Riikka Vasama: Reilua paikallista sopimista
Työperäinen hyväksikäyttö on monimuotoinen ja jatkuvasti muuttuva ilmiö, joka vaihtelee laajalla skaalalla lisien maksamatta jättämisestä ihmiskauppaan saakka. Huolestuttava ja torjumista vaativa ilmiö on vihdoin tunnustettu yhteen ääneen myös Suomessa.
Viime hallituskaudella hyväksyttiin strategia työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Tällä hallituskaudella strategia on täydentynyt toimenpideohjelmalla. Jotta suomalaiset työmarkkinat toimisivat reilun kohtelun ja terveen kilpailun hengessä, on myös työperäistä maahanmuuttoa kehitettävä kestävällä tavalla.
Nyt maan hallitus kaavailee paikallisen sopimisen laajentamista järjestäytymättömille työpaikoille. Se tarkoittaa, että myös ne työnantajat, jotka eivät ole työnantajaliiton jäseniä, saisivat hyödyntää työehtosopimusten mahdollisuuksia sopia paikallisesti työehtosopimuksen tasoa heikommista työehdoista.
Paikallisen sopimisen malli on luotu järjestäytyneille työmarkkinoille. Jotta sopiminen on aitoa ja tasapuolista, tulee molempien osapuolten tuntea työehdot ja oikeutensa sopijaosapuolina. Teollisuusliittolaiset luottamusmiehet ovat valveutuneita paikallisten sopimusten solmijoita.
Paikallisen sopimisen laajentaminen kasvattaa työperäisen hyväksikäytön riskiä.
Neuvotteluasetelma keikahtaa epätasapainoon, kun työperäiset maahanmuuttajat asettuvat neuvottelupöytään vajavaisen kielitaidon ja työelämätietämyksen turvin. Reiluksi peliä ei voi kutsua, mikäli he solmivat itselleen epäedullisia sopimuksia täysin tietämättään. On olemassa ilmiselvä uhka siitä, että epäedullisiin sopimuksiin laittavat puumerkkinsä painostuksen kohteeksi joutuneet työntekijät, joiden jatko-oleskelu Suomessa on kiinni työnantajasta.
Viranomaisten tosiasialliset mahdollisuudet valvoa työehtosopimusten määräysten toteutumista työntekijän oleskelulupien myöntämis- ja jatkoprosessissa ontuvat tälläkin hetkellä. Käytännössä riittää, että valvonnassa todetaan alimman vaativuusryhmän palkan toteutuminen. Erilaisten lisien ja korvausten oikeamääräinen toteutuminen voi jäädä huomioimatta. Paikallisten sopimusten osalta valvonta muuttuu vielä aiempaakin haastavammaksi, jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat.
Paikallisen sopimisen laajentaminen kasvattaa työperäisen hyväksikäytön riskiä ja ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden asema heikentyy entisestään. Vaarana on, että tilanne johtaa kaikkien työntekijöiden työehtojen laajamittaiseen heikkenemiseen. Samaan aikaan, kun työperäisen hyväksikäytön torjuntaan satsataan, ei ole syytä kehittää suomalaista työelämää suuntaan, jolla satsaukset voidaan vesittää.
Kirjoittaja on Teollisuusliiton sopimusasiantuntija ja ulkomaalaistaustaiseen työvoimaan ja työvoiman liikkuvuuteen erikoistunut asiantuntija.