Sofia Sura etsi toisen työn, kun häntä uhkasi lomautus. 25-vuotias Sura työskentelee päätyökseen Valmet Automotiven tehtailla ja auttelee viikonloppuisin baarissa. Yksinhuoltajaäiti toivoo etenevänsä urallaan.

Lomau­tusuhka pakotti etsi­mään toisen työn

TEKSTI TIIA KYYNÄRÄINEN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Sofia Sura sisä­tii­vis­tää autoja Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taalla arki­sin ja autte­lee baarissa viikon­lop­pui­sin. Kahden työn taita­jalle maan halli­tuk­sen suun­ni­tel­mat tuntu­vat pelottavilta.

– Meillä oli isot muutos­neu­vot­te­lut keväällä. Homma­sin valmiiksi itsel­leni toisen työn, jos kävi­si­kin niin, että joudun lomautetuksi.

Näin kertoo Sofia Sura, tuotan­to­työn­te­kijä Valmet Auto­mo­tive Oyj:n Uuden­kau­pun­gin auto­teh­taan maalaamosta.

Viime maalis­kuussa Valmet Auto­mo­tive ilmoitti vähen­tä­vänsä enin­tään 940 työn­te­ki­jää, mistä puolet toteu­tet­tiin tois­tai­seksi voimassa olevin lomau­tuk­sin ja loput irtisanomisin.

Sura kertoo, että lomau­tus oli edessä hänel­lä­kin. Mutta ennen kuin lomau­tus ehti alkaa, hänet pyydet­tiin­kin jäämään töihin. Sura oli kuiten­kin saanut jo paikan baari­työn­te­ki­jänä uusi­kau­pun­ki­lai­sessa baarissa.

– Päätin pitää myös baari­työn ja näin teen nyt kahta työtä, Sura sanoo.

Taval­laan työ tuo myös omaa aikaa lapsiperhearkeen.

Suran arki­päi­vät kulu­vat Valmet Auto­mo­ti­vella päivä­töissä. Suralla on yksi lapsi, jonka yksin­huol­taja hän on.

– Hyvin on mennyt. Käyn noin yhdestä kolmeen yötä kuukau­dessa teke­mässä töitä baarissa. Vanhem­pani tykkää­vät hoitaa lastani sen aikaa, Sura kertoo kahden työn järjestelyistään.

Suur­ten vähen­nys­ten jälkeen Valmet Auto­mo­ti­vella tehdään nyt vain yhtä vuoroa, päivä­vuo­roa. Baarissa Sura toimii niin sanot­tuna blok­ka­rina eli kerää laseja ja auttaa lipunmyynnissä.

Baari­työ on yötyötä. Paikka on Uuden­kau­pun­gin ainoa, joka on auki aamuneljään.

– En ole kuiten­kaan koke­nut baari­työtä kovin kuor­mit­ta­vana. Kun työni ovat niin erilai­sia, ne eivät kuor­mita. Tuntuu, että oma jaksa­mi­nen on ihan kunnossa, Sura miettii.

– Aina olen kuul­lut siitä, että kyllä teke­välle töitä riit­tää. En ole yhtään sellai­nen kotona istus­ke­leva tyyppi. Taval­laan työ tuo myös omaa aikaa lapsiperhearkeen.

TOINEN TYÖ TUO TALOUDELLISTA LISÄTURVAA

Sura on Teol­li­suus­lii­ton jäsen, mutta kuuluu vähem­mis­töön. Hänen kaltai­si­aan kahden työn teki­jöitä jäse­nis­tössä on vähän.

Teol­li­suus­lii­ton jäsen­tut­ki­muk­sen mukaan vain 3 prosent­tia kyse­lyyn vastan­neista kertoo teke­vänsä useam­paa kuin yhtä työtä.

Suran mukaan lomau­tusu­han alla oli helpot­ta­vaa ajatella, että voisi hank­kia toisen työn ja tienata enin­tään 300 euroa kuukau­dessa ilman, että se vähen­täisi työttömyysturvaa.

– Toisen työn hank­ki­mi­nen oli vält­tä­mä­töntä. Ansio­päi­vä­raha ei ole miten­kään iso. Kun kuiten­kin pitää maksaa vuokra ja elät­tää lapsi ja pitäi­si­hän rahaa jäädä­kin, oli selvää, että haluan tehdä jotain sen verran, että saan vielä pitää täyden ansiopäivärahan.

Vaikka Suran kohdalta lomau­tus jäi toteu­tu­matta, hänen mieles­tään toisen työn säilyt­tä­mi­nen oli järke­vää, sillä siitä saatava lisä­an­sio tuo talou­del­lista liikkumavaraa.

