Jyrki Alapartanen: Nähdäänkö metsä puilta?

Metsien käytön kehittäminen ja kerrannaisvaikutukset ovat jääneet liian vähälle huomiolle, kun mietitään ilmastonmuutoksen hillintää ja metsien käyttöä. Metsien hakkuumääriä halutaan rajoittaa ilmastosyistä, ja samaan aikaan kasvuun vaikuttavat metsien laadulliset ja ajallaan tehtävät hoitotoimenpiteet laiminlyödään. Ilmastonmuutoksen kannalta ei mielestäni ole oleellista, mille tasolle vuotuiset metsien hakkuumäärät asettuvat, vaan hakkuumääriin vaikuttavat metsäteollisuuden ja kansantalouksien suhdanteet hyvin keskeisesti. Asia on nähtävä kokonaisvaltaisesti pitkän aikavälin vaikutuksina.

Taimikon hoito ja nuorten metsien kunnostus pitää kaksinkertaistaa nykyiseen verrattuna, jotta tulevaisuuden metsien kasvu ja hakkuukertymät voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä vahvistaa myös hiilinieluja, koska toimet vahvistavat metsien kasvua. On perusteetonta puhua hiilinielujen romahtamisesta vuonna 2021, kun metsiemme kasvu oli 103 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuut olivat vain 76 miljoonaa kuutiometriä.

Metsät ovat Suomessa merkittävä hiilinielu, sillä metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. 1970-luvulta metsien kokonaispuusto on lisääntynyt 1,5 miljardista 2,5 miljardiin kuutiometriin. Samalla vuosittainen metsien kasvu on kaksinkertaistunut yli 100 miljoonaan kuutioon. On syytä myös muistaa, että Suomi on Euroopan metsäisin maa. Puheet puunkorjuun välittömästä ja merkittävästä vähentämisestä luovat metsäalalle vakavan uhan. Esimerkiksi sahateollisuus viestii jo nyt pahenevasta raaka-ainepulasta.

Metsät ovat Suomessa merkittävä hiilinielu, sillä metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään.

Nyt esillä olleet metsäteollisuuden investoinnit ovat metsätaloudelle ja ilmaston muutoksen hillitsemiselle tärkeitä. Ilman kehittyvää ja investoivaa metsäteollisuutta eivät ilmastonmuutoksen kannalta tärkeät toimenpiteet tule toteutumaan. Puutuoteteollisuus kehittyy ja investoi, kun raaka-aineen tarjontaa on riittävästi. Investoinneilla ja kestävällä puunkäytöllä luodaan pohja tulevaisuuden ilmastonmuutosta hillitsevälle teollisuudelle. Metsien hoito, kemiallinen metsäteollisuus ja puutuoteteollisuus kulkevat tässä yhtä jalkaa, kaikki tarvitsevat toistaan.

Metsäverotusta on uudistettava siten, että se kannustaa metsien jatkuvaan hoitoon. Metsänomistajille ei pidä kuitenkaan luoda valtiolle kalliiksi tulevia tukimuotoja edes ilmastokestävyyden varjolla. Suomessa korjatusta puusta valmistettuihin tuotteisiin varastoituneen hiilen määrä pitäisi laskea hiilinieluna Suomen hyväksi, mikä lienee kohtuullista. Näillä toimilla luodaan pohjaa jalostusasteen nostamiseen.

Puunkäytön lisäämisen suurimmat kasvumahdollisuudet ovat Suomessa ja EU:ssa pien- ja kerrostalorakentamisessa, julkisissa rakentamishankkeissa, silloissa, piha- ja ympäristörakentamisessa sekä lähiörakennusten julkisivujen energiakorjauksissa ja täydennysrakentamisessa. Puurakentamisen kasvu mahdollistaa myös kokonaisjalostusasteen kasvun. On huolehdittava, että jalostusasteen nostolle luodaan riittävät edellytykset muun muassa tukemalla tuotekehittelyä ja vientiedellytyksiä. Jalostusasteen kehittymin kotimaassa luo edellytykset hallitulle metsien käytölle. Muutoin puu jalostetaan käyttäjämaissa, ja kotimaisesta puusta tulee raaka-ainereservaatti.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja.