Jyrki Alapar­tanen: Nähdäänkö metsä puilta?

Metsien käytön kehit­tä­minen ja kerran­nais­vai­ku­tukset ovat jääneet liian vähälle huomiolle, kun mieti­tään ilmas­ton­muu­toksen hillintää ja metsien käyttöä. Metsien hakkuu­määriä halutaan rajoittaa ilmas­to­syistä, ja samaan aikaan kasvuun vaikut­tavat metsien laadul­liset ja ajallaan tehtävät hoito­toi­men­pi­teet laimin­lyö­dään. Ilmas­ton­muu­toksen kannalta ei mieles­täni ole oleel­lista, mille tasolle vuotuiset metsien hakkuu­määrät asettuvat, vaan hakkuu­mää­riin vaikut­tavat metsä­teol­li­suuden ja kansan­ta­louk­sien suhdan­teet hyvin keskei­sesti. Asia on nähtävä kokonais­val­tai­sesti pitkän aikavälin vaikutuksina.

Taimikon hoito ja nuorten metsien kunnostus pitää kaksin­ker­taistaa nykyi­seen verrat­tuna, jotta tulevai­suuden metsien kasvu ja hakkuu­ker­tymät voidaan hyödyntää tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla. Tämä vahvistaa myös hiili­nie­luja, koska toimet vahvis­tavat metsien kasvua. On perus­tee­tonta puhua hiili­nie­lujen romah­ta­mi­sesta vuonna 2021, kun metsiemme kasvu oli 103 miljoonaa kuutio­metriä ja hakkuut olivat vain 76 miljoonaa kuutiometriä.

Metsät ovat Suomessa merkit­tävä hiili­nielu, sillä metsät kasvavat enemmän kuin niitä käyte­tään. 1970-luvulta metsien kokonais­puusto on lisään­tynyt 1,5 miljar­dista 2,5 miljar­diin kuutio­met­riin. Samalla vuosit­tainen metsien kasvu on kaksin­ker­tais­tunut yli 100 miljoo­naan kuutioon. On syytä myös muistaa, että Suomi on Euroopan metsäisin maa. Puheet puunkor­juun välit­tö­mästä ja merkit­tä­västä vähen­tä­mi­sestä luovat metsä­alalle vakavan uhan. Esimer­kiksi sahateol­li­suus viestii jo nyt pahene­vasta raaka-ainepulasta.

Metsät ovat Suomessa merkit­tävä hiili­nielu, sillä metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään.

Nyt esillä olleet metsä­teol­li­suuden inves­toinnit ovat metsä­ta­lou­delle ja ilmaston muutoksen hillit­se­mi­selle tärkeitä. Ilman kehit­tyvää ja inves­toivaa metsä­teol­li­suutta eivät ilmas­ton­muu­toksen kannalta tärkeät toimen­pi­teet tule toteu­tu­maan. Puutuo­te­teol­li­suus kehittyy ja investoi, kun raaka-aineen tarjontaa on riittä­västi. Inves­toin­neilla ja kestä­vällä puunkäy­töllä luodaan pohja tulevai­suuden ilmas­ton­muu­tosta hillit­se­välle teolli­suu­delle. Metsien hoito, kemial­linen metsä­teol­li­suus ja puutuo­te­teol­li­suus kulkevat tässä yhtä jalkaa, kaikki tarvit­sevat toistaan.

Metsä­ve­ro­tusta on uudis­tet­tava siten, että se kannustaa metsien jatku­vaan hoitoon. Metsä­no­mis­ta­jille ei pidä kuiten­kaan luoda valtiolle kalliiksi tulevia tukimuo­toja edes ilmas­to­kes­tä­vyyden varjolla. Suomessa korja­tusta puusta valmis­tet­tuihin tuottei­siin varas­toi­tu­neen hiilen määrä pitäisi laskea hiili­nie­luna Suomen hyväksi, mikä lienee kohtuul­lista. Näillä toimilla luodaan pohjaa jalos­tusas­teen nostamiseen.

Puunkäytön lisää­misen suurimmat kasvu­mah­dol­li­suudet ovat Suomessa ja EU:ssa pien- ja kerros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sessa, julki­sissa raken­ta­mis­hank­keissa, silloissa, piha- ja ympäris­tö­ra­ken­ta­mi­sessa sekä lähiö­ra­ken­nusten julki­si­vujen energia­kor­jauk­sissa ja täyden­nys­ra­ken­ta­mi­sessa. Puura­ken­ta­misen kasvu mahdol­listaa myös kokonais­ja­los­tusas­teen kasvun. On huoleh­dit­tava, että jalos­tusas­teen nostolle luodaan riittävät edelly­tykset muun muassa tukemalla tuote­ke­hit­telyä ja vientie­del­ly­tyksiä. Jalos­tusas­teen kehit­tymin kotimaassa luo edelly­tykset halli­tulle metsien käytölle. Muutoin puu jalos­te­taan käyttä­jä­maissa, ja kotimai­sesta puusta tulee raaka-ainereservaatti.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja.