Nuoria ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­taan

Länsi-Vantaan Metal­li­työ­väen ammat­tio­sasto 255 on koke­nut tällä vuosi­tu­han­nella melkoi­sen nuoren­nus­leik­kauk­sen. Keski-ikä on pudon­nut nopeasti pari­kym­mentä vuotta, mutta näin suuri muutos ei tapahdu aivan kivut­to­masti. Iäkkääm­mällä kaar­tilla on paljon koke­musta ja tietoa, jota ay-toimin­taan hyppäävä nuori ei pysty välit­tö­mästi omaksumaan.

– Nuoria silti tarvi­taan, jotta toiminta pysyy aktii­vi­sena. Jäse­nistä ammat­tiyh­dis­tys muodos­tuu, ja yhdis­tyk­sistä puoles­taan liitto, pääluot­ta­mus­mies ja osas­ton talou­den­hoi­taja Jarkko Leppä­nen muistuttaa.

Ammat­tio­sasto 255:ssä päätet­tiin järjes­tää Turussa pikku­jou­lu­vii­kon­loppu, jonka teemana oli yhtei­sen virkis­täy­ty­mi­sen lisäksi siir­tää osas­ton ja ay-toimin­nan histo­ria­tie­toa ja perin­teitä vanhem­milta jäse­niltä nuorille. Aura­joen rannalla epäi­le­mättä ilta­rien­noilla oli myös suuri merki­tys hiljai­sen tiedon siir­tä­mi­sessä suku­pol­velta toiselle.

– Ei tarvitse odot­taa, että liitto kattaa valmiin pöydän, vaan osas­tot voisi­vat rohkeam­min järjes­tää koulu­tuk­sia myös itse. Siihen on mahdol­lista saada myös tukea, Leppä­nen neuvoo.

– Pakko­syöttö ei tieten­kään auta, vaan asioi­hin tarvi­taan aitoa kiin­nos­tusta, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu ja osasto 255:n puheen­joh­taja Max Blom­qvist lisää.

Blom­qvist on itse­kin reip­paasti osas­ton keski-iän alapuo­lella. 31-vuotias puheen­joh­taja uskoo, että osas­ton nuoren­tu­mi­nen ruok­kii itse itse­ään. Kun toimin­nassa on valmiiksi mukana tarpeeksi nuoria, on tois­ten­kin helpompi tulla mukaan.

Varsi­nai­sesta koulu­tuk­sen järjes­tä­mi­sestä vastasi osas­ton opin­to­vas­taava Antti Kulmala. Pitkän uran niin ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­nassa kuin luot­ta­mus­mie­henä tehnyt Kulmala on juuri niitä ihmi­siä, joiden tietä­mystä nuoret kaipaavat.

– He kyllä pitä­vät minua hyvässä arvossa, mutta pian heidän täytyy itse ottaa nämä asiat haltuun. Ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­nan pitäisi tietysti lähtö­koh­tai­sesti olla työi­käis­ten toimin­taa, Kulmala muistuttaa.

JOTKUT KOKEVAT AMMATTILIITON TURHAKSI

Yhdis­tys­toi­min­taan on pitkään ollut vaikeuk­sia saada mukaan nuoria, eivätkä ammat­tiyh­dis­tyk­set ole tästä poik­keus. Vaisa­lalla työs­ken­te­le­vät Niina Lokka ja Heta Huis­ko­nen osal­lis­tui­vat tämän­tyyp­pi­seen koulu­tuk­seen ensim­mäistä kertaa, eikä ay-liik­keen histo­ria ole kummal­la­kaan ollut hallussa kuin korkein­taan sen verran, miten sitä on joskus koulun histo­rian­tun­nilla sivuttu.

– Moni ei ymmärrä sitä, kuinka paljon työtä on tehty sen eteen, että on saavu­tettu jotain, Lokka sanoo.

Huis­ko­nen toteaa, että useat nuoret eivät edes kuulu liit­toon – osaksi siitä syystä, että jäse­nyys koetaan turhaksi. Ajatel­laan, että mitään ei koskaan voisi sattua juuri omalle kohdalle.

