Marko Käpynen (vasemmalla), Tellervo Sirviö ja Akseli Palojärvi osallistuivat Paikallinen sopiminen ja neuvottelutaito -kursseille Oulussa 28.-30.10.2022.

Neuvot­te­le­maan oppii vain neuvot­te­le­malla – myös inhimil­linen yhteys vasta­puo­leen tärkeää

TEKSTI ANTTI GOMAN
KUVAT VESA RANTA

Työpaik­kojen neuvot­te­luissa koros­tuvat käytännön taidot, tiedon­han­kinta ja inhimil­linen yhteys vasta­puolen kanssa. Teolli­suus­liiton Pohjois-Suomen alueen luotta­mus­hen­kilöt hioivat neuvot­te­lu­tai­to­jaan Oulussa lokakuun viimei­senä viikonloppuna.

– Asiat henki­löi­tyvät väkisin, kun ihmiset neuvot­te­levat, sanoo Kraton Chemicalin Oulun tehtaan pääluot­ta­mus­mies Marko Käpynen. Parhaim­mil­laan henki­lö­suh­teet työnan­ta­jaan ovat luontevat, ja yhteys toimii mutkat­to­masti. Sitten on ollut niitäkin johtajia, joiden kanssa on tuntunut siltä kuin seinälle puhuisi.

– Yksin ei voi neuvo­tella, Käpynen sanoo.

Hyvän neuvot­te­lusuh­teen luominen edellyttää, että molem­milla puolilla on siihen halua ja kykyä. Lisäksi vaadi­taan oikeaa otetta.

– Neuvot­te­lu­ti­lan­teessa tarvi­taan inhimil­listä yhteyttä. Ilman sitä ei ole neuvot­telua, sanoo pääluot­ta­mus­mies Tellervo Sirviö. Hän työsken­telee Darekonin Haapa­veden tehtaalla, joka tekee elekt­ro­niikan alihan­kintaa teollisuudelle.

Koulu­tuk­sessa oppii paljon uutta ja saa neuvot­te­lu­tai­toja myös elämää varten.

Sirviö kertoo menevänsä neuvot­te­luihin aina työnte­ki­jöiden edusta­jana mutta ilman sen kummempaa roolia.

– En mene esittä­mään omia ajatuk­siani vaan sen, mitä on yhdessä päätetty. Olen kuitenkin oma itseni.

Myös Akseli Polojärvi on sitä mieltä, ettei neuvot­te­luissa voi esittää mitään muuta kuin on. Hän toimii varapää­luot­ta­mus­mie­henä Pölkky Oy:n Taival­kosken tehtaalla. Polojärvi ei ole vielä edustanut työnte­ki­jöitä pääneu­vot­te­li­jana, mutta pitää valmis­tau­tu­mista tärkeänä.

– Koulu­tuk­sessa oppii paljon uutta ja saa neuvot­te­lu­tai­toja myös elämää varten.

Ryhmissä ratkot­tiin kuvit­teel­listen yritysten ongelmia.

KÄYTÄNTÖ OPETTAA

Teolli­suus­liiton Pohjois-Suomen alueen pääluot­ta­mus­miehet kerta­sivat paikal­lisen sopimisen kiemu­roita ja hioivat neuvot­te­lu­tai­to­jaan Oulussa lokakuun viimei­senä viikon­lop­puna. Koulu­tuksen parasta antia olivat useim­pien mielestä ryhmä­työt, joissa harjoi­tel­tiin käytännön neuvot­te­lu­ti­lan­teita pöydän eri puolilla.

Käpynen sanoo kehit­ty­neensä neuvot­te­li­jana valta­vasti kymme­nessä vuodessa.

– Minulle on sanottu, että olen tempe­ra­ment­tinen tyyppi ja kiihdyn hetkessä nollasta sataan. Olen oppinut hillit­se­mään tätä ominai­suutta. Jos neuvot­telut alkavat mennä niin sanotusti vihkoon, sanon, että jatke­taan tästä ensi kerralla.

Jos neuvot­telut alkavat mennä niin sanotusti vihkoon, sanon, että jatke­taan tästä ensi kerralla.

Sirviö pitää itseään rauhal­li­sena ja ratkai­su­kes­kei­senä. Sirviö korostaa, ettei riitaa haasta­malla voita mitään, vaan asiat pitää ratkaista muilla tavoilla.

