Hallitus kurjistaa, muttei nosta veroja

Työnan­tajat ja hyvin toimeen­tu­levat ovat kilvan ihastel­leet halli­tuksen kaavai­lemaa sosiaa­li­turvan rapaut­ta­mista ja työelämän pelisään­töjen heiken­nyksiä. Ne tukevat muka maan taloutta ja paran­tavat työllisyyttä.

Työnte­kijät, heikossa sosiaa­li­sessa asemassa olevat sekä monet talous­tie­teen- ja sosiaa­li­po­li­tiikan asian­tun­tijat ovat tyrmis­ty­neet monite­räisten leikkausten kohdis­ta­mi­sesta haavoit­tu­vim­massa asemassa oleviin kansalaisiin.

SATASEN LEIKKAUS KUUSSA KURJISTAA ARJEN

Jyväs­kylän yliopiston työelä­mä­pro­fes­sori ja talous­po­li­tiikan arvioin­ti­neu­voston jäsen Seija Ilmakunnas korostaa, että erilaiset leikkaukset ja menoli­säykset näkyvät kansa­laisten arjessa eri tavalla.

Kun tiukalla budje­tilla elävältä työtä tekevältä yksin­huol­ta­jalta viedään asumis­tuesta satanen kuussa, aiheuttaa se konkreet­ti­sesti talou­del­lisen katastrofin. Toisaalta hävit­tä­jä­han­kinnat, oikeus­lai­toksen kasvavat menot tai monille vuosille ajoit­tuvat väylä­hank­keet näkyvät vain harvan arjessa.

Veropohjan rapau­tu­mi­sesta ei ole kannettu huolta.

Budje­tissa on hyvin erilaisia motii­veja kuten talou­del­linen kasvu, kansa­laisten hyvin­vointi, tulon­jaon paran­ta­minen ja turval­li­suuden sekä puolus­tuksen näkökulma. Eri motii­vien menokoh­teita ei voi asettaa rinnak­kain ja mitata samoilla mitta­reilla. Hallitus kuitenkin etsii halli­tus­oh­jel­maansa nojaten tasapainon eri motii­vien välillä.

Tulon­ja­ko­ta­voite ei ole Ilmakun­naksen mukaan halli­tus­oh­jelman erityissuojeluksessa.

AJAAKO HALLITUS TIETOISESTI HYVINVOINTIVALTIOTA ALAS?

Hallitus ei rahoita isoja menohank­kei­taan verotu­lojen lisäyk­sillä. Pieniä veromuu­toksia on luvassa, kun muun muassa oluen verotusta laske­taan ja siide­reiden sekä viinien korote­taan. Autoi­li­joille hallitus ojentaa käden laske­malla polttoai­ne­ve­ro­tusta 100 miljoo­nalla eurolla, mutta toisaalta matka­ku­lujen verovä­hen­ny­soi­keutta pienen­ne­tään. Se, miten nämä muutokset näkyvät hinnoissa, on epävarmaa.

Valtio­va­rain­mi­nis­teriö oli esittänyt verokar­toi­tuk­ses­saan muun muassa energia­ve­rojen korotuksia sekä listaa­mat­to­mien yritysten verohuo­jen­nusten pienen­tä­mistä. Niihin hallitus ei ole halunnut tarttua, vaan on valinnut valtio­va­rain­mi­nis­te­riön esityk­sestä ne kohdat, jotka sopivat sen aatemaailmaan.

– Veropohjan rapau­tu­mi­sesta ei ole kannettu huolta, Ilmakunnas sanoo.

Verotuksen muutokset ovat aivan margi­naa­lisia samalla kun menot kasvavat huomattavasti.

– On outoa, ettei verotuksen puolella tehdä juuri mitään. Tämä on selkeä arvova­linta, Ilmakunnas jatkaa.

Myös työn ja talouden tutki­mus­laitos Laboren tutki­musoh­jaaja ja ennus­te­pääl­likkö Ilkka Kiema hämmästyy valtion verotu­lojen pysymistä ennal­laan ja joidenkin verojen alenemista.

Hallitus ajaa tiukassa talous­ti­lan­teessa solidaa­ri­suus­veron alarajan korotusta, mikä merkitsee suuri­tu­loisten verotuksen kevene­mistä. Erilaisten tulove­ro­muu­tosten ansiosta yli 8 000 euroa kuukau­dessa saavat suhteessa eniten hyötyä halli­tuksen suunnitelmista.

– On tehty poliit­tinen päätös laskea veroja. Tämä on halli­tuksen selkeä linjaus. On puhdas mieli­pi­de­ky­symys, pitääkö tulope­rustaa kasvattaa vai supistaa menoja. Nyt on päätetty leikata, Kiema sanoo.

