Veli-Matti Kaup­pi­nen: Osaa­mi­sen kehit­tä­mi­sessä takapakkia

Leik­kaus­lis­toja toteut­ta­van maamme halli­tuk­sen päätös lakkaut­taa aikuis­kou­lu­tus­tuki kulu­van vuoden elokuun alusta on erit­täin harmil­li­nen ja lyhyt­nä­köi­nen toimen­pide. Samaan lopet­ta­mis­pa­ket­tiin kuulu­vat myös vuorot­te­lu­va­paan ja ammat­ti­tut­kin­tos­ti­pen­din lakkau­tuk­set. Kuten arvata saat­taa, palaute ja lausun­not näistä halli­tuk­sen esityk­sistä ovat olleet hyvin kriit­ti­siä. Nega­tii­vista palau­tetta on tullut jopa työmi­nis­te­rin omasta minis­te­riöstä. Kritiikki on kuiten­kin kaiku­massa kuuroille korville.

Aikuis­kou­lu­tus­tuen tilalle ei ole vielä päätetty korvaa­vaa järjes­tel­mää. Tätä varten on perus­tettu työryhmä, joka on selvit­tä­nyt erilai­sia vaih­toeh­toja. Pahim­mil­laan tulossa on pitkä ajan­jakso, jossa korvaa­vaa tuki­jär­jes­tel­mää ei ole lain­kaan. On selvää, että tämä ei voi jäädä ilman merkit­tä­viä vaiku­tuk­sia työntekijöille.

Palkan­saa­ja­puo­lella on aito ja suuri huoli siitä, miten uudessa järjes­tel­mässä turva­taan opis­ke­luai­kai­nen toimeen­tulo. Toimeen­tu­lon merki­tys koros­tuu erityi­sesti mata­la­palk­kai­silla ja nais­val­tai­silla aloilla. Opin­to­lai­naan perus­tuva malli lisää enti­ses­tään koulu­tuk­sen kasaan­tu­mista hyvätuloisille.

Suomessa mennään tällä hetkellä aivan päin­vas­tai­seen suun­taan kuin keskei­sissä verrok­ki­mais­samme, joissa vahvasti paino­te­taan osaa­mi­sen yllä­pi­tä­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen merkitystä.

Opin­to­lai­naan perus­tuva malli lisää enti­ses­tään koulu­tuk­sen kasaan­tu­mista hyvätuloisille.

Työn murros ja digi­ta­li­saa­tion vauh­di­kas etene­mi­nen tuovat tulles­saan jatku­via tarpeita osaa­mi­sen päivit­tä­mi­seen ja kehit­tä­mi­seen. Esimer­kiksi Ruot­sissa, Norjassa ja Tans­kassa on työmark­ki­naos­a­puo­lien yhtei­set osaa­mi­sen kehit­tä­mistä tuke­vat rahas­tot. Ruot­sissa osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen työsuh­teen aikana voi saada tukea jopa 80 prosent­tia palkasta.

Aikuis­kou­lu­tus­tuen lakkaut­ta­mi­nen ei edistä millään tavalla työelä­mässä tarvit­ta­vien taito­jen kehit­tä­mistä. On myös muis­tet­tava, että toimi­hen­ki­löi­den ja tuotan­non työn­te­ki­jöi­den toimen­ku­vat lähes­ty­vät entistä enem­män toisi­aan monessa suhteessa ja uusien taito­jen omak­su­mi­nen on välttämätöntä.

Maan halli­tuk­sen toimet ovat myrk­kyä palkan­saa­jien osaa­mi­sen paran­ta­mi­selle. Me ammat­tiyh­dis­tys­liik­keessä uskomme koulu­tuk­sen voimaan. Pohdit­ta­vaksi kannat­taa nostaa, pitäi­sikö meil­lä­kin olla osaa­mi­sen kehit­tä­mistä tuke­via rahas­toja. Toivot­ta­vasti näemme tule­vai­suu­dessa uusia työeh­to­so­pi­mus­ten kirjauk­sia, joilla mahdol­lis­te­taan työn­te­ki­jöi­den osaa­mis­ta­son nosto ja yhtei­nen näke­mys siitä, että osaa­mista koros­te­taan juhla­pu­hei­den lisäksi myös työpaik­ko­jen arjessa.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton koulutuspäällikkö.