) on ollut laskussa. Teolli­suu­dessa lasku on ollut vielä jyrkempää: vuodesta 2012 lähtien työtu­lojen osuus arvon­li­sästä on laskenut 10 prosent­tiyk­sikköä. Jos työnte­kijät olisivat saaneet osansa tuotta­vuuden kasvusta, työtulon osuus ei olisi pienen­tynyt ja palkat olisivat paremmat. Tämä kertoo myös siitä, että Suomen hinta­kil­pai­lu­kyky on kunnossa. Samaa osoit­tavat vertailut kilpai­li­ja­maiden välillä.

Koko 1970- ja 1980-lukujen ajan palkan­saa­jien osuus BKT:sta oli suurempi kuin ajanjak­solla 1990-luvulta tähän päivään. Siis koko aikui­si­käni ajan palkan­saa­jien osuus on ollut pienempi. Tuo aikai­sempi paremman jakaan­tu­misen ajanjakso oli myös suoma­laisen hyvin­voin­ti­val­tion raken­ta­misen aikaa.

On syytä muistaa, että palkka­summan kasvu parantaa valtion verotu­lojen määrää. Ainakin, jos verotusta ei lasketa. Palkka­summan kasvaessa valtion verotulot kasvavat, mikä vahvistaa valtion­ta­loutta. Palkkojen kasvu on siis hyväksi myös valtion­ta­lou­delle, vaikka moni tuntuu ajatte­levan päinvastoin.

Palkan­saa­ja­liik­keen vaatimus parem­mista palkoista on oikeu­tettu ja perusteltu.

Työtu­lojen osuus BKT:sta voisi olla nykyistä suurempi, mutta tämän hetken tasoa­kaan ei voi pitää itses­tään­sel­vyy­tenä. Työtu­lojen osuuden säilyt­tä­minen vaatii työtä ja toimia. Tämä edellyttää toiminta- ja neuvot­te­lu­ky­kyisiä ammat­ti­liit­toja sekä järjes­täy­ty­neitä työnte­ki­jöitä. Oikeu­den­mu­kaista tulon­jakoa ei saavu­teta pelkäs­tään verotuksen keinoin.

Jos uskoo, että palkalla on tultava toimeen ja työnteon on oltava kannat­tavaa, on myös loogi­sesti tuettava sitä, että palkan­saajat saavat osuutensa. Ennustan kuitenkin, että ensi talvena monet, jotka puhuvat työnteon kannat­ta­vuu­desta, eivät ole sitä mieltä, että työntekijä on palkkansa ansainnut.

Palkan­saa­ja­liik­keen vaatimus parem­mista palkoista on oikeu­tettu ja perus­teltu. On suunnat­tava katse työnte­ki­jöiden palkkoihin ja funktio­naa­li­seen tulon­ja­koon. Palkan­saa­jien ostovoiman paran­ta­mi­seen on syy ja mahdollisuus.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton yhteis­kun­ta­suh­teiden asiantuntija.