Onko rahoi­tus­kriisi ja entistä suuremmat leikkaukset osalle päätök­sen­te­ki­jöistä se lopul­linen tavoite?

Vaarana on Ilmakun­naksen mukaan kriisi, kun menopai­nei­siin reagoi­daan kasvat­ta­malla menoja, eikä rahoi­tusta samalla kasvateta.

Ilmakunnas pohtii, ajatte­le­vatko päätök­sen­te­kijät nykyisen julkisen sektorin liian isoksi ja verotuksen liian kireäksi. Kun rahoi­tus­pohjan annetaan rapautua, on julkista sektoria jatkossa kavennettava.

– Oleel­lisin kysymys onkin, miten tietoista tällainen toiminta on: onko rahoi­tus­kriisi ja entistä suuremmat leikkaukset osalle päätök­sen­te­ki­jöistä se lopul­linen tavoite, Ilmakunnas kysyy.

LEIKKAUKSET VIILTÄVÄT TYÖSSÄ KÄYVÄN ARKEA

Halli­tuksen leikkaukset ja valmis­teilla olevat sosiaa­li­turvaa ja työelämää koskevat lakihank­keet heiken­tävät eniten työttö­mien, sosiaa­li­turvan varassa elävien ja pieni­palk­kaisten elämää. Yksi halli­tuksen perus­väit­tä­mistä on, että työttömät pitää saada keinolla millä hyvänsä töihin. Sosiaa­li­turvan leikkaukset kohdis­tuvat kuitenkin myös pieni­tu­loi­siin töissä käyviin kansalaisiin.

– Halli­tuksen arviota uudis­tusten myöntei­sistä työlli­syys­vai­ku­tuk­sista varjostaa se, että tällaiset sosiaa­li­tur­va­leik­kaukset vain köyhdyt­tävät työssä­käy­vien kansa­laisten kotita­louksia, Ilmakunnas sanoo.

Leikkauk­sissa on myös vahva sukupol­vi­nä­kö­kulma eli niiden kohdis­tu­minen pieni­tu­loi­siin lapsi­per­hei­siin samalla kun eläke­läiset pääsevät vähällä.

– Kun synty­vyys romahtaa, on erittäin huoles­tut­tavaa, ettei hallitus huomioi leikkausten vaiku­tuksia eri sukupol­viin, Ilmakunnas sanoo.

Miten hallitus voi perus­tella sitä, että työttö­mien ja työnte­ki­jöiden elämän vaikeut­ta­minen terveh­dyttää taloutta?

– Talous­tiede olettaa, että talou­del­liset kannus­teet saavat ne hakemaan töitä ponnek­kaammin, joille se on mahdol­lista. Toisaalta on paljon tutki­mus­tietoa siitä, että pelkät talou­del­liset kannus­teet eivät toimi pitkään työttö­minä olleilla. Työnsaannin paran­ta­minen heillä vaatii osaamisen vahvis­ta­mista ja työnha­ku­pal­ve­luja. Meillä on iso joukko pitkä­ai­kais­työt­tömiä, joiden toimeen­tulo laskee näiden uudis­tusten myötä, THL:n tutki­mus­pro­fes­sori Pasi Moisio sanoo.

VALTIONVARAINMINISTERIÖ VIE JA MUUT VIKISEVÄT

Ilmakunnas joutuu talous­po­li­tiikan arvioin­ti­neu­voston jäsenenä pohti­maan, miten hallitus­ohjelma ja valtion budjetti syntyvät.

– Valtion­va­rain­mi­nis­te­riön rooli on nyt mieles­täni yliko­ros­tunut muun valmis­telun kustan­nuk­sella. Sen tehtä­vänä on ollut tehdä laskelmat tarvit­ta­vien sopeu­tus­toi­mien määrästä, kartoittaa mahdol­liset sopeu­tus­toimet ja esittää valin­toja niiden kesken ja arvioida vaiku­tukset. Osa näistä on luontevia tehtäviä minis­te­riölle, mutta kaikki eivät tässä laajuu­dessa, Ilmakunnas sanoo.

Valtion­va­rain­mi­nis­te­riön rooli on nyt mieles­täni yliko­ros­tunut muun valmis­telun kustannuksella.

Muun muassa työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö voisi laskea budjetin pohjaksi omia arvioi­taan eri politiik­ka­toi­mien työllisyysvaikutuksista.

– Valtio­va­rain­mi­nis­teriö on keskit­tynyt varmis­ta­maan ennen kaikkea julkisen talouden kestä­vyyttä, jolloin sosiaa­linen ja ekolo­ginen kestä­vyys ovat sivuo­sassa sen papereissa. Tilanne olisi tasapai­noi­sempi, jos työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riöllä sekä sosiaali- ja terveys­mi­nis­te­riöllä olisi roolia asioissa, jotka kuuluvat niiden hallin­no­na­laan, Ilmakunnas sanoo.