Käpysellä on takanaan kova neuvot­te­lu­putki, sillä Kratonin tehtaalla siirryt­tiin metsä­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­muk­sesta kemian alan tessiin. Tiukimman tulkinnan mukaan muutos olisi tarkoit­tanut ylimmässä palkka­luo­kassa jopa 20 000 euron laskua vuosiansioihin.

– Onneksi työnan­taja ymmärsi tilan­teen, ja olemme alusta­vasti sopineet asioista. Neuvot­telut jatkuvat edelleen, ja molem­milla on yhteinen tavoite, että sama ansio­taso ja työehdot säilyvät.

Hän haluaa kiittää erikseen Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija Petri Ahokasta ja aluetoi­mit­sija Asko Alasalmea, joista oli suuri apu neuvot­te­lujen taustatukena.

Ryhmä­työt olivat useim­pien mielestä kurssin parasta antia. Kuvassa ovat Esa Enilahti (vasem­malla), Tellervo Sirviö, Mallu Pollari ja Janne Leinonen.

PORUKAN TUKI TÄRKEINTÄ

Kaikki luotta­mus­hen­kilöt sanovat, että neuvot­te­lussa pitää olla varma oman porukan tuesta. Jos keskus­te­luissa tulee vastaan isoja uusia asioita, pitää ottaa tauko ja kysyä muiden mieli­pi­dettä. Pienistä asioista, kuten kahvi­au­to­maatin paikasta, pitää pystyä päättä­mään itse senkin uhalla, että saa haukut työkavereilta.

Pienillä asioilla voi olla iso vaikutus työpaikan ilmapii­rille ja neuvotteluyhteydelle.

– Hyvä esimerkki on firman yhteinen sähly­vuoro. Siinä oppi tunte­maan toimi­hen­ki­löitä aivan eri tavalla kuin aiemmin, Käpynen sanoo.

Sirviö kertoo, että työnte­kijät arvos­tavat työnan­tajan järjes­tämää tyky-toimintaa ja osallis­tuvat siihen mielel­lään. Sillä on positii­vinen vaikutus työpaikan ilmapiiriin.

Työväen sivis­tys­liiton koulut­taja Jari Toivo.

“USKALLA NEUVOTELLA”

Työväen sivis­tys­liiton koulut­taja Jari Toivo korostaa uskal­lusta ja aloit­teel­li­suutta. Neuvot­te­luja kannattaa käydä myös pienistä asioista.

– Toimi­tus­joh­tajan huonee­seen ei mennä kovin helposti, mutta on hyvä muistaa, ettei työnan­taja päätä asioista yksin.

Vähin­tään yhtä tärkeää on tiedon­haku ja valmis­tau­tu­minen. Luotta­mus­hen­ki­löiden pitäisi ottaa tausta­työlle aikaa, sillä tieto lisää valmiuksia argumen­toida uskot­ta­vasti ja saavuttaa hyvä lopputulos.

Tärkeintä on kuitenkin harjaantuminen.

– Neuvot­te­le­maan ei opi kuin neuvottelemalla.

Pienryh­missä harjoi­tel­tiin käytännön neuvot­te­lu­ti­lan­teita eri tilan­teissa ja rooleissa. Kuvassa ovat Akseli Palojärvi (vasem­malla), Pasi Länkinen, Jari Paldan, Arto Leiviskä, Heini Portimo ja koulut­taja Jari Toivo.

KESTÄVYYSLAJI

Sirviö muistuttaa, että työnan­ta­jalla on lopulta viimeinen sana siinä, miten työt järjes­te­tään. Käpysellä on asiasta hieman eri näkemys:

– Jos ollaan isosta asiasta eri mieltä, pitää neuvo­tella vielä lisää ja katsoa, voitai­siinko asiaan saada muutoksia.

Diplo­maat­tien mukaan neuvot­te­luja kannattaa jatkaa niin kauan kuin se on mahdol­lista. Loppu­tulos ei ole välttä­mättä kenen­kään mieleen, mutta sen kanssa voi elää.

– Eikö se ole niin, että asiat ovat menneet ihan hyvin, jos loppu­tulos harmittaa kaikkia vähän, Käpynen sanoo.

 

Katso liiton koulu­tukset ja tapah­tumat: www.teollisuusliitto.fi/tapahtumat