Eetu Kinnu­nen: Halli­tus käy kiinni perusasioihin

Halli­tus on ollut vallassa vasta muuta­man kuukau­den, mutta siihen on tart­tu­nut jo kaksi ikävää termiä: sairaus­sakko ja potku­laki. Jatkossa ensim­mäi­nen sairas­pois­sao­lo­päivä on palka­ton ja potkut voi saada ilman paina­vaa syytä. Ikäviä toimia seli­tel­lään talou­den kuntoon lait­ta­mi­sella, mutta kummal­la­kaan näistä toimista ei ole mitään vaiku­tusta julki­sen talou­den tasa­pai­noon. Ne vain heiken­tä­vät suoma­laista työelä­mää työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta ja vähen­tä­vät työnan­ta­jan vastuuta.

Heiken­nys­ten päälle tule­vat leik­kauk­set. Lomau­tus­ten kautta työt­tö­myys­tur­van heiken­nys koskee monia teol­li­suus­liit­to­lai­sia. Jatkossa palkan­maksu voi alle 50 duuna­rin työpai­kalla katketa lomau­tuk­sen vuoksi viikossa työnan­ta­jan yksi­puo­li­sella ilmoi­tuk­sella ja koko ensim­mäi­nen viikko lusi­taan ilman päivä­ra­hoja. Nyky­ti­laan verrat­tuna mene­tys on helposti pari­sa­taa euroa. Lapsi­ko­ro­tus­ten pois­ton vaiku­tus on kahden lapsen perheessä yli 200 euroa kuussa.

Työt­tö­myys­tur­van leik­kauk­sista esillä ollut lapsi­ko­ro­tus­ten pois­ta­mi­sen lisäksi lähinnä porras­tus. Tyypil­li­selle teol­li­suus­liit­to­lai­selle se tarkoit­taisi 350 euron leik­kausta, jos työt­tö­myys kestää yli kaksi kuukautta. Helsin­gin Sano­mat kertoi maanan­taina 18.9., että tämän päälle tuleva indek­si­jää­dy­tys leik­kaa asumis­tuen ja työmark­ki­na­tuen lisäksi ansio­si­don­nai­sen osto­voi­maa vuoteen 2027 mennessä 10,2 prosent­tia. Yhteis­vai­ku­tus on mykistävä.

Halli­tuk­sen kurjis­tus­linja kiih­dyt­tää laskusuh­dan­netta heiken­tä­mällä koti­maista kulu­tus­ky­syn­tää ja työllisyysastetta.

Teol­li­suus­lii­ton jäsen­tut­ki­muk­sessa kävi jo viime vuoden lopussa ilmi, että hinto­jen jyrkkä nousu on syönyt jäsen­ten koti­ta­louk­sien pusku­rit ja edessä on taval­li­sista elämi­sen menoista tinki­mi­nen. Heik­ke­ne­vässä suhdan­ne­ti­lan­teessa uhka lomau­tuk­sesta ja jopa sato­jen euro­jen mene­tyk­sestä leik­kaus­ten vuoksi on pahinta myrk­kyä duuna­rin tule­vai­suu­de­nus­kolle. Veron­alen­nuk­sia jaet­taessa luvassa on kuiten­kin kymppi kuussa työn­te­ki­jöille, samalla kun toimi­tus­joh­taja nettoaa yli tonnin vuodessa.

Päälle tulee työmat­ka­vä­hen­nyk­sen leik­kaa­mi­nen omavas­tuuta nosta­malla ja vähen­net­tä­vää enim­mäis­mää­rää leik­kaa­malla. Yli 60 prosent­tia Teol­li­suus­lii­ton jäse­nistä käyt­tää autoa päivit­täin työmat­koi­hin, ja useat ovat matkan pituu­den vuoksi oikeu­tet­tuja työmat­ka­vä­hen­nyk­seen. Töissä käymi­sestä sako­te­taan jatkossa sata­sia enem­män samalla, kun hinnat nouse­vat. 4,4 sentin veron­alen­nus bensa­lit­ran hintaan on tähän verrat­tuna surul­li­nen vitsi.

Ennus­teeni on, että halli­tuk­sen kurjis­tus­linja kiih­dyt­tää laskusuh­dan­netta heiken­tä­mällä koti­maista kulu­tus­ky­syn­tää ja työl­li­syy­sas­tetta. Valtion velkaan­tu­mi­nen kiih­tyy. Heiken­nyk­siä ja leik­kauk­sia tehdään, mutta julki­sen talou­den tasa­pai­no­ta­voite karkaa yhä kauem­mas. Siksi nyt on painava syy näyt­tää halli­tuk­selle, ettei tämä käy!

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton yhteis­kun­ta­suh­tei­den asiantuntija.