Ammatil­lista koulu­tusta pitää vahvistaa

Ammatil­lisen koulu­tuksen resurs­sien lisää­minen on tehokas tapa vastata yrityksiä vaivaa­vaan työvoi­ma­pu­laan ja osaamis­va­jee­seen. Pitkä­jän­teinen ja laadukas ammatil­linen koulutus on kuin laittaisi rahaa kansa­kunnan osaamis­pank­kiin. Se alkaa tuottaa korkoa pääomalle heti, kun uudet osaajat pääsevät töihin.

Tehok­kuuden tavoit­te­lussa ei kuiten­kaan pidä sortua lyhyt­nä­köi­siin ratkai­suihin, kuten julki­suu­dessa esiin nostet­tuun ammatil­lisen koulu­tuksen lyhen­tä­mi­seen kolme­vuo­ti­sesta kaksi­vuo­ti­seksi. Toimen­pide oletet­ta­vasti nopeut­taisi ammatil­li­sesti koulu­tet­ta­vien ikäluok­kien siirty­mistä työelä­mään. Kysee­na­laista on, minkä verran työn tarjonta pidem­mällä aikavä­lillä lisään­tyisi niin, että sillä vastat­tai­siin yritysten työvoima- ja osaamistarpeisiin.

Voi olla, että tavoi­teltu piris­tys­ruiske jäisi laihaksi. Haitta­vai­ku­tukset tulisivat kuitenkin olemaan merkit­täviä ja pitkäaikaisia.

Ensim­mäinen ongelma on se, että työuralla pärjää­mi­sessä tarvi­taan taitoa oppia uusia asioita, mutta päteviä opiske­lu­tai­toja ei parin vuoden pikakou­lu­tuk­sella saavu­teta. Ilman opiske­lu­tai­toja olevat ihmiset ovat heikossa asemassa, jos mielivät kehittyä ammatil­li­sesti tai hakea uutta työtä. Erityisen heikossa asemassa he ovat, jos joutuvat työttö­mänä työnha­kuun. Yritykset kaipaavat puoles­taan ammatil­li­sesti perus­kou­lu­tet­tujen työnte­ki­jöiden lisäksi myös erityis­osaajia. Niiden keinot henki­lös­tö­kou­lu­tuk­sessa ja etenkin erityis­osaa­jien koulut­ta­mi­sessa ovat kuitenkin vähäiset, jos työnte­ki­jöillä ei ole tarvit­tavia oppimistaitoja.

Työuralla pärjää­mi­sessä tarvi­taan taitoa oppia uusia asioita.

Toinen ongelma aiheu­tuisi siitä, että elämässä pärjää­mi­sessä ja yhteis­kun­taan osallis­tu­mi­sessa tarvi­taan yleis­si­vis­tystä. Tarvit­semme tietoa ja taitoa, minkä varassa voimme asettaa asioita ja tapah­tumia mitta­suh­tei­siinsa. Tarvit­semme osaamista, johon nojaten voimme suunni­tella, toteuttaa ja arvioida arkisia valin­to­jamme. Yksi osa tätä kokonai­suutta on kaikkien tarvit­sema media­lu­ku­taito. Kaksi­vuo­ti­sella ammatil­li­sella koulu­tuk­sella ei näihin tarpei­siin vastat­taisi siksi, että lyhen­tä­minen tapah­tuisi nimeno­maan yleis­si­vis­tävän opetuksen karsimisella.

Kolman­neksi typis­tetty ammatil­linen koulutus tarkoit­taisi jatko­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sien olennaista heiken­ty­mistä tai jopa menet­tä­mistä. Ajatus ikäluok­kien jakami­sesta jo nuorena niihin, joilla on mahdol­li­suus yleis­si­vis­tä­vään koulu­tuk­seen ja jatko-opintoihin ja niihin, joilla tätä mahdol­li­suutta ei ole, on karmea. Se tarkoit­taisi uuden jakolinjan vetämistä yhteiskuntaamme.

Pitkä­jän­teinen ammatil­li­seen koulu­tuk­seen panos­ta­minen on erinomaista koulutus‑, elinkeino- ja yhteis­kun­ta­po­li­tiikkaa. Tasa-arvo on myös mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa. Siitä täytyy pitää nuorten ja aikuisten koulu­tuk­sessa kiinni.