Jyrki Alapar­ta­nen: Nähdäänkö metsä puilta?

Metsien käytön kehit­tä­mi­nen ja kerran­nais­vai­ku­tuk­set ovat jääneet liian vähälle huomiolle, kun mieti­tään ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­tää ja metsien käyt­töä. Metsien hakkuu­mää­riä halu­taan rajoit­taa ilmas­to­syistä, ja samaan aikaan kasvuun vaikut­ta­vat metsien laadul­li­set ja ajal­laan tehtä­vät hoito­toi­men­pi­teet laimin­lyö­dään. Ilmas­ton­muu­tok­sen kannalta ei mieles­täni ole oleel­lista, mille tasolle vuotui­set metsien hakkuu­mää­rät aset­tu­vat, vaan hakkuu­mää­riin vaikut­ta­vat metsä­teol­li­suu­den ja kansan­ta­louk­sien suhdan­teet hyvin keskei­sesti. Asia on nähtävä koko­nais­val­tai­sesti pitkän aika­vä­lin vaikutuksina.

Taimi­kon hoito ja nuor­ten metsien kunnos­tus pitää kaksin­ker­tais­taa nykyi­seen verrat­tuna, jotta tule­vai­suu­den metsien kasvu ja hakkuu­ker­ty­mät voidaan hyödyn­tää tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla. Tämä vahvis­taa myös hiili­nie­luja, koska toimet vahvis­ta­vat metsien kasvua. On perus­tee­tonta puhua hiili­nie­lu­jen romah­ta­mi­sesta vuonna 2021, kun metsiemme kasvu oli 103 miljoo­naa kuutio­met­riä ja hakkuut olivat vain 76 miljoo­naa kuutiometriä.

Metsät ovat Suomessa merkit­tävä hiili­nielu, sillä metsät kasva­vat enem­män kuin niitä käyte­tään. 1970-luvulta metsien koko­nais­puusto on lisään­ty­nyt 1,5 miljar­dista 2,5 miljar­diin kuutio­met­riin. Samalla vuosit­tai­nen metsien kasvu on kaksin­ker­tais­tu­nut yli 100 miljoo­naan kuutioon. On syytä myös muis­taa, että Suomi on Euroo­pan metsäi­sin maa. Puheet puun­kor­juun välit­tö­mästä ja merkit­tä­västä vähen­tä­mi­sestä luovat metsä­alalle vaka­van uhan. Esimer­kiksi saha­teol­li­suus vies­tii jo nyt pahe­ne­vasta raaka-ainepulasta.

Metsät ovat Suomessa merkit­tävä hiili­nielu, sillä metsät kasva­vat enem­män kuin niitä käytetään.

Nyt esillä olleet metsä­teol­li­suu­den inves­toin­nit ovat metsä­ta­lou­delle ja ilmas­ton muutok­sen hillit­se­mi­selle tärkeitä. Ilman kehit­ty­vää ja inves­toi­vaa metsä­teol­li­suutta eivät ilmas­ton­muu­tok­sen kannalta tärkeät toimen­pi­teet tule toteu­tu­maan. Puutuo­te­teol­li­suus kehit­tyy ja inves­toi, kun raaka-aineen tarjon­taa on riit­tä­västi. Inves­toin­neilla ja kestä­vällä puun­käy­töllä luodaan pohja tule­vai­suu­den ilmas­ton­muu­tosta hillit­se­välle teol­li­suu­delle. Metsien hoito, kemial­li­nen metsä­teol­li­suus ja puutuo­te­teol­li­suus kulke­vat tässä yhtä jalkaa, kaikki tarvit­se­vat toistaan.

Metsä­ve­ro­tusta on uudis­tet­tava siten, että se kannus­taa metsien jatku­vaan hoitoon. Metsä­no­mis­ta­jille ei pidä kuiten­kaan luoda valtiolle kalliiksi tule­via tuki­muo­toja edes ilmas­to­kes­tä­vyy­den varjolla. Suomessa korja­tusta puusta valmis­tet­tui­hin tuot­tei­siin varas­toi­tu­neen hiilen määrä pitäisi laskea hiili­nie­luna Suomen hyväksi, mikä lienee kohtuul­lista. Näillä toimilla luodaan pohjaa jalos­tusas­teen nostamiseen.

Puun­käy­tön lisää­mi­sen suurim­mat kasvu­mah­dol­li­suu­det ovat Suomessa ja EU:ssa pien- ja kerros­ta­lo­ra­ken­ta­mi­sessa, julki­sissa raken­ta­mis­hank­keissa, silloissa, piha- ja ympä­ris­tö­ra­ken­ta­mi­sessa sekä lähiö­ra­ken­nus­ten julki­si­vu­jen ener­gia­kor­jauk­sissa ja täyden­nys­ra­ken­ta­mi­sessa. Puura­ken­ta­mi­sen kasvu mahdol­lis­taa myös koko­nais­ja­los­tusas­teen kasvun. On huoleh­dit­tava, että jalos­tusas­teen nostolle luodaan riit­tä­vät edel­ly­tyk­set muun muassa tuke­malla tuote­ke­hit­te­lyä ja vien­tie­del­ly­tyk­siä. Jalos­tusas­teen kehit­ty­min koti­maassa luo edel­ly­tyk­set halli­tulle metsien käytölle. Muutoin puu jalos­te­taan käyt­tä­jä­maissa, ja koti­mai­sesta puusta tulee raaka-ainereservaatti.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton puutuo­te­sek­to­rin johtaja.