Ajassa
Pertti Lappalainen: ”Vaaditut saatavat maksuun, kiitos liiton”
”En olisi yksin uskaltanut riskeerata kaikkea mitä minulla oli ja viedä työnantajaa oikeuteen. Kaikki vaatimukset menivät läpi”, iloitsee Pertti Lappalainen liitolta saamansa oikeusavun merkityksestä.
– En itse edes tiennyt, että minut olisi pitänyt vakinaistaa, kuvaa Pertti Lappalainen tilannettaan, kun hän vuonna 2019 otti yhteyttä liittoon kysyäkseen vain palkkakuittiensa oikeellisuutta.
Kuusankoskelainen Lappalainen oli työskennellyt kontinpurkajana ja nastoittajana Vannetukku Oy:ssä Kouvolassa. Lappalaisella oli takanaan viisi erillistä määräaikaista työsuhdetta vuosina 2016–2019. Yritys on renkaiden ja vanteiden nettikauppa, jolloin siihen sovelletaan kaupan alan työehtosopimusta, minkä Itä-Suomen hovioikeus oli tuomiossaan vahvistanut jo vuonna 2020.
Kun Lappalainen ja samassa asemassa työskentelevä toinen työntekijä eivät enää suostuneet solmimaan määräaikaista sopimusta vapun, eli palkallisen vapaapäivän, päälle sijoitetun sopimuskatkoksen jälkeen 2019, loppuivat heiltä työt. Lappalaiselle se olisi ollut kuudes määräaikaisuus.
Varastotyöntekijä kertoo, että hän ei ollut koskaan saanut huomautuksia työstään. Päin vastoin, Lappalaiselle kerrottiin, että hän olisi tervetullut takaisin töihin, jos töiden tarvetta ilmaantuisi. Vakinaisia työntekijöitä oli työmäärään nähden Lappalaisesta aivan liian vähän, ja kiireapulaisia otettiin taloon yhdestä kolmeen kuukautta kestävillä määräaikaisilla sopimuksilla.
En itse edes tiennyt, että minut olisi pitänyt vakinaistaa.
Lappalainen ja hänen työkaverinsa olivat kummallisessa väliinputoajien asemassa. Kun työnantaja ei ollut halukas noudattamaan alan työehtosopimusta, Lappalainen päätti ottaa yhteyttää liittoon ja kysyä palkkakuittiensa oikeellisuutta tuon vapunpäivän jälkeen.
– Ajattelin, että ehkä saisin 200 euroa lisää rahaa.
KORVAUKSET ERI LUOKKAA
– Mutta nyt puhutaan ihan eri summista, satakertaisista korvauksista, Lappalainen kertoo liiton oikeusavun merkityksestä Vannetukku Oy:tä vastaan voitetussa oikeudenkäynnissä.
Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio on annettu 20. toukokuuta 2021. Korkein oikeus ei myöntänyt yhtiölle valituslupaa hovioikeuden päätökseen olla myöntämättä jatkokäsittelylupaa, joten käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen. Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan yksiselitteisesti, että ”työnantaja on olennaisesti rikkonut työsuhteesta aiheutuvia velvoitteitaan”. Tuomiossa todetaan yksikantaan myös näin: ”Työnantajan tulee maksaa kantajalle korvausta, koska työnantajan on katsottava perusteettomasti päättäneen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen olemalla jatkamatta työsuhdetta”.
Lappalainen kertoo omasta työstään Vannetukussa ja niistä monista oudoista väitteistä, joita työnantaja toi oikeusprosessiin ja jotka kaikki osoittautuivat perättömiksi.
– Purin merikontteja ja talvella 2018–2019 nastoitin renkaita. Olin jo aikaisemmin tehnyt merikonttien purkua.
Lappalainen ei siis ollut päätoiminen siivooja kuten työnantaja yritti väittää. Työkaveri todisti oikeudessa senkin, että työpaikalla oli ”erikseen siivoojat, joita hän näki univormuissaan joka päivä”. Lappalaiselle oli myös kahdeksan vuoden kokemus varastotyöstä, joka oikeutti hänet kaupan alan palkkaryhmään ”Varastotyö B2, muu Suomi”.
MÄÄRÄAIKAISUUS, POIKKEUS
Kantajan, eli Lappalaisen, asianajaja vetosi kanteessa siihen, että työsopimuslain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.
Se oli minusta täysin häikäilemätöntä toimintaa.
Lappalaisen korvausvaatimusten tueksi vedottiin myös siihen, että hänen kanssaan jätettiin tekemättä uusi määräaikainen sopimus nastoittamisesta marraskuussa 2018. Samoin jätettiin tekemättä uusi sopimus kevätsesonkia ja merikonttien purkamista varten keväällä 2019. Näin ollen sopimussuhteen katsottiin työsopimuslain mukaisesti hiljaisesti pidentyneen ja muuttuneen toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi, sillä Lappalainen sai edellä todetusta huolimatta jatkaa töitään huhtikuun 2019 loppuun.
– Ensin sanotaan huhtikuun puolivälissä, että tehdään uusi sopimus. Mutta sitten siirretään sopimuskatkos palkallisen vapaapäivän päälle. Se oli minusta täysin häikäilemätöntä toimintaa, Lappalainen kuvaa kohteluaan.
ASIAT TEHTIIN MINULLE HELPOIKSI
– Kaikki tehtiin minulle todella helpoksi. Ei minun oikeastaan tarvinnut muuta kuin vastailla puhelimessa tai sähköpostissa esitettyihin kysymyksiin.
Näin Lappalainen kuvaa häntä avustaneen asianajajan toimintaa sen jälkeen, kun hän oli päättänyt hyödyntää liiton hänelle myöntämää oikeusapua ja vaatia korvauksia entiseltä työnantajaltaan liiton avustuksella.
Käräjäoikeuden istuntopäivä oli kuitenkin koettelemus, vaikka Lappalainen tiesi, että hän puhuu totta eikä hänellä siinä mielessä ollut mitään pelättävää.
– Edellisenä päivänä jännitti niin paljon, etten pystynyt syömään mitään koko päivänä.
Oikeudessa paljastui aina vain uusia kummallisuuksia työnantajan toiminnasta. Vannetukku yritti vakuuttaa tuomioistuimen siitä, että määräaikaisista, kirjallisista työsopimuksista huolimatta Lappalaisen olisi pitänyt ymmärtää, että hänet oli vakinaistettu. Näin ollen Vannetukku väitti olevansa oikeutettu saamaan Lappalaiselta korvausta siitä, että tämä oli muka päättänyt työsuhteensa ilman irtisanomisaikaa lopettaessaan työt huhtikuun viimeisenä päivänä 2019.
Edellisenä päivänä jännitti niin paljon, etten pystynyt syömään mitään koko päivänä.
Käräjäoikeus päätyi tuomiossaan yksiselitteisesti Lappalaisen kannalle todeten seuraavasti: ”Lappalaisen tapaus on poikkeuksellinen siinä mielessä, että työnantaja on käytännössä kohdellut työntekijää määräaikaisessa työsuhteessa olevana ja vasta jälkikäteen kantajan tehtyä tilanteestaan numeron joutunut myöntämään toimintatavan olleen virheellinen. Edelleenkään vastaajayhtiö ei ole ollut valmis kantamaan vastuutaan, vaan yrittää sälyttää vastuun kantajalle väittämällä tämän rikkoneen työsopimusta ja työntekovelvoitettaan. Väite on osoittautunut esitetyn näytön valossa hyvinkin epäjohdonmukaiseksi ja virheelliseksi.”
TÄRKEÄ ETU JÄSENELLE
– Minun ei olisi ollut ikinä mahdollista hakea rahojani oikeudesta. En olisi ikinä uskaltanut yksin viedä Vannetukkua oikeuteen. Oikeusapu on erittäin tärkeä etu liiton jäsenelle. Pelkästään minun oikeudenkäyntikuluni olivat yli 17 000 euroa. Eikä vielä käyty edes hovissa, Lappalainen pohtii liiton jäsenetuihin kuuluvan oikeusavun merkityksellisyyttä.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan Vannetukun on maksettava Lappalaiselle työsopimuslain mukaista korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaa, palkkasaatavia, vahingonkorvausta ansionmenetyksestä ja odotusajan palkkaa yhteensä lähes 22 000 euroa ja lisäksi viivästyskorot. Lisäksi yhtiön on suoritettava työllisyysrahastolle yli 4 000 euroa.
– En ole saanut vielä euroakaan, sillä Vannetukku ei ole maksanut tuomion mukaisia rahoja. Ne menevät ilmeisesti ulosottoon, Lappalainen toteaa.
Vannetukun töiden jälkeen Lappalainen oli muutaman kuukauden työttömänä. Nyt hänellä on vakituinen työ pakkaamotyöntekijänä Teampacilla. Oikeusprosessi koetteli, mutta nykytilanteensa mies summaa hymyillen näin:
– Oikeudenkäynti oli hirveä stressi, mutta kyllä se palkitsi. Kaikki vaatimukset menivät läpi. Olen tavattoman tyytyväinen, että lähdin tähän prosessiin. Viihdyn nykyisessä työssäni. Työkaverit ovat tosi mukavia.
