Neuvot­te­le­maan oppii vain neuvot­te­le­malla – myös inhi­mil­li­nen yhteys vasta­puo­leen tärkeää

– Asiat henki­löi­ty­vät väki­sin, kun ihmi­set neuvot­te­le­vat, sanoo Kraton Chemica­lin Oulun tehtaan pääluot­ta­mus­mies Marko Käpy­nen. Parhaim­mil­laan henki­lö­suh­teet työnan­ta­jaan ovat luon­te­vat, ja yhteys toimii mutkat­to­masti. Sitten on ollut niitä­kin johta­jia, joiden kanssa on tuntu­nut siltä kuin seinälle puhuisi.

– Yksin ei voi neuvo­tella, Käpy­nen sanoo.

Hyvän neuvot­te­lusuh­teen luomi­nen edel­lyt­tää, että molem­milla puolilla on siihen halua ja kykyä. Lisäksi vaadi­taan oikeaa otetta.

– Neuvot­te­lu­ti­lan­teessa tarvi­taan inhi­mil­listä yhteyttä. Ilman sitä ei ole neuvot­te­lua, sanoo pääluot­ta­mus­mies Tellervo Sirviö. Hän työs­ken­te­lee Dare­ko­nin Haapa­ve­den tehtaalla, joka tekee elekt­ro­nii­kan alihan­kin­taa teollisuudelle.

Koulu­tuk­sessa oppii paljon uutta ja saa neuvot­te­lu­tai­toja myös elämää varten.

Sirviö kertoo mene­vänsä neuvot­te­lui­hin aina työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jana mutta ilman sen kummem­paa roolia.

– En mene esit­tä­mään omia ajatuk­siani vaan sen, mitä on yhdessä päätetty. Olen kuiten­kin oma itseni.

Myös Akseli Polo­järvi on sitä mieltä, ettei neuvot­te­luissa voi esit­tää mitään muuta kuin on. Hän toimii vara­pää­luot­ta­mus­mie­henä Pölkky Oy:n Taival­kos­ken tehtaalla. Polo­järvi ei ole vielä edus­ta­nut työn­te­ki­jöitä pääneu­vot­te­li­jana, mutta pitää valmis­tau­tu­mista tärkeänä.

– Koulu­tuk­sessa oppii paljon uutta ja saa neuvot­te­lu­tai­toja myös elämää varten.

KÄYTÄNTÖ OPETTAA

Teol­li­suus­lii­ton Pohjois-Suomen alueen pääluot­ta­mus­mie­het kerta­si­vat paikal­li­sen sopi­mi­sen kiemu­roita ja hioi­vat neuvot­te­lu­tai­to­jaan Oulussa loka­kuun viimei­senä viikon­lop­puna. Koulu­tuk­sen parasta antia olivat useim­pien mielestä ryhmä­työt, joissa harjoi­tel­tiin käytän­nön neuvot­te­lu­ti­lan­teita pöydän eri puolilla.

Käpy­nen sanoo kehit­ty­neensä neuvot­te­li­jana valta­vasti kymme­nessä vuodessa.

– Minulle on sanottu, että olen tempe­ra­ment­ti­nen tyyppi ja kiih­dyn hetkessä nollasta sataan. Olen oppi­nut hillit­se­mään tätä ominai­suutta. Jos neuvot­te­lut alka­vat mennä niin sano­tusti vihkoon, sanon, että jatke­taan tästä ensi kerralla.

Jos neuvot­te­lut alka­vat mennä niin sano­tusti vihkoon, sanon, että jatke­taan tästä ensi kerralla.

Sirviö pitää itse­ään rauhal­li­sena ja ratkai­su­kes­kei­senä. Sirviö koros­taa, ettei riitaa haas­ta­malla voita mitään, vaan asiat pitää ratkaista muilla tavoilla.

Käpy­sellä on taka­naan kova neuvot­te­lu­putki, sillä Krato­nin tehtaalla siir­ryt­tiin metsä­teol­li­suu­den työeh­to­so­pi­muk­sesta kemian alan tessiin. Tiukim­man tulkin­nan mukaan muutos olisi tarkoit­ta­nut ylim­mässä palk­ka­luo­kassa jopa 20 000 euron laskua vuosiansioihin.

– Onneksi työnan­taja ymmärsi tilan­teen, ja olemme alus­ta­vasti sopi­neet asioista. Neuvot­te­lut jatku­vat edel­leen, ja molem­milla on yhtei­nen tavoite, että sama ansio­taso ja työeh­dot säilyvät.

Hän haluaa kiit­tää erik­seen Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­asian­tun­tija Petri Ahokasta ja alue­toi­mit­sija Asko Alasal­mea, joista oli suuri apu neuvot­te­lu­jen taustatukena.

PORUKAN TUKI TÄRKEINTÄ

Kaikki luot­ta­mus­hen­ki­löt sano­vat, että neuvot­te­lussa pitää olla varma oman poru­kan tuesta. Jos keskus­te­luissa tulee vastaan isoja uusia asioita, pitää ottaa tauko ja kysyä muiden mieli­pi­dettä. Pienistä asioista, kuten kahvi­au­to­maa­tin paikasta, pitää pystyä päät­tä­mään itse senkin uhalla, että saa haukut työkavereilta.

Pienillä asioilla voi olla iso vaiku­tus työpai­kan ilma­pii­rille ja neuvotteluyhteydelle.

– Hyvä esimerkki on firman yhtei­nen sähly­vuoro. Siinä oppi tunte­maan toimi­hen­ki­löitä aivan eri tavalla kuin aiem­min, Käpy­nen sanoo.

Sirviö kertoo, että työn­te­ki­jät arvos­ta­vat työnan­ta­jan järjes­tä­mää tyky-toimin­taa ja osal­lis­tu­vat