Eläimet eivät juonittele

RONJA GRÖNHOLM

Tuotannon työntekijä
Prysmian Group Finland Oy
Karjaa

– Ei kellään voi olla oravaa eteisessä, lokkia autotallissa ja siiliä puuliiterissä. Mutta meillä kyllä voi!

Ronja Grönholmin eläinavara sydän sulkee suosioonsa kaikki lajit. Karjaalla omakotitalossa asuva Grönholm on paikallisen EKSY-eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Hän ottaa hoidettavakseen ja takaisin luontoon palauttavaksi orvoiksi jääneitä tai vahingoittuneita villieläimiä. Mutta kaikkein, kaikkein läheisimpiä hänelle ovat kissat.

– Kissa on itsenäinen ja itsepäinen. Ihminen joutuu tekemään töitä voittaakseen kissan luottamuksen, Grönholm sanoo.

Jo lapsena Grönholmilla oli lemmikkinä norjalainen metsäkissa, jota hän kuvaa kaikkien aikojen verrattomimmaksi ystäväkseen. Lukuisten muuttojen takia koitti raastava aika ilman lemmikkejä. Joskus kymmenennen syntymäpäivän jälkeen Grönholm sai hoiviinsa kaksi kania. Kuuden nokan rakkauspapukaijaparvi lenteli myös tytön huoneessa, kaikessa kirkuvassa ja erinäisiä jälkiä jättävässä vapaudessaan.

– Ihan kaikkia löytöeläimiä en saanut raahata kotiin. Vanhemmat vähän jarruttelivat.

Aikuisena Grönholm sai lopulta toteuttaa todellista kutsumustaan.

– Kun muutin mieheni kanssa yhteen tähän taloon kohta 13 vuotta sitten, silloinhan tämä minun hulluuteni lähti ihan lapasesta.

VAKINAISIA JA VÄLIAIKAISIA PERHEENJÄSENIÄ

Nelli-koira, ”pentutehtaan entinen työntekijä”, kääpiöluppa-satiiniangorakani Simon ja kääpiöluppa Stina. Tässä ovat talon vakinaiset asukkaat, mutta niihin kuuluvat tietenkin vielä nämä:

– Wilhelm, Roxy, Gibson, Pikachu, Chloe, Hampus, Taffy ja Pablo, luettelee Grönholm kahdeksan oman kissansa nimet.

Noiden hyvinvoivien, rauhallisten, kiiltäväkarvaisten ja keskenään aivan, aivan eri kuosisten kissojen sekaan, alas yläkerran portaita, uskaltaa melkein hiipiä mustavalkoinen kissa. Tämä yhdeksäs karvatassu kurkkaa portaiden pienojen välistä arasti emäntää ja kahta vierasta. Se on toinen tällä haavaa hoidossa olevista ”populaatiokissoista”.

– Ennätys on 32.

Kissapelastajien kielellä populaatio tarkoittaa kissalaumaa, joka on päässyt vapaasti lisääntymään. Grönholm ottaa näitä – usein villiintyneitä ja sairaita – kissoja hoidettavakseen, kunnes EKSY löytää niille kodin. Kissoista pitää häätää loiset, ne pitää leikata ja rokottaa, tarpeen mukaan hoitaa myös hampaat.

– Käärmeenkäsittelyhanskat. Näistä ei pysty puremaan läpi, Grönholm esittelee.

Nimittäin jos onni käy, osa kissapopulaatiosta löytyy sisätiloista ja ne saadaan kiinni sieltä. Mutta aran ja pelästyneen kissan käsittely ei onnistu ilman tuollaisia pitkävartisia erikoiskäsineitä.

Ulkoa kissat saadaan kiinni supikoiraloukuilla. Grönholm kertoo, että loukuttaminen voi viedä päiväkausia, kun loukut ruokasyötteineen viritetään uudestaan ja uudestaan, kunnes joka ikinen kissa on saatu talteen.

Eläinsuojeluyhdistystä voi pyytää paikalle kissanomistaja itse, hänen huolestunut omaisensa tai sitten valvontaeläinlääkäri. Varsinkin maalaistalon pihapiiriin villiintyneessä populaatiossa voi olla satakin kissaa.

– Mutta en ole vielä koskaan tavannut näissä tapauksissa sellaista ihmistä, joka ei pitäisi kissoista. Päinvastoin, he rakastavat kissoja, Grönholm alleviivaa.

Vaikka laitan tähän todella paljon aikaa ja resursseja, kaikenlaisia resursseja, saan silti enemmän takaisin.

Parasta olisikin, jos omistajalle voitaisiin palauttaa pari leikattua kissaa. Näistä lemmikeistä eläinrakas ihminen pystyisi Grönholmin mukaan useimmiten huolehtimaan. Ei jäisi vaaraa, että taloon hankittaisiin kissoja muuta kautta ja että parin vuoden päästä lauma olisi taas valloillaan.

IKÄÄ EHKÄ KUUSI VIIKKOA…

Kesken kissakeskustelun kello alkaa hiipiä kohti puoltapäivää. Vierailijat ovat onnekkaita, on oravahetken aika!

– Tämä poikanen on ehkä kuuden viikon ikäinen, Grönholm kertoo, avaa eteisen pöydälle lasketun oravahäkin kattoräppänän ja poimii tottuneesti pesän virkaa toimittavan pyyheliinan sisältä pienen tupsukorvan.

– Tämä on sen verran iso, että syötän tätä vain neljän tunnin välein, Grönholm toteaa ja huomauttaa, että niitä pienempiä, peukalonkokoisia on syötettävä kahden tunnin välein. Oravanhoitaja tunnustaa, että ”silloin en nuku ollenkaan”.

Vuosien varrella Grönholmin hoidossa on ollut myös lajitelma pikkulintuja sen autotallissa voimaantuneen, jalkansa loukanneen lokin ohella. Samoin hoivarepertuaariin kuuluvat rusakot. Siilit sen sijaan luovutetaan mieluusti paikalliseen löytöeläintaloon, sillä ne haisevat, Grönholm valistaa.

VIE PALJON, ANTAA VIELÄ ENEMMÄN

– Tämä antaa minulle energiaa. Vaikka laitan tähän todella paljon aikaa ja resursseja, kaikenlaisia resursseja, saan silti enemmän takaisin, Grönholm sanoo.

Satsauksista ei löydy vain loppumaton määrä loukutus- ja hoivatunteja. Vaikka EKSY tarjoaa löytöeläinten perusmuonan ja kissanhiekat, Grönholm maksaa esimerkiksi kaikki polttoainekulunsa itse.

Eläimet tuovat minusta esiin paremman version itsestäni.

Vuorotyötä tekevä, 8- ja 10-vuotiaiden lasten äiti on luopunut Teollisuusliiton luottamustehtävistä. Grönholm vakuuttaa, ettei ole ”kokonaan sulkenut ovia” liiton tehtäville tulevaisuudessa, mutta juuri nyt kissapelastajan aika ei vain mitenkään niihin riitä.

– Minun on helpompi olla eläinten kanssa, Grönholm sanoo, vaikka vierailijoiden mielestä tuo ihmislajin edustajienkin kanssa oleilu tuntuu sujuvan varsin mallikkaalla ja huumorin ryydittämällä tavalla.

Grönholmille eläimet ovat mieluisaa seuraa siksikin, etteivät ne juonittele eivätkä ahnehdi omaa määräänsä enempää luonnon resursseja toisin kuin ihminen, joka hamuaa aina vain lisää, enemmän ja suurempaa.

– Ja eläimet tuovat minusta esiin paremman version itsestäni.