Riikka Vasama: Reilua paikal­lista sopimista

Työperäinen hyväk­si­käyttö on monimuo­toinen ja jatku­vasti muuttuva ilmiö, joka vaihtelee laajalla skaalalla lisien maksa­matta jättä­mi­sestä ihmis­kaup­paan saakka. Huoles­tut­tava ja torju­mista vaativa ilmiö on vihdoin tunnus­tettu yhteen ääneen myös Suomessa.

Viime halli­tus­kau­della hyväk­syt­tiin strategia työperäisen hyväk­si­käytön ehkäi­se­mi­seksi ja torju­mi­seksi. Tällä halli­tus­kau­della strategia on täyden­tynyt toimen­pi­deoh­jel­malla. Jotta suoma­laiset työmark­kinat toimi­sivat reilun kohtelun ja terveen kilpailun hengessä, on myös työpe­räistä maahan­muuttoa kehitet­tävä kestä­vällä tavalla.

Nyt maan hallitus kaavailee paikal­lisen sopimisen laajen­ta­mista järjes­täy­ty­mät­tö­mille työpai­koille. Se tarkoittaa, että myös ne työnan­tajat, jotka eivät ole työnan­ta­ja­liiton jäseniä, saisivat hyödyntää työeh­to­so­pi­musten mahdol­li­suuksia sopia paikal­li­sesti työeh­to­so­pi­muksen tasoa heikom­mista työehdoista.

Paikal­lisen sopimisen malli on luotu järjes­täy­ty­neille työmark­ki­noille. Jotta sopiminen on aitoa ja tasapuo­lista, tulee molem­pien osapuolten tuntea työehdot ja oikeu­tensa sopijaos­a­puo­lina. Teolli­suus­liit­to­laiset luotta­mus­miehet ovat valveu­tu­neita paikal­listen sopimusten solmijoita.

Paikal­lisen sopimisen laajen­ta­minen kasvattaa työperäisen hyväk­si­käytön riskiä.

Neuvot­te­lua­se­telma keikahtaa epäta­sa­pai­noon, kun työpe­räiset maahan­muut­tajat asettuvat neuvot­te­lu­pöy­tään vajavaisen kieli­taidon ja työelä­mä­tie­tä­myksen turvin. Reiluksi peliä ei voi kutsua, mikäli he solmivat itsel­leen epäedul­lisia sopimuksia täysin tietä­mät­tään. On olemassa ilmiselvä uhka siitä, että epäedul­li­siin sopimuk­siin laittavat puumerk­kinsä painos­tuksen kohteeksi joutu­neet työnte­kijät, joiden jatko-oleskelu Suomessa on kiinni työnantajasta.

Viran­omaisten tosia­sial­liset mahdol­li­suudet valvoa työeh­to­so­pi­musten määräysten toteu­tu­mista työntekijän oleske­lu­lu­pien myöntämis- ja jatko­pro­ses­sissa ontuvat tälläkin hetkellä. Käytän­nössä riittää, että valvon­nassa todetaan alimman vaati­vuus­ryhmän palkan toteu­tu­minen. Erilaisten lisien ja korvausten oikea­mää­räinen toteu­tu­minen voi jäädä huomioi­matta.  Paikal­listen sopimusten osalta valvonta muuttuu vielä aiempaakin haasta­vam­maksi, jos halli­tuksen suunni­telmat toteutuvat.

Paikal­lisen sopimisen laajen­ta­minen kasvattaa työperäisen hyväk­si­käytön riskiä ja ulkomaa­lais­taus­taisten työnte­ki­jöiden asema heikentyy entises­tään. Vaarana on, että tilanne johtaa kaikkien työnte­ki­jöiden työeh­tojen laaja­mit­tai­seen heikke­ne­mi­seen. Samaan aikaan, kun työperäisen hyväk­si­käytön torjun­taan satsa­taan, ei ole syytä kehittää suoma­laista työelämää suuntaan, jolla satsaukset voidaan vesittää.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija ja ulkomaa­lais­taus­tai­seen työvoi­maan ja työvoiman liikku­vuu­teen erikois­tunut asiantuntija.