VALTION BUDJETTI ON TEHTY VANHENTUNEILLA ENNUSTEILLA

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riön viime joulu­kuussa esittämä arvio kuuden miljardin euron sopeu­tuk­sesta esite­tään edelleen asian­tun­ti­ja­nä­ke­myk­senä, vaikka talouden suhdan­ne­kuva on muuttunut vuodessa melkoisesti.

– Näkemyk­semme on se, että nyt tulee suhdan­ne­kuoppa ja sen jälkeen nousu. Tätä valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvioissa ei voitu ennakoida, Kiema sanoo.

Koska talous on menossa nyt kuoppaan, ei taloutta pitäisi liiaksi kurjistaa. Labore tiivistää tilan­teen osuvasti ennus­tees­saan: ”Kuoppaan vajotessa kannattaa lopettaa kaivaminen”.

– Sopeu­tus­tar­peita on, mutta niitä ei pitäisi toteuttaa pelkäs­tään menoleik­kauk­silla. Toimia pitäisi toisaalta lykätä siihen, että talous lähtee jälleen kasvuun, Kiema sanoo.

Sopeu­tus­tar­peita on, mutta niitä ei pitäisi toteuttaa pelkäs­tään menoleikkauksilla.

Käännös olisi kuitenkin halli­tuk­selle vaikeaa, sillä se on valinnut poliit­tisen jousta­mat­to­muuden, joka on näkynyt sekä sen budjet­ti­rat­kai­suissa että neuvot­te­luissa ay-liikkeen kanssa.

Kun Kiema arvioi budjet­tieh­do­tusta kokonai­suu­tena talous­tie­teen näkökul­masta, hän ei pidä sitä elvyt­tä­vänä eikä kiristävänä.

– Hallitus lupasi tasapai­no­tusta, mutta ei tällä budje­tilla siihen pääse. Tämä valtion budjetti vastaa halli­tus­puo­lueiden tavoit­teita eli leika­taan veroja ja sääste­tään toisaalla sosiaa­li­me­noissa, Kiema sanoo.

TALOUDEN TASAPAINOLLA TAVOITELLAAN HYVINVOINTIA

Moisio korostaa budjetin yhtey­dessä sitä, että eduskunnan tärkein tehtävä on valtion talouden pitäminen tasapai­nossa. Hallitus­ohjelma ja halli­tuk­sessa olevien puolueiden arvova­linnat määräävät keinot, joilla tasapai­noon päästään. Talou­della ja tasapai­noi­sella budje­tilla ei kuiten­kaan ole itsearvoa.

– Talous on olemassa ihmisten hyvin­voinnin tuotta­mi­seksi, Moisio sanoo.

Budje­tissa on runsaasti menoli­säyksiä uusiin väyliin, puolus­tuk­seen, polii­sille sekä oikeus­lai­tok­seen. Miten ne voidaan selittää samalla, kun leikataan?

– Se, mihin rahaa laite­taan, mistä leika­taan ja mistä sääste­tään sekä miksi näin tehdään, heijastaa poliit­tisia arvova­lin­toja, Moisio sanoo.

Halli­tuksen politiikka ja nyt tehty budjet­tie­sitys herät­tävät keskus­telua yhteis­kun­nas­tamme laajemminkin.

– Sellainen retoriikka tuntuu kovalta, että itsek­kyys ja omasta edusta huoleh­ti­minen noste­taan ansioiksi. Se on itsekes­keistä ajattelua maail­masta. Tämä julkinen puhe kuvastaa arvojen yleistä kovene­mista, Ilmakunnas sanoo.

Valtion budjetti valmistuu joulukuussa

Tämän artik­kelin haastat­telut on tehty valtio­va­rain­mi­nis­te­riön budjet­tieh­do­tuksen perus­teella syyskuussa 2023. Budjet­tie­sitys käsitel­tiin valtio­neu­voston yleisis­tun­nossa ja julkais­tiin lokakuun 9. päivänä. Siitä selviää budjetin yksityis­kohdat, jotka kaikki eivät olleet julki tätä artik­kelia valmis­tel­taessa. Budjetin käsit­tely alkoi eduskun­nassa 10. lokakuuta. Eduskun­ta­kä­sit­telyn on määrä päättyä valtio­va­rain­va­lio­kunnan mietin­töön ja siitä äänes­tä­mi­seen suuressa salissa 15.12.2023 mennessä.

Lue myös: Katri Aaltonen: Leikkaus­po­li­tiikan seuraukset kasau­tuvat (Tekijä 20.3.2023)