Paine kasvaa

Teollisuusliitto ja ammattiyhdistysliike laajemminkin ovat maan hallituksen ohjelman julkistamisesta lähtien viestineet selvin sanoin ja runsain toistoin, että hallituksen työntekijöihin kohdistamat heikennykset edustavat kurjistamispolitiikkaa, jota ne jäsentensä edunvalvojina eivät voi hyväksyä.

Kysymys ei ole hallituksen, vaan sen harjoittaman politiikan vastustamisesta. Vastustettavien asioiden lista on tiivistettynäkin pitkä. Lakko-oikeuden rajoittaminen, työehtosopimusjärjestelmän murtaminen, työsuhdeturvan, irtisanomissuojan ja työehtojen vähimmäissuojan rapauttaminen sekä lakisääteisen katon asettaminen palkankorotuksille.

Edellä kuvatun rinnalla työttömien, lapsiperheiden, opiskelijoiden ja heikommassa asemassa olevien toimeentuloa ollaan kiristämässä esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja asumistuen leikkauksilla. Samanaikaisesti hallitus harjoittaa veropolitiikkaa, jonka anti sataa suurituloisten laariin. Jakopolitiikan linja on räikeän kirkas. Pienituloisilta otetaan ja suurituloisille annetaan.

Hallituksen toimintatapaan on sisältynyt myös se, että se on tuottanut viipyillen ja säästeliäästi politiikkaansa tarkastelevia vaikuttavuusarvioita. Se on kummallista. Miksi jättää ennakoimatta kehityskulkuja ja vaikutusketjuja, jotka ovat ennakkoon kartoitettavissa. Ratkaisujen vaikutukset ihmisten elämään ja elintasoon kuitenkin ovat merkittäviä ja pitkäaikaisia.

Jakopolitiikan linja on räikeän kirkas.

Tyhjän päällä ei silti olla, sillä muualla vaikuttavuusarvioita on jo ehditty tehdä. Tulokset ovat vaivatta tiivistettävissä. Hallituksen kaavailemat toimenpiteet ovat yksittäisinä rajuja ja samoille ihmisille kasautuessaan vielä rajumpia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan leikkausten yhteisvaikutukset osuvat pahimmin pienituloisiin. Jos leikkaukset toteutuvat, toimeentulotuen piirissä olevien ihmisten määrä kasvaa noin 100 000:lla. Se on suurempi joukko kuin Porissa on asukkaita.

THL:n laskelma on arvio, mutta sen osoittama mittaluokka on eittämättä kohdallaan. Tiedon taso on jo nyt sellainen, että tietämättömyyteen ei jälkikäteen voi vedota kukaan.

Hallitus ei ole kuunnellut ammattiyhdistysliikettä. Sen virittämä ongelma kuitenkin on sen laatuinen ja laajuinen, että se edellyttää kuuntelun lisäksi aidon vuoropuhelun, neuvottelun ja osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Tämä kävi selväksi marraskuun lopulla Teollisuusliiton valtuustossa. Edustajien puheenvuorot käsittelivät poikkeuksetta hallituksen epäoikeudenmukaiseksi ja kohtuuttomaksi arvioitua politiikkaa ja sen aiheuttamaa huolta tulevaisuudesta.

Valtuuston viesti oli painava, yksiselitteinen ja yksituumainen. Maan hallituksen ajamia heikennyksiä ei voi päästää läpi. Toimenpiteitä on voimistettava, ellei muu auta.