– Nuoret eivät vält­tä­mättä ymmärrä, mitä ongel­mia työelä­mässä voi tulla eteen, hän arvelee.

Lokka vertaa liit­toon kuulu­mista vakuu­tuk­seen. 37-vuotias Lokka on joutu­nut itse työelä­mäs­sään käyt­tä­mään luot­ta­mus­mie­hen apua riitatilanteessa.

Blom­qvist uskoo, että asenne ammat­ti­liit­toja kohtaan omak­su­taan ensi­si­jai­sesti kotoa. Esimer­kiksi Lokkan ja Huis­ko­sen vanhem­mat ovat aina painot­ta­neet liit­toon kuulu­mi­sen tärkeyttä.

– Työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­sen palkan saa joka tapauk­sessa, ja työt­tö­myys­tur­vaan riit­tää, että kuuluu kassaan. Ei vält­tä­mättä osata nähdä, että ay-toiminta ei ole vain sitä, mitä liitosta saa, vaan mitä mene­te­tään, jos jouk­ko­voima katoaa, Blom­qvist pohtii.

MITEN LIITTO MYYDÄÄN NUORILLE?

– Moni nuori kuvit­te­lee ammat­tiyh­dis­tyk­sen olevan vain vanhem­pien ihmis­ten juttu. Kynnys lähteä mukaan madal­tuu, jos mukana on myös kave­reita, Lokka toteaa.

Mutta mistä nuoret saavat tietoa liitosta ja ay-toimin­nasta? Siinä olisi Lokkan ja Huis­ko­sen mukaan petrattavaa.

– Työpai­kalla asia voisi olla enem­män esillä, Huis­ko­nen ehdottaa.

Moni ei ymmärrä sitä, kuinka paljon työtä on tehty sen eteen, että on saavu­tettu jotain.

– Nuorille pitäisi osata myydä se ajatus joten­kin. Some on tietysti hyvä alusta, koska sieltä nuoret löyty­vät. Esimer­kiksi Vero­hal­linto on onnis­tu­nut siellä teke­mään kuivasta asiasta mielen­kiin­toi­sen, Lokka lisää.

Blom­qvist uskoo, että kaik­kein paras keino on pitää asiat yksinkertaisina.

– Ei meidän kannata myydä mitään suurta mystee­riä, hän toteaa.

HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN

1940-luvulla luot­ta­mus­mie­het olivat vielä melkoi­sen lain­suo­jat­to­massa asemassa. Vaikka nyky­ai­kai­sen kaltaista ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­taa on ollut jo 1800-luvun puolelta lähtien, ja paikal­li­sia ja alakoh­tai­sia palk­ka­ta­rif­feja oli sovittu jo vuosi­sa­dan vaih­teesta, oli järjes­telmä vielä vähin­tään sotiin asti lapsenkengissä.

Sen jälkeen alkoi tapah­tua melko nopeasti, mutta esimer­kiksi vielä 1950-luvun lopulla Turus­sa­kin eräässä esimerk­ki­ta­pauk­sessa tuotan­nol­li­sista ja talou­del­li­sista syistä tehdyt irti­sa­no­mi­set kosket­ti­vat sattu­malta kaik­kia luottamusmiehiä.

Jos tuntee ilmiöi­den juuret, on helpompi ymmär­tää nykyi­syyttä ja ennus­taa tulevaa.

– Nuor­ten olisi hyvä oppia histo­riasta esimer­kiksi se, että talous toimii sykleit­täin ja samat asiat tois­tu­vat uudel­leen ja uudel­leen, työelä­mää ja ay-liik­keen histo­riaa tutki­nut Pentti Mäkelä kertoo.

Turussa osas­to­lai­sia koulut­ta­nut Mäkelä muis­tut­taa, että työnan­ta­jat ovat ajaneet tuot­ta­vuutta peri­aat­teessa aina samoilla kikoilla ja keinoilla, niiden nimet vain ovat vaih­tu­neet aika­kau­den mukaan.

– Jos tuntee ilmiöi­den juuret, on helpompi ymmär­tää nykyi­syyttä ja ennus­taa tule­vaa. Tällöin osaa arvioida, missä milloin­kin mennään, Mäkelä muistuttaa.