Riikka Vasama: Reilua paikallista sopimista

Työperäi­nen hyväk­sikäyt­tö on mon­imuo­toinen ja jatku­vasti muut­tu­va ilmiö, joka vai­htelee laa­jal­la skaalal­la lisien mak­samat­ta jät­tämis­es­tä ihmiskaup­paan saak­ka. Huolestut­ta­va ja tor­ju­mista vaa­ti­va ilmiö on vih­doin tun­nustet­tu yhteen ääneen myös Suomes­sa.

Viime hal­li­tuskaudel­la hyväksyt­ti­in strate­gia työperäisen hyväk­sikäytön ehkäisemisek­si ja tor­ju­misek­si. Täl­lä hal­li­tuskaudel­la strate­gia on täy­den­tynyt toimen­pideo­hjel­mal­la. Jot­ta suo­ma­laiset työ­markki­nat toimi­si­vat reilun kohtelun ja ter­veen kil­pailun hengessä, on myös työperäistä maa­han­muut­toa kehitet­tävä kestäväl­lä taval­la.

Nyt maan hal­li­tus kaavailee paikallisen sopimisen laa­jen­tamista jär­jestäy­tymät­tömille työ­paikoille. Se tarkoit­taa, että myös ne työ­nan­ta­jat, jot­ka eivät ole työ­nan­ta­jali­iton jäseniä, saisi­vat hyö­dyn­tää työe­htosopimusten mah­dol­lisuuk­sia sopia paikallis­es­ti työe­htosopimuk­sen tasoa heikom­mista työe­hdoista.

Paikallisen sopimisen malli on luo­tu jär­jestäy­tyneille työ­markki­noille. Jot­ta sopimi­nen on aitoa ja tas­a­puolista, tulee molem­pi­en osa­puolten tun­tea työe­hdot ja oikeuten­sa sopi­jaos­a­puoli­na. Teol­lisu­us­li­it­to­laiset luot­ta­mus­miehet ovat valveu­tunei­ta paikallis­ten sopimusten solmi­joi­ta.

Paikallisen sopimisen laa­jen­t­a­mi­nen kas­vat­taa työperäisen hyväk­sikäytön riskiä.

Neu­vot­telu­asetel­ma keikah­taa epä­tas­apain­oon, kun työperäiset maa­han­muut­ta­jat aset­tuvat neu­vot­telupöytään vajavaisen kieli­taidon ja työelämäti­etämyk­sen turvin. Reiluk­si peliä ei voi kut­sua, mikäli he solmi­vat itselleen epäedullisia sopimuk­sia täysin tietämät­tään. On ole­mas­sa ilmi­selvä uhka siitä, että epäedullisi­in sopimuk­si­in lait­ta­vat puumerkkin­sä pain­os­tuk­sen kohteek­si joutuneet työn­tek­i­jät, joiden jatko-oleskelu Suomes­sa on kiin­ni työ­nan­ta­jas­ta.

Vira­nomais­ten tosi­asial­liset mah­dol­lisu­udet valvoa työe­htosopimusten määräys­ten toteu­tu­mista työn­tek­i­jän oleskelulupi­en myön­tämis- ja jatko­pros­es­sis­sa ontu­vat täl­läkin het­kel­lä. Käytän­nössä riit­tää, että valvon­nas­sa tode­taan alim­man vaa­tivu­us­ryh­män palkan toteu­tu­mi­nen. Eri­lais­ten lisien ja kor­vausten oikeamääräi­nen toteu­tu­mi­nen voi jäädä huomioimat­ta.  Paikallis­ten sopimusten osalta valvon­ta muut­tuu vielä aiem­paakin haas­tavam­mak­si, jos hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat toteu­tu­vat.

Paikallisen sopimisen laa­jen­t­a­mi­nen kas­vat­taa työperäisen hyväk­sikäytön riskiä ja ulko­maalais­taus­tais­ten työn­tek­i­jöi­den ase­ma heiken­tyy entis­es­tään. Vaarana on, että tilanne johtaa kaikkien työn­tek­i­jöi­den työe­hto­jen laa­jamit­taiseen heikken­e­miseen. Samaan aikaan, kun työperäisen hyväk­sikäytön tor­jun­taan sat­sa­taan, ei ole syytä kehit­tää suo­ma­laista työelämää suun­taan, jol­la sat­sauk­set voidaan vesit­tää.

Kir­joit­ta­ja on Teol­lisu­us­li­iton sopimusasiantun­ti­ja ja ulko­maalais­taus­taiseen työvoimaan ja työvoiman liikku­vu­u­teen erikois­tunut asiantun­ti­ja.