”Tulevaisuus näyttää työttömien osalta erittäin huonolta”

Hämeenlinnan pääkirjastossa sijaitseva kaareva, oranssi kirjahylly on täynnä uutuuksia. Työtön kirjatyöntekijä Matti Eroaho poimii joukosta kotimaisen kirjailijan teoksen.

– Minulla on tapana aina ensin katsoa, missä kirja on painettu ja sitten tarkastelen sen laatua. Se on vanha jäänne ajoilta, jolloin olin vielä kirjapainossa töissä, Eroaho kertoo.

Hän avaa varovasti kirjan sinisävyisen kannen ja kääntää paksun etulehden. Teoksen ensimmäisen sivun alareunasta hänelle selviää, että se on painettu EU:ssa.

– Suomessa kirjapainoala rupeaa olemaan mennyttä maailmaa. Se on valitettavaa, Eroaho sanoo ja nostaa kirjan takaisin hyllyyn.

Eroaho käy kirjastossa harvakseltaan, sillä hänellä on kotona runsaasti lukemattomia kirjoja.

– Minulla oli ennestään oma järkyttävän kokoinen kirjastoni, ja sain vanhemmiltani perintönä vielä heidän kirjastonsa. Kirjat ovat minulle jotain sellaista, mistä en voi luopua.

ISKU PALLEAAN

Peruskoulun jälkeen Matti Eroaho kävi ammattikoulun Tampereella ja valmistui painajaksi vuonna 1980. Hän sai heti töitä Valkeakosken Kirjapainosta offsetpainajana.

– Tamperelaiset eivät halunneet lähteä Valkeakoskelle töihin, mutta minulle se sopi. Olinhan jo muuttanut opintojen perässä Hämeenlinnasta Tampereelle, Eroaho muistelee.

Vuonna 1983 hän sai paikan Kariston Kirjapainosta Hämeenlinnasta. Siellä Eroaho työskenteli lähes 30 vuotta filmiasemoijana, 4-värioffsetpainajana ja graafisena kopistina.

Muutamaa kuukautta ennen 50-vuotispäiväänsä Eroaho sai eteensä irtisanomisilmoituksen. Lähtöpassit sai samaan aikaan pari muutakin työntekijää. Tuolloin elettiin vuotta 2011.

– Tietysti se ensin oli isku palleaan, mutta sitten ajattelin, että kyllähän tässä nyt vielä jotain tapahtuu, että enköhän minä vielä viisikymppisenä onnistu jotain työtä saamaan.

Se oli minulle kuin lottovoitto, kun sain kuudeksi kuukaudeksi töitä.

Seuraavana vuonna Kariston Kirjapaino myytiin Bookwellille, joka lopetti yli satavuotiaan kirjapainon toiminnan vielä samana vuonna. Se tiesi lopputiliä 43 työntekijälle.

KAHDEKSAN PITKÄÄ VUOTTA

Kun Eroaho jäi työttömäksi, painajille ei ollut enää Suomessa juuri tarvetta. Siksi hän haki muilta aloilta kaikenlaisia töitä, joihin ei juuri tarvittu koulutusta. Työnhaku ei kuitenkaan tuottanut tulosta.

– Koen, että iällä oli iso vaikutus, vaikka kukaan ei ole sitä suoraan sanonut.

Työnhaun ohessa Eroaho suoritti TE-toimiston kursseja. Hän kävi muun muassa puoli vuotta kestäneen toimistoalan täydennyskoulutuksen.

– Sille kurssille osallistui 13 kauppaopiston käynyttä naista ja minä.

Työttömyyden pitkittyessä Eroaho joutui taloudellisesti tiukoille.

– Työmarkkinatuesta jäi käteen 517 euroa kuussa, sillä koitin pyörittää omakotitaloa. Jos talosta olisin joutunut luopumaan, en tiedä, missä olisin. Se on minulle kiintopiste.

Kahdeksan vuoden työttömyyden jälkeen Eroahoa viimein lykästi. TE-toimisto tarjosi hänelle kesällä 2019 palkkatuettua puolen vuoden pestiä Hämeenlinnan vankilan kurssiohjaajana.

– Se oli minulle kuin lottovoitto, kun sain kuudeksi kuukaudeksi töitä. Sitä kautta pääsin taas vähän niin kuin jaloilleni.

Palkkatuetun työn päätyttyä Eroaho työllistyi vanginvartijaksi.

KOULUTUS JATKON EHTONA

Vuoden alusta Eroaho on ollut jälleen työtön. Hän olisi mielellään jatkanut vanginvartijana, mutta työehdot muuttuivat ja vartijoilta edellytetään nyt rikosseuraamusalan tutkintoa.

– Kaksi vuotta sain tehdä vartijan töitä ilman koulutusta. Tykkäsin työstäni, mutta en tässä iässä enää lähde opiskelemaan. Se kestää liian kauan, 62-vuotias Eroaho sanoo.

Tammikuussa Eroaho ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon. Ensin hän sai tehtäväkseen hakea neljää työpaikkaa kuussa. Keväällä määrä putosi kolmeen.

– Nyt tehtävänäni on hakea vähintään kahta työpaikkaa kuussa. Olen motivoitunut, mutta silti se on kauhean työn ja tuskan takana, että löydän sellaisia paikkoja, joita voin hakea.

Lokakuussa Eroaho pisti paperit vetämään ulosottosihteeriksi ja vankeinhoitoalalle.

– Olen päässyt pariin videohaastatteluun, mutta ei niistä mitään töitä ole siunaantunut. En tykkää videohaastatteluista, koska juttelen niissä tavallaan itseni kanssa.

TULEVAISUUS HUOLETTAA

Eroahon päivät täyttyvät lukemisesta ja kotiaskareista. Kerran viikossa hän käy uimassa ja talven tullen hän huolehtii kotipihan pikkulinnuista.

– Ne syövät minut taas talven aikana konkurssiin. Auringonkukansiementen hinta nousi Ukrainan sodan takia, Eroaho sanoo.

Arkiaskareidensa lomassa hän seuraa huolestuneena hallituksen aikeita heikentää työttömyysturvaa. Hallitus kaavailee esimerkiksi ansiosidonnaisen päivärahan porrastamista. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kahdeksan viikon kuluttua päivärahasta leikattaisiin viidennes.

– Ansiosidonnaisen leikkuri kuulostaa aika hurjalta. Eniten olen huolissani siitä, että töissä pitäisi olla jatkossa nykyistä pidempiä jaksoja, että pääsee ansiosidonnaiselle.

Nyt ansiosidonnaista voi saada puolen vuoden työrupeaman jälkeen. Hallitus esittää ansiosidonnaisen työssäoloehdon pidentämistä vuoteen. Lisäksi suunnitelmissa on, että työskentely palkkatuella ei enää kerryttäisi oikeutta ansiopäivärahaan.

–Tulevaisuus näyttää työttömien osalta erittäin huonolta, Eroaho huokaa.