”Tulevai­suus näyttää työttö­mien osalta erittäin huonolta”

Hämeen­linnan pääkir­jas­tossa sijait­seva kaareva, oranssi kirja­hylly on täynnä uutuuksia. Työtön kirja­työn­te­kijä Matti Eroaho poimii joukosta kotimaisen kirjai­lijan teoksen.

– Minulla on tapana aina ensin katsoa, missä kirja on painettu ja sitten tarkas­telen sen laatua. Se on vanha jäänne ajoilta, jolloin olin vielä kirja­pai­nossa töissä, Eroaho kertoo.

Hän avaa varovasti kirjan sinisä­vyisen kannen ja kääntää paksun etulehden. Teoksen ensim­mäisen sivun alareu­nasta hänelle selviää, että se on painettu EU:ssa.

– Suomessa kirja­pai­noala rupeaa olemaan mennyttä maailmaa. Se on valitet­tavaa, Eroaho sanoo ja nostaa kirjan takaisin hyllyyn.

Eroaho käy kirjas­tossa harvak­sel­taan, sillä hänellä on kotona runsaasti lukemat­tomia kirjoja.

– Minulla oli ennes­tään oma järkyt­tävän kokoinen kirjas­toni, ja sain vanhem­mil­tani perin­tönä vielä heidän kirjas­tonsa. Kirjat ovat minulle jotain sellaista, mistä en voi luopua.

ISKU PALLEAAN

Perus­koulun jälkeen Matti Eroaho kävi ammat­ti­koulun Tampe­reella ja valmistui paina­jaksi vuonna 1980. Hän sai heti töitä Valkea­kosken Kirja­pai­nosta offsetpainajana.

– Tampe­re­laiset eivät halun­neet lähteä Valkea­kos­kelle töihin, mutta minulle se sopi. Olinhan jo muuttanut opintojen perässä Hämeen­lin­nasta Tampe­reelle, Eroaho muistelee.

Vuonna 1983 hän sai paikan Kariston Kirja­pai­nosta Hämeen­lin­nasta. Siellä Eroaho työsken­teli lähes 30 vuotta filmia­se­moi­jana, 4‑värioffsetpainajana ja graafi­sena kopistina.

Muutamaa kuukautta ennen 50-vuotis­päi­väänsä Eroaho sai eteensä irtisa­no­mi­sil­moi­tuksen. Lähtö­passit sai samaan aikaan pari muutakin työnte­kijää. Tuolloin elettiin vuotta 2011.

– Tietysti se ensin oli isku palleaan, mutta sitten ajattelin, että kyllähän tässä nyt vielä jotain tapahtuu, että enköhän minä vielä viisi­kymp­pi­senä onnistu jotain työtä saamaan.

Se oli minulle kuin lotto­voitto, kun sain kuudeksi kuukau­deksi töitä.

Seuraa­vana vuonna Kariston Kirja­paino myytiin Bookwel­lille, joka lopetti yli satavuo­tiaan kirja­painon toiminnan vielä samana vuonna. Se tiesi loppu­tiliä 43 työntekijälle.

KAHDEKSAN PITKÄÄ VUOTTA

Kun Eroaho jäi työttö­mäksi, paina­jille ei ollut enää Suomessa juuri tarvetta. Siksi hän haki muilta aloilta kaiken­laisia töitä, joihin ei juuri tarvittu koulu­tusta. Työnhaku ei kuiten­kaan tuottanut tulosta.

– Koen, että iällä oli iso vaikutus, vaikka kukaan ei ole sitä suoraan sanonut.

Työnhaun ohessa Eroaho suoritti TE-toimiston kursseja. Hän kävi muun muassa puoli vuotta kestä­neen toimis­toalan täydennyskoulutuksen.

– Sille kurssille osallistui 13 kauppao­piston käynyttä naista ja minä.

Työttö­myyden pitkit­tyessä Eroaho joutui talou­del­li­sesti tiukoille.

– Työmark­ki­na­tuesta jäi käteen 517 euroa kuussa, sillä koitin pyörittää omako­ti­taloa. Jos talosta olisin joutunut luopu­maan, en tiedä, missä olisin. Se on minulle kiintopiste.

Kahdeksan vuoden työttö­myyden jälkeen Eroahoa viimein lykästi. TE-toimisto tarjosi hänelle kesällä 2019 palkka­tuettua puolen vuoden pestiä Hämeen­linnan vankilan kurssiohjaajana.

– Se oli minulle kuin lotto­voitto, kun sain kuudeksi kuukau­deksi töitä. Sitä kautta pääsin taas vähän niin kuin jaloilleni.

Palkka­tuetun työn päätyttyä Eroaho työllistyi vanginvartijaksi.

KOULUTUS JATKON EHTONA

Vuoden alusta Eroaho on ollut jälleen työtön. Hän olisi mielel­lään jatkanut vangin­var­ti­jana, mutta työehdot muuttuivat ja varti­joilta edelly­te­tään nyt rikos­seu­raa­musalan tutkintoa.

– Kaksi vuotta sain tehdä vartijan töitä ilman koulu­tusta. Tykkäsin työstäni, mutta en tässä iässä enää lähde opiske­le­maan. Se kestää liian kauan, 62-vuotias Eroaho sanoo.

Tammi­kuussa Eroaho ilmoit­tautui työttö­mäksi työnha­ki­jaksi TE-toimis­toon. Ensin hän sai tehtä­väk­seen hakea neljää työpaikkaa kuussa. Keväällä määrä putosi kolmeen.

– Nyt tehtä­vä­näni on hakea vähin­tään kahta työpaikkaa kuussa. Olen motivoi­tunut, mutta silti se on kauhean työn ja tuskan takana, että löydän sellaisia paikkoja, joita voin hakea.

Lokakuussa Eroaho pisti paperit vetämään ulosot­to­sih­tee­riksi ja vankeinhoitoalalle.

– Olen päässyt pariin video­haas­tat­te­luun, mutta ei niistä mitään töitä ole siunaan­tunut. En tykkää video­haas­tat­te­luista, koska juttelen niissä taval­laan itseni kanssa.

TULEVAISUUS HUOLETTAA

Eroahon päivät täyttyvät lukemi­sesta ja kotias­ka­reista. Kerran viikossa hän käy uimassa ja talven tullen hän huolehtii kotipihan pikkulinnuista.

– Ne syövät minut taas talven aikana konkurs­siin. Aurin­gon­ku­kan­sie­menten hinta nousi Ukrainan sodan takia, Eroaho sanoo.

Arkias­ka­rei­densa lomassa hän seuraa huoles­tu­neena halli­tuksen aikeita heikentää työttö­myys­turvaa. Hallitus kaavailee esimer­kiksi ansio­si­don­naisen päivä­rahan porras­ta­mista. Käytän­nössä se tarkoit­taisi sitä, että kahdeksan viikon kuluttua päivä­ra­hasta leikat­tai­siin viidennes.

– Ansio­si­don­naisen leikkuri kuulostaa aika hurjalta. Eniten olen huolis­sani siitä, että töissä pitäisi olla jatkossa nykyistä pidempiä jaksoja, että pääsee ansiosidonnaiselle.

Nyt ansio­si­don­naista voi saada puolen vuoden työru­peaman jälkeen. Hallitus esittää ansio­si­don­naisen työssä­oloehdon piden­tä­mistä vuoteen. Lisäksi suunni­tel­missa on, että työsken­tely palkka­tuella ei enää kerryt­täisi oikeutta ansiopäivärahaan.

–Tulevai­suus näyttää työttö­mien osalta erittäin huonolta, Eroaho huokaa.