Uutinen
Demarien Nicolas Schmit ja vasemmiston Walter Baier haastoivat EPP:n kärkiehdokkaan – kuningatar Ursula tahtoo toiselle kaudelle
Viisivuotiskautensa suorittanut EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vei EU-vaalien kärkiehdokkaiden väittelyn suurimman näkyvyyden. Vain sosiaalidemokraattien Nicolas Schmit yritti käydä keskusta-oikeistolaisen von der Leyenin ja tämän taustaryhmän EPP:n kimppuun.
Toukokuun 23. päivänä järjestetyssä seuraavan komission puheenjohtajakandidaattien, kärkiehdokkaiden, väittelyssä tunnelma oli kuin Eurovision laulukilpailussa.
Kahden osaavan toimittajan johdolla nykyistä komission puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä (konservatiivit) haastavat tentissä Nicolas Schmit (sosiaalidemokraatit), Sandro Gozi (keskiryhmät), Terry Reintke (vihreät) ja Walter Baier (vasemmisto).
MAHTIMUSIIKKIA JA KOMEITA KUVIA
Kuten Euroviisuissakin, mahtipontinen musiikki ja näyttävät kuvat toteutuivat asiasisällön kustannuksella. Koko show’n järjesti Euroopan yleisradioliitto EBU. Toimittajat pitivät ehdokkaiden puheenvuorot kiitettävä lyhyinä. Kansalliset raadit eri EU-pääkaupungeissa esittivät ehdokkaille kysymyksiä.
Asetelma oli selvä. Kaikki tunsivat nykyisen komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin. Kokeneena esiintyjänä hän piti varmasti linjansa: suuret Euroopan-tason kysymykset ovat tärkeitä, mutta yksittäisen EU-kansalaisen hätä ei saa jäädä kuulematta. Samalla saksalaisrouva hienovaraisesti kehui edellisen viiden vuoden saavutuksiaan.
Demareiden kohtuullisen tuntemattoman luxemburgilaisen Nicolas Schmitin hankalaksi tehtäväksi jäi haastaa istuva komission puheenjohtaja. Hän piikitteli von der Leyeniä ja Euroopan kansanpuoluetta EPP:tä yhteistyöstä laitaoikeiston kanssa, jota oli havainnut muun muassa Ruotsissa, jossa ruotsidemokraatit mahdollistavat paikallisen konservatiivipuolueen hallituksen.
Vihreiden Terry Reintke vetosi ennalta arvattavasti lähinnä nuoriin luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen kautta. Keskiryhmien Sandro Gozi luotti omaan liberaaliin karismaansa. Laitavasemmiston Walter Baier vetosi työväenluokkaisiin ja lähellä ammattiliittoja oleviin EU-kansalaisiin.
Baier kannatti EU:n laajentamista, mutta ei työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Puolustus- ja turvallisuusosiossa muiden puhuessa Ukrainan tukemisesta, hän kovisteltunakin vaati Venäjän ja Ukrainan välille rauhanneuvotteluja, ”koska sota ja rauha ei ratkea taistelukentällä”. Kun von der Leyen ja Schmit eivät ostaneet hänen rauhanajatustaan, Baier siirtyi sujuvasti Gazan sotaan ja israelilaisten tuomittaviin toimiin siellä.
UKRAINASSA TAISTELLAAN EUROOPAN ARVOJEN PUOLESTA
Demareiden Schmit tähdensi, ettei Ukrainalle annettava aseapu ja rahallinen tuki ole liian kallis, koska maa taistelee Euroopan arvojen puolesta. Ursula von der Leyen korosti samaa asiaa hieman eri sanoin. Hän alleviivasi EU:n yhteisen aseteollisuuden edelleen kehittämistä.
Ympäristö ja ilmasto ‑osiossa von der Leyen toi esille tolkun konservatiivin tavoin EU:n talouden ja kilpailukyvyn ylläpitoa, kun luontoa suojellaan. Esimerkiksi päätetyistä fossiilisten polttoaineiden vähennyksestä on pidettävä kiinni, mutta ei hintaan mihin tahansa.
Suuria eroja ehdokkaiden välillä ei ollut. Kokeneina esiintyjinä he puhuivat lähinnä omille kannattajilleen.
Ursula von der Leyenin valinta seuraavaksi komission puheenjohtajaksi näyttää kohtuullisen varmalta, sillä EPP:n ennustetaan säilyttävän suurimman ryhmän asemansa. Sosiaalidemokraattien Nicolas Schmit pitänee piikittelevän kirittäjän roolinsa kesäkuun vaaleihin sakka. Muuta kärkiehdokkaat ovat kilvassa mukana lähinnä sen tuoman näkyvyyden ja ehkä urheiluhengen takia.
Kärjellä pyritään aktivoimaan äänestäjiä
Kärkiehdokkaat-menettelyn (Spitzenkandidaten) tavoitteena on antaa kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa suoraan Euroopan parlamentin vaaleissa äänestämällä Euroopan toimeenpanoelimen johtajan, komission puheenjohtajan, valintaan. Vuoden 2014 vaaleissa se johti Jean-Claude Junckerin valintaan.
Suomalaisille kärkiehdokkaat-järjestelmä tuli tutuksi 2018, kun Alexander Stubb hävisi saksalaiselle Manfred Weberille EPP:n kärkiehdokkuuden. Tosin ”poliittinen prosessi” kaikkine neuvotteluineen ei nostanut Weberiä puheenjohtajaksi, vaikka konservatiivit oli suurin ryhmä Euroopan parlamentissa. Komission ykköseksi 2019 nousi Ursula von der Leyen, saksalainen konservatiivi hänkin.
Hieman karnevalistisia sävyjäkin saanut kärkiehdokasjärjestelmä on kerännyt myös kritiikkiä. Miltä asetelma näyttää politiikantutkijan silmin, Eurooppa-tutkimuksen professori Johanna Kantola Helsingin yliopistosta?
– Kärkiehdokasmenettelyllä Euroopan parlamentti ja europuolueet ovat pyrkineet demokratisoimaan Euroopan komission puheenjohtajan valintaa. Yhteyttä EU-vaalien tuloksen ja komission puheenjohtajan välillä on haluttu vahvistaa, sen ajatellaan lisäävän demokratiaa Euroopan unionissa, Kantola sanoo.
– Koska menettely sivuutettiin vuonna 2019, sen ei voida ajatella täysin varmasti ennustavan komission puheenjohtajan valintaa.
Kantolan mukaan tällä kertaa on poikkeuksellista, että istuva komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on EPP:n kärkiehdokas.
– Hänen katsotaan onnistuneen tehtävässään. Joka tapauksessa häntä ja kärkiehdokasmenettelyä voisi olla vaikea sivuuttaa tällä kertaa.
– Kärkiehdokkaiden keskustelu ja tentit osoittavat, että myös muiden europuolueiden kärkiehdokkaat saavat tuoda esiin poliittista viestiään vaalien alla, vaikka heillä ei ole realistista mahdollisuutta tulla valituksi komission puheenjohtajaksi, Kantola toteaa.
LUE LISÄÄ:
”Suomen EU-jäsenyyshistorian merkittävimmät vaalit työntekijöille” (Tekijä 7.5.2024)
Eurovaalit lähestyvät – älä nuku onnesi ohi! (Tekijä 3.5.2024)
Teollisuusliiton EU-vaalitavoitteet
