Oikeus lakkoon on perusoikeus

Rajoituksia ajavat yleensä osa työnantajista sekä jotkin oikeisto- ja markkinaliberaalit puolueet. Orpon-Purran hallituksen tavoite rajoittaa lakko-oikeutta Suomessa on osa tätä yleismaailmallista liikehdintää lisätä työnantajien valtaa.

Oikeus lakkoon on suojattu kansainvälisillä sopimuksilla ja useiden maiden lainsäädännössä. Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 28 artikla kirjaa selkeästi oikeuden työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien.

Monessa maassa perustuslaki suojaa lakko-oikeutta, Suomessakin.

Kansainvälinen työjärjestö ILO tunnusti lakko-oikeuden liittyvän järjestäytymisvapauteen ensimmäisen kerran jo 1927. Tämä yhteisymmärrys jatkui vuoteen 2012. Tällöin työnantajapuoli ILO:ssa alkoi esittää, että lakko-oikeus ei sisältyisikään kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Monessa maassa perustuslaki suojaa lakko-oikeutta, Suomessakin. Se takaa järjestäytymisvapauden. Oikeus lakkoon on tämän vapauden luovuttamaton osa.

Mutta oikeutta lakkoon rajoitetaan monessa maassa. Yleensä sitä enemmän, mitä autoritäärisempi on maan hallinto.

Iranissa Bafghin kaivoksen työehtoihin liittyvän lakon yhdeksän johtajaa ruoskittiin ja heitettiin vankilaan. Viime lokakuussa maan öljyteollisuudessa lakkoiltiin poliittisten vapauksien puolesta. Satoja työntekijöitä erotettiin ja pidätettiin.

Etelä-Koreassa telakkayhtiö Daewoo vaatii maan metalliliitolta 33 miljoonan euron korvausta. Syy: sopimukseen viime vuonna päättyneen palkankorotuskiistan lakon tuomat tappiot.

Viime vuonna Ugandassa hallitus erotti lakkoilevia opettajia, Zimbabwessa timanttikaivoksella 43 lakkolaista sai potkut. Kesäkuussa työnantaja kutsui armeijan lopettamaan lakon Myanmarin Zara-vaatteita tekevällä Hoisheng-tehtaalla.

Useita hallituksia kiehtoo poliittisten lakkojen ja myötätuntolakkojen rajoittaminen. Tämä on Orpon-Purran hallituksenkin työlistalla. Israelin oikeiston ja äärioikeiston hallitus suunnittelee myös samaa.