Toni Laiho: ”Teolli­suus­liiton biota­lous­työ­ryhmä haluaa ennakoida maailman muutosta”

TONI LAIHO

Teolli­suus­liiton kemian sektorin johtaja (2017–). Työsken­nellyt Nesteen jalos­ta­molla Porvoon Kilpi­lah­dessa operaat­to­rina, toiminut vuoron luotta­mus­mie­henä ja pääluot­ta­mus­mie­henä. Vuonna 2006 Kemian­liit­toon toimit­si­jaksi, sittemmin TEAM:issa sopimus­asian­tun­ti­jana ja neuvottelupäällikkönä.

Teolli­suus­lii­tossa Toni Laiho on kemian sektorin johtaja. Hänen mukaansa biota­louden tuomat muutokset kosket­tavat joko suoraan tai epäsuo­raan lähes kaikkea teollisuustyötä.

– Biota­lous on kaikki liiton 35 sopimusalaa poikki­leik­kaava teema. Se on meidän jäsenis­tömme edunval­vontaa, että katso­taan, mihin suuntaan maailma on menossa.

Biota­lous­työ­ryhmän toiminta istuukin hyvin Teolli­suus­liiton liitto­ko­kouksen vuosille 2023–2028 hyväk­sy­mään Edellä muutosta ‑strate­giaan. Sen kantava ajatus on, että liiton on ennakoi­tava muutoksia ja toimin­nal­laan varau­dut­tava niihin sen sijaan, että toimintaa yrite­tään sopeuttaa jo tapah­tu­nei­siin muutoksiin.

POTENTIAALIA SATAANTUHANTEEN UUTEEN TYÖPAIKKAAN

Työryhmä perus­tet­tiin vuonna 2018 Teolli­suus­liiton aloit­taessa toimintansa.

– Me tuemme liiton kannan­muo­dos­tusta biota­lou­desta. Työryh­mässä on edustus liiton eri sekto­reilta, kuten tutki­muk­sesta, ulkoi­sesta viestin­nästä ja edunval­von­nasta, Laiho sanoo.

Esimer­kiksi metsä­ta­louden piireissä tiede­tään, että Teolli­suus­lii­tolla on alan asian­tun­te­musta, ja meitä kyllä kuunnel­laan siellä.

Biota­lous työllistää Suomessa runsaat 300 000 ihmistä, ja vuonna 2021 sen osuus kansan­ta­louden tuotok­sesta oli 17 prosenttia. Suurin työllis­täjä alan sekto­reista on maata­lous, joka tarjoaa elannon noin 60 000 hengelle. Määrä on tosin ollut laskussa, mutta muun muassa elintar­vi­ke­teol­li­suus, puutuo­te­teol­li­suus ja biota­louden palvelut ovat kasvualoja.

– Poten­ti­aali on todella suuri. Satatu­hatta uutta työpaikkaa lähivuo­sina on Suomen kansal­li­seen biota­lous­stra­te­giaan kirjattu tavoite.

Työryhmä haluaa myös vaikuttaa biota­lou­teen liitty­vään keskus­te­luun ja päätök­sen­te­koon, eli lobbaus­takin harjoitetaan.

– Olemme pyytä­neet kokouk­siimme asiatun­ti­joita kuulta­viksi, ja meiltä on käyty muualla. Esimer­kiksi metsä­ta­louden piireissä tiede­tään, että Teolli­suus­lii­tolla on alan asian­tun­te­musta, ja meitä kyllä kuunnel­laan siellä.

OMA TYÖKOKEMUS ANTAA PERSPEKTIIVIÄ

Biota­lous­työ­ryhmä on käsitellyt poliit­ti­sesti kiista­na­lai­siakin aiheita. Yksi sellainen on turpeen energia­käyttö. Työryhmän näkemys on, että totaa­li­kielto ei olisi järkevä.

– Se johtaisi toden­nä­köi­sesti siihen, että polte­taan enemmän muita fossii­lisia, arvioi Laiho.

Toinen keskus­te­luissa ollut kysymys on halli­tus­neu­vot­te­luissa hanka­luuksia tuottanut polttoai­neiden jakelu­vel­voite, joka merkitsee, että yritysten edelly­te­tään toimit­tavan kulutuk­seen tietty prosent­tio­suus biopolt­toai­neita. Työryh­mällä ei asiaan ole kantaa, mutta Laiho itse ei pidä velvoit­teen laskua kovin toimi­vana ratkaisuna.

– Kannatan halvempia polttoai­neita, mutta ei se niin mene, että pienen­ne­tään velvoi­tetta, ja automaat­ti­sesti pumppu­hinta laskee. Siihen vaikuttaa moni muukin asia. Mutta tämä siis on minun yksityisajatteluani.

Laiholla on työhis­to­riansa kautta tuntumaa biota­lou­teen, sillä hän oli aiemmin töissä Nesteen jalos­ta­molla Porvoossa. Hän ajaa hybri­di­au­tolla, ja työmatkat Porvoon ja Helsingin välillä hoituvat sähkö­moot­to­rilla. Miten hän näkee tielii­ken­teen tulevai­suuden: siirtyykö se biopolt­toai­neiden kautta jossain vaiheessa täysin sähköiseksi?

– Autokanta sähköistyy, siihen ohjaavat lainsää­däntö ja talou­del­liset porkkanat. Mutta työryh­mässä on mietitty, onkohan sähkökin vain välivaihe ja käykö niin, että vetyautot ovat pitkällä aikavä­lillä tulevai­suuden ratkaisu.

PANOSTUKSIA VAADITAAN, MAHDOLLISET TUOTOT VIELÄ ISOMMAT

Kansal­linen biota­lous­stra­tegia tukee päämäärää hiili­neut­raa­lista Suomesta vuonna 2035. Tähän pääsy vaatii yhteis­kun­nalta ja teolli­suu­delta skarp­paa­mista monessa kohtaa.

– Materi­aa­lien kierrä­tet­tä­vyyttä täytyy parantaa niiden alkukaaren kohdalla eli valmis­tuk­sessa. Niiden käyttö pitää saada tehok­kaam­maksi ja loppusi­joitus on hoidet­tava viisaasti.

Nämä tavoit­teet vaikut­tavat vahvasti myös Teolli­suus­liiton jäsenten työhön.

Olen vakuut­tunut, että Suomeen on odotet­ta­vissa huomat­tavia biota­lou­teen liittyviä investointeja.

– Osa jäsenistä on töissä suoraan alkutuo­tan­nossa eli maa- ja metsä­ta­lou­dessa. Jotkut ovat pellolla tai kasvi­huo­neissa, jotkut kaatavat puita metsässä. Toiset valmis­tavat koneita, kemikaa­leja ja lannoit­teita, joita käyte­tään alkutuo­tan­nossa. Meidän väkeämme on töissä sahoilla, energian­tuo­tan­nossa, loppusi­joi­tuksen parissa… luettelee Laiho.

Vaikka vihreä siirtymä mielle­tään joskus jopa teolli­suuden uhkaa­jaksi, Laihon mielestä näkyvissä on enemmän myönteisiä mahdol­li­suuksia. Eräs kiinnos­tava projekti on työnan­ta­ja­liiton Kemian­teol­li­suus ry:n Hiili­neut­raali kemia, joka pyrkii muutta­maan alan hiili­neut­raa­liksi vuoteen 2045 mennessä.

– Se on intohi­moinen hanke yrityk­sille. Ne tajuavat, että kannattaa olla etupel­lossa mieluummin kuin takapellossa.

Laiho on vakuut­tunut, että Suomeen on odotet­ta­vissa huomat­tavia biota­lou­teen liittyviä inves­toin­teja. Esimer­kiksi suoma­lainen akkuklus­teri sekä osaaminen lannoi­tea­lalla ja biomuovin kehit­tä­mi­sessä ovat vahvuuksia kansain­vä­li­sessä kilpailussa.

Hän korostaa, että viime kädessä kyse on maail­man­laa­jui­sesta, vääjää­mät­tö­mästä kehityskulusta.

– Ruoan, veden ja energian tarve maail­massa on kovassa kasvussa. Samaan aikaan kohda­taan ilmas­ton­muutos ja luonnon­va­rojen niukkuus, nytkin Euroopan vilja-aitta on sodassa. Yhtälö on vaikea, mutta se on pakko ratkaista, ja Suomella voi olla siinä merkit­tävä rooli.