Tasa-arvoa uskoon ja työhön

TEKSTI SARI KOLA
KUVAT ISTOCK

Tauko töihin perjan­tai­ru­kousta varten? Pekkas­va­paa orto­dok­si­sen pääsiäi­sen aikaan? Loma kiina­lai­sen uuden­vuo­den tienoille? Jousto ja enna­kointi palve­le­vat tasa-arvon toteu­tu­mista myös uskossa ja työssä.

Työn­tekijän pyytäessä uskon­nol­li­sen vakau­muk­sensa perus­teella erityis­jär­jes­te­lyjä työs­sään, pitää työnan­ta­jan käsi­tellä asia työn­tekijän kanssa ja selvit­tää, mitkä ovat työn muok­kauk­sen mahdol­li­suu­det. Tässä­kin asiassa enna­kointi luo jous­ta­vuutta, reagoin­ti­ky­kyä ja päätök­sen­teon mahdol­li­suuk­sia esihen­ki­löille. Erin­omai­nen työkalu on esihen­ki­löille raken­nettu ja kirjattu ohjeis­tus, kuinka kohdata, käsi­tellä ja huomioida työn­te­ki­jöi­den uskon­nol­li­seen vakau­muk­seen liit­ty­vät erityis­huo­miot ja kysymykset.

YHDENVERTAISUUSLAKI VELVOITTAA

Yhden­ver­tai­suus­lain mukaan työnan­taja ei saa syrjiä työhö­no­tossa, työssä eikä työsuh­teen päät­tyessä ketään uskon­nol­li­sen vakau­muk­sen vuoksi. Syrjin­tää on, jos haki­jaa tai työn­te­ki­jää on juuri uskon­nol­li­sen vakau­muk­sen vuoksi kohdeltu huonom­min kuin muita.

Työhaas­tat­te­lu­ti­lanne on vuoro­vai­kut­tei­nen tapah­tuma. Työnan­taja selvit­tää tarjolla olevan työn sopi­vuutta työn­te­ki­jälle, ja työn­tekijä selvit­tää työn sopi­vuutta henki­lö­koh­tai­seen elämäänsä. Usein työhaas­tat­te­lut miel­le­tään työnan­ta­jan tent­ti­ti­lai­suuk­siksi, vaikka tarkoi­tus on selvit­tää aidossa vuoro­vai­ku­tuk­sessa työn aset­ta­mia vaati­muk­sia suhteessa työn­tekijän mahdol­li­suuk­siin hoitaa kysei­nen työtehtävä.

Työn­tekijän on hyvä olla yhtey­dessä työn tarjoa­jaan jo ennen hake­muk­sen lähet­tä­mistä ja tiedus­tella työn­ku­vasta ja työyh­tei­söstä. Näin hakija voi pohtia työn sopi­vuutta ja omia odotuk­si­aan työs­ken­te­lystä kysei­sessä yrityk­sessä. Kannat­taa tiedus­tella esimer­kiksi työai­kaa, työpaik­kaa, mahdol­li­suuk­sia työs­ken­nellä sekä läsnä että etänä, jous­toja ja muita­kin työhön liit­ty­viä teki­jöitä. On kumman­kin osapuo­len etu, että työtä hake­valla on mahdol­li­suus jo enna­kolta raken­taa käsi­tys työssä menes­ty­mi­sen edellytyksistä.

EI SYRJINNÄLLE, EI SUOSIMISELLE

Työha­ke­muk­sessa, työhaas­tat­te­lussa ja koeai­kana katso­taan molem­min puolin työn sopi­vuutta, mutta toisi­naan vasta työn­teon alet­tua työn ja sivii­lie­lä­män toisil­lensa vastak­kai­set tarpeet tule­vat esiin. Syrjin­tää ei saa silloin­kaan tapah­tua. Työnan­ta­jan on kuul­tava työn­tekijän tarpeet ja huomioi­tava ne mahdol­li­sim­man hyvin työjär­jes­te­lyissä. Työn­te­ki­jöitä ei kuiten­kaan saa aset­taa edes tahto­mat­taan eriar­voi­seen asemaan.

Yhtei­set peli­sään­nöt, joissa voidaan huomioida työn­te­ki­jöi­den yksi­löl­li­syys ja mahdol­li­set tila­päi­set muutos­tar­peet luovat myötä­mie­li­sen, jous­ta­van ja luot­ta­muk­sel­li­sen työpai­kan. Avoin keskus­telu, suvait­se­vai­suus ja näiden asioi­den huomioi­mi­nen yhden­ver­tai­suus­suun­ni­tel­massa edesaut­ta­vat tasa-arvoi­sen työyh­tei­sön luomi­sessa ja syrjin­nän ehkäisyssä.