– Kun tekee kahta työtä, tällä pärjää. Silti tuntuu, että ruoka­kaup­paan­kin menee koko ajan enem­män ja enem­män rahaa, vaikka aina ostaa vain niitä samoja tuot­teita. Tuntuu, että käteen jää jatku­vasti vain vähem­män ja vähemmän.

HALLITUKSEN SUUNNITELMAT PELOTTAVAT

Sofia Sura lukeu­tuu niihin suoma­lai­siin, joille lomau­tus tai työt­tö­myys merkit­sisi suuria talou­del­li­sia vaikeuk­sia, mikäli Orpon-Purran halli­tuk­sen pohti­mat leik­kauk­set työt­tö­myys- ja sosi­aa­li­tur­vaan meni­si­vät sellai­se­naan lävitse.

Halli­tus on muun muassa porras­ta­massa työt­tö­myys­tur­vaa, nosta­massa karens­siai­koja ja pois­ta­massa työt­tö­myys­tur­van lapsi­ko­ro­tuk­set. Suran kaltai­sia toisen työn hank­ki­joita halli­tus on rankai­se­massa pois­ta­malla työt­tö­myys­tur­van 300 euron suojaosan.

– Nämä kuulos­ta­vat aika pelot­ta­vilta, kun kaikilla menot nouse­vat ja ihmi­siltä halu­taan leikata pois turva­kei­noja. En oikein tiedä, mitä tästä mahtaa tulla, Sura pohtii.

Toisen työn hank­ki­mi­nen oli vält­tä­mä­töntä. Ansio­päi­vä­raha ei ole miten­kään iso.

Edel­leen­kään Valmet Auto­mo­ti­ven tilaus­kanta ei ole vahvis­tu­nut riit­tä­västi. Marras­kuussa alkoi­vat uudet muutos­neu­vot­te­lut. Nyt vähen­nyk­set kohdis­tu­vat toimi­hen­ki­löi­hin ja ylem­piin toimihenkilöihin.

Suran mukaan auto­teh­taan työn­te­ki­jöillä on tule­vai­suu­de­nusko koetuk­sella. He toki toivo­vat, että uusia tilauk­sia tulisi jälleen ja lisää työvä­keä voitai­siin taas palkata tehtaalle. Epävar­muutta on kuiten­kin ilmassa paljon.

Sura sanoo, että hänen kohdal­laan pitkä lomau­tus tarkoit­taisi väis­tä­mättä uuden, vaki­tui­sen työn etsintää.

– Varmasti olisi aika nopeasti haet­tava jotain uutta vaki­tuista työtä. Ansio­päi­vä­raha ei ole iso ja vaikka tekisi toista työtä, käteen ei jäisi paljoa.

Onni on, että Uuden­kau­pun­gin ympä­ris­tössä, kohtuul­li­sen matkan päässä on isoja­kin tehtaita, josta työtä olisi mahdol­lista etsiä.

UUSI KOTI JA HAAVEET KORKEAKOULUTUKSESTA

Sofia Sura on juuri vaih­ta­massa koti­paik­kaa. Yksi hänen haaveis­taan on toteu­tu­massa, kun hän sai ostet­tua edes­men­neen mumminsa rivi­ta­loa­sun­non Laitilasta.

– Nykyi­sessä vuokra-asun­nossa vuokra on nouse­massa. Osit­tain pääsen halvem­malla, kun lyhen­nän lainaa joka kuukausi, kuin että jäisin vuokralle. Omalla tavalla muutos helpot­taa arkeamme.

Sura on vasta 25-vuotias. Häntä kiin­nos­taisi esimies­työ. Lähie­si­mie­hen ammat­ti­tut­kinto on jo suoritettuna.

– Toinen haaveeni on se, että pääsisi etene­mään pitkälle töissä. Eihän sitä tiedä, mikä se työpaikka tulisi olemaan, mutta hieman ylempi esimies olisi kiva olla.

Suralla on myös opis­ke­lu­haa­veita. Aika näyt­tää, jos vielä mukaan tart­tuisi korkeakoulututkintokin.

– Olisi kiva, jos pääsisi vielä korkea­kou­lut­tau­tu­maan. Olen miet­ti­nyt trade­no­mia tai tuotan­to­ta­lou­den insi­nöö­riä. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että opis­ke­luun jaksa­mi­nen ei riitä. Jossain vaiheessa, kun elämä hieman tasaan­tuu, ehkä sitten.