”Tule­vai­suus näyt­tää työt­tö­mien osalta erit­täin huonolta”

Hämeen­lin­nan pääkir­jas­tossa sijait­seva kaareva, oranssi kirja­hylly on täynnä uutuuk­sia. Työtön kirja­työn­te­kijä Matti Eroaho poimii joukosta koti­mai­sen kirjai­li­jan teoksen.

– Minulla on tapana aina ensin katsoa, missä kirja on painettu ja sitten tarkas­te­len sen laatua. Se on vanha jäänne ajoilta, jolloin olin vielä kirja­pai­nossa töissä, Eroaho kertoo.

Hän avaa varo­vasti kirjan sini­sä­vyi­sen kannen ja kään­tää paksun etuleh­den. Teok­sen ensim­mäi­sen sivun alareu­nasta hänelle selviää, että se on painettu EU:ssa.

– Suomessa kirja­pai­noala rupeaa olemaan mennyttä maail­maa. Se on vali­tet­ta­vaa, Eroaho sanoo ja nostaa kirjan takai­sin hyllyyn.

Eroaho käy kirjas­tossa harvak­sel­taan, sillä hänellä on kotona runsaasti luke­mat­to­mia kirjoja.

– Minulla oli ennes­tään oma järkyt­tä­vän kokoi­nen kirjas­toni, ja sain vanhem­mil­tani perin­tönä vielä heidän kirjas­tonsa. Kirjat ovat minulle jotain sellaista, mistä en voi luopua.

ISKU PALLEAAN

Perus­kou­lun jälkeen Matti Eroaho kävi ammat­ti­kou­lun Tampe­reella ja valmis­tui paina­jaksi vuonna 1980. Hän sai heti töitä Valkea­kos­ken Kirja­pai­nosta offsetpainajana.

– Tampe­re­lai­set eivät halun­neet lähteä Valkea­kos­kelle töihin, mutta minulle se sopi. Olin­han jo muut­ta­nut opin­to­jen perässä Hämeen­lin­nasta Tampe­reelle, Eroaho muistelee.

Vuonna 1983 hän sai paikan Karis­ton Kirja­pai­nosta Hämeen­lin­nasta. Siellä Eroaho työs­ken­teli lähes 30 vuotta filmia­se­moi­jana, 4‑värioffsetpainajana ja graa­fi­sena kopistina.

Muuta­maa kuukautta ennen 50-vuotis­päi­väänsä Eroaho sai eteensä irti­sa­no­mi­sil­moi­tuk­sen. Lähtö­pas­sit sai samaan aikaan pari muuta­kin työn­te­ki­jää. Tuol­loin elet­tiin vuotta 2011.

– Tietysti se ensin oli isku palle­aan, mutta sitten ajat­te­lin, että kyllä­hän tässä nyt vielä jotain tapah­tuu, että enkö­hän minä vielä viisi­kymp­pi­senä onnistu jotain työtä saamaan.

Se oli minulle kuin lotto­voitto, kun sain kuudeksi kuukau­deksi töitä.

Seuraa­vana vuonna Karis­ton Kirja­paino myytiin Bookwel­lille, joka lopetti yli sata­vuo­ti­aan kirja­pai­non toimin­nan vielä samana vuonna. Se tiesi loppu­ti­liä 43 työntekijälle.

KAHDEKSAN PITKÄÄ VUOTTA

Kun Eroaho jäi työt­tö­mäksi, paina­jille ei ollut enää Suomessa juuri tarvetta. Siksi hän haki muilta aloilta kaiken­lai­sia töitä, joihin ei juuri tarvittu koulu­tusta. Työn­haku ei kuiten­kaan tuot­ta­nut tulosta.

– Koen, että iällä oli iso vaiku­tus, vaikka kukaan ei ole sitä suoraan sanonut.

Työn­haun ohessa Eroaho suoritti TE-toimis­ton kurs­seja. Hän kävi muun muassa puoli vuotta kestä­neen toimis­toa­lan täydennyskoulutuksen.

– Sille kurs­sille osal­lis­tui 13 kaup­pao­pis­ton käynyttä naista ja minä.

Työt­tö­myy­den pitkit­tyessä Eroaho joutui talou­del­li­sesti tiukoille.

– Työmark­ki­na­tuesta jäi käteen 517 euroa kuussa, sillä koitin pyörit­tää omako­ti­ta­loa. Jos talosta olisin joutu­nut luopu­maan, en tiedä, missä olisin. Se on minulle kiintopiste.

Kahdek­san vuoden työt­tö­myy­den jälkeen Eroa­hoa viimein lykästi. TE-toimisto tarjosi hänelle kesällä 2019 palk­ka­tuet­tua puolen vuoden pestiä Hämeen­lin­nan vanki­lan kurssiohjaajana.

– Se oli minulle kuin lotto­voitto, kun sain kuudeksi kuukau­deksi töitä. Sitä kautta pääsin taas vähän niin kuin jaloilleni.

Palk­ka­tue­tun työn päätyt­tyä Eroaho työl­lis­tyi vanginvartijaksi.

KOULUTUS JATKON EHTONA

Vuoden alusta Eroaho on ollut jälleen työtön. Hän olisi mielel­lään jatka­nut vangin­var­ti­jana, mutta työeh­dot muut­tui­vat ja varti­joilta edel­ly­te­tään nyt rikos­seu­raa­musa­lan tutkintoa.

– Kaksi vuotta sain tehdä varti­jan töitä ilman koulu­tusta. Tykkä­sin työs­täni, mutta en tässä iässä enää lähde opis­ke­le­maan. Se kestää liian kauan, 62-vuotias Eroaho sanoo.

Tammi­kuussa Eroaho ilmoit­tau­tui työt­tö­mäksi työn­ha­ki­jaksi TE-toimis­toon. Ensin hän sai tehtä­väk­seen hakea neljää työpaik­kaa kuussa. Keväällä määrä putosi kolmeen.

– Nyt tehtä­vä­näni on hakea vähin­tään kahta työpaik­kaa kuussa. Olen moti­voi­tu­nut, mutta silti se on kauhean työn ja tuskan takana, että löydän sellai­sia paik­koja, joita voin hakea.

Loka­kuussa Eroaho pisti pape­rit vetä­mään ulos­ot­to­sih­tee­riksi ja vankeinhoitoalalle.

– Olen pääs­syt pariin video­haas­tat­te­luun, mutta ei niistä mitään töitä ole siunaan­tu­nut. En tykkää video­haas­tat­te­luista, koska jutte­len niissä taval­laan itseni kanssa.

TULEVAISUUS HUOLETTAA

Eroa­hon päivät täyt­ty­vät luke­mi­sesta ja kotias­ka­reista. Kerran viikossa hän käy uimassa ja talven tullen hän huoleh­tii koti­pi­han pikkulinnuista.

– Ne syövät minut taas talven aikana konkurs­siin. Aurin­gon­ku­kan­sie­men­ten hinta nousi Ukrai­nan sodan takia, Eroaho sanoo.

Arkias­ka­rei­densa lomassa hän seuraa huoles­tu­neena halli­tuk­sen aikeita heiken­tää työt­tö­myys­tur­vaa. Halli­tus kaavai­lee esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sen päivä­ra­han porras­ta­mista. Käytän­nössä se tarkoit­taisi sitä, että kahdek­san viikon kulut­tua päivä­ra­hasta leikat­tai­siin viidennes.

– Ansio­si­don­nai­sen leik­kuri kuulos­taa aika hurjalta. Eniten olen huolis­sani siitä, että töissä pitäisi olla jatkossa nykyistä pidem­piä jaksoja, että pääsee ansiosidonnaiselle.

Nyt ansio­si­don­naista voi saada puolen vuoden työru­pea­man jälkeen. Halli­tus esit­tää ansio­si­don­nai­sen työs­sä­oloeh­don piden­tä­mistä vuoteen. Lisäksi suun­ni­tel­missa on, että työs­ken­tely palk­ka­tuella ei enää kerryt­täisi oikeutta ansiopäivärahaan.

–Tule­vai­suus näyt­tää työt­tö­mien osalta erit­täin huonolta, Eroaho huokaa.