Toni Laiho: ”Teol­li­suus­lii­ton biota­lous­työ­ryhmä haluaa enna­koida maail­man muutosta”

TONI LAIHO

Teol­li­suus­lii­ton kemian sekto­rin johtaja (2017–). Työs­ken­nel­lyt Nesteen jalos­ta­molla Porvoon Kilpi­lah­dessa operaat­to­rina, toimi­nut vuoron luot­ta­mus­mie­henä ja pääluot­ta­mus­mie­henä. Vuonna 2006 Kemian­liit­toon toimit­si­jaksi, sittem­min TEAM:issa sopi­mus­asian­tun­ti­jana ja neuvottelupäällikkönä.

Teol­li­suus­lii­tossa Toni Laiho on kemian sekto­rin johtaja. Hänen mukaansa biota­lou­den tuomat muutok­set kosket­ta­vat joko suoraan tai epäsuo­raan lähes kaik­kea teollisuustyötä.

– Biota­lous on kaikki liiton 35 sopi­musa­laa poik­ki­leik­kaava teema. Se on meidän jäse­nis­tömme edun­val­von­taa, että katso­taan, mihin suun­taan maailma on menossa.

Biota­lous­työ­ryh­män toiminta istuu­kin hyvin Teol­li­suus­lii­ton liit­to­ko­kouk­sen vuosille 2023–2028 hyväk­sy­mään Edellä muutosta ‑stra­te­gi­aan. Sen kantava ajatus on, että liiton on enna­koi­tava muutok­sia ja toimin­nal­laan varau­dut­tava niihin sen sijaan, että toimin­taa yrite­tään sopeut­taa jo tapah­tu­nei­siin muutoksiin.

POTENTIAALIA SATAANTUHANTEEN UUTEEN TYÖPAIKKAAN

Työryhmä perus­tet­tiin vuonna 2018 Teol­li­suus­lii­ton aloit­taessa toimintansa.

– Me tuemme liiton kannan­muo­dos­tusta biota­lou­desta. Työryh­mässä on edus­tus liiton eri sekto­reilta, kuten tutki­muk­sesta, ulkoi­sesta vies­tin­nästä ja edun­val­von­nasta, Laiho sanoo.

Esimer­kiksi metsä­ta­lou­den piireissä tiede­tään, että Teol­li­suus­lii­tolla on alan asian­tun­te­musta, ja meitä kyllä kuun­nel­laan siellä.

Biota­lous työl­lis­tää Suomessa runsaat 300 000 ihmistä, ja vuonna 2021 sen osuus kansan­ta­lou­den tuotok­sesta oli 17 prosent­tia. Suurin työl­lis­täjä alan sekto­reista on maata­lous, joka tarjoaa elan­non noin 60 000 hengelle. Määrä on tosin ollut laskussa, mutta muun muassa elin­tar­vi­ke­teol­li­suus, puutuo­te­teol­li­suus ja biota­lou­den palve­lut ovat kasvualoja.

– Poten­ti­aali on todella suuri. Sata­tu­hatta uutta työpaik­kaa lähi­vuo­sina on Suomen kansal­li­seen biota­lous­stra­te­gi­aan kirjattu tavoite.

Työryhmä haluaa myös vaikut­taa biota­lou­teen liit­ty­vään keskus­te­luun ja päätök­sen­te­koon, eli lobbaus­ta­kin harjoitetaan.

– Olemme pyytä­neet kokouk­siimme asia­tun­ti­joita kuul­ta­viksi, ja meiltä on käyty muualla. Esimer­kiksi metsä­ta­lou­den piireissä tiede­tään, että Teol­li­suus­lii­tolla on alan asian­tun­te­musta, ja meitä kyllä kuun­nel­laan siellä.

OMA TYÖKOKEMUS ANTAA PERSPEKTIIVIÄ

Biota­lous­työ­ryhmä on käsi­tel­lyt poliit­ti­sesti kiis­ta­na­lai­sia­kin aiheita. Yksi sellai­nen on turpeen ener­gia­käyttö. Työryh­män näke­mys on, että totaa­li­kielto ei olisi järkevä.

– Se johtaisi toden­nä­köi­sesti siihen, että polte­taan enem­män muita fossii­li­sia, arvioi Laiho.

Toinen keskus­te­luissa ollut kysy­mys on halli­tus­neu­vot­te­luissa hanka­luuk­sia tuot­ta­nut polt­toai­nei­den jake­lu­vel­voite, joka merkit­see, että yritys­ten edel­ly­te­tään toimit­ta­van kulu­tuk­seen tietty prosent­tio­suus biopolt­toai­neita. Työryh­mällä ei asiaan ole kantaa, mutta Laiho itse ei pidä velvoit­teen laskua kovin toimi­vana ratkaisuna.

– Kanna­tan halvem­pia polt­toai­neita, mutta ei se niin mene, että pienen­ne­tään velvoi­tetta, ja auto­maat­ti­sesti pump­pu­hinta laskee. Siihen vaikut­taa moni muukin asia. Mutta tämä siis on minun yksityisajatteluani.

Laiholla on työhis­to­riansa kautta tuntu­maa biota­lou­teen, sillä hän oli aiem­min töissä Nesteen jalos­ta­molla Porvoossa. Hän ajaa hybri­di­au­tolla, ja työmat­kat Porvoon ja Helsin­gin välillä hoitu­vat sähkö­moot­to­rilla. Miten hän näkee tielii­ken­teen tule­vai­suu­den: siir­tyykö se biopolt­toai­nei­den kautta jossain vaiheessa täysin sähköiseksi?

– Auto­kanta sähköis­tyy, siihen ohjaa­vat lain­sää­däntö ja talou­del­li­set pork­ka­nat. Mutta työryh­mässä on mietitty, onko­han sähkö­kin vain väli­vaihe ja käykö niin, että vety­au­tot ovat pitkällä aika­vä­lillä tule­vai­suu­den ratkaisu.

PANOSTUKSIA VAADITAAN, MAHDOLLISET TUOTOT VIELÄ ISOMMAT

Kansal­li­nen biota­lous­stra­te­gia tukee päämää­rää hiili­neut­raa­lista Suomesta vuonna 2035. Tähän pääsy vaatii yhteis­kun­nalta ja teol­li­suu­delta skarp­paa­mista monessa kohtaa.

– Mate­ri­aa­lien kier­rä­tet­tä­vyyttä täytyy paran­taa niiden alku­kaa­ren kohdalla eli valmis­tuk­sessa. Niiden käyttö pitää saada tehok­kaam­maksi ja loppusi­joi­tus on hoidet­tava viisaasti.

Nämä tavoit­teet vaikut­ta­vat vahvasti myös Teol­li­suus­lii­ton jäsen­ten työhön.

Olen vakuut­tu­nut, että Suomeen on odotet­ta­vissa huomat­ta­via biota­lou­teen liit­ty­viä investointeja.

– Osa jäse­nistä on töissä suoraan alku­tuo­tan­nossa eli maa- ja metsä­ta­lou­dessa. Jotkut ovat pellolla tai kasvi­huo­neissa, jotkut kaata­vat puita metsässä. Toiset valmis­ta­vat koneita, kemi­kaa­leja ja lannoit­teita, joita käyte­tään alku­tuo­tan­nossa. Meidän väkeämme on töissä sahoilla, ener­gian­tuo­tan­nossa, loppusi­joi­tuk­sen parissa… luet­te­lee Laiho.

Vaikka vihreä siir­tymä miel­le­tään joskus jopa teol­li­suu­den uhkaa­jaksi, Laihon mielestä näky­vissä on enem­män myön­tei­siä mahdol­li­suuk­sia. Eräs kiin­nos­tava projekti on työnan­ta­ja­lii­ton Kemian­teol­li­suus ry:n Hiili­neut­raali kemia, joka pyrkii muut­ta­maan alan hiili­neut­raa­liksi vuoteen 2045 mennessä.

– Se on into­hi­moi­nen hanke yrityk­sille. Ne tajua­vat, että kannat­taa olla etupel­lossa mieluum­min kuin takapellossa.

Laiho on vakuut­tu­nut, että Suomeen on odotet­ta­vissa huomat­ta­via biota­lou­teen liit­ty­viä inves­toin­teja. Esimer­kiksi suoma­lai­nen akkuklus­teri sekä osaa­mi­nen lannoi­tea­lalla ja biomuo­vin kehit­tä­mi­sessä ovat vahvuuk­sia kansain­vä­li­sessä kilpailussa.

Hän koros­taa, että viime kädessä kyse on maail­man­laa­jui­sesta, vääjää­mät­tö­mästä kehityskulusta.

– Ruoan, veden ja ener­gian tarve maail­massa on kovassa kasvussa. Samaan aikaan kohda­taan ilmas­ton­muu­tos ja luon­non­va­ro­jen niuk­kuus, nytkin Euroo­pan vilja-aitta on sodassa. Yhtälö on vaikea, mutta se on pakko ratkaista, ja Suomella voi olla siinä merkit­tävä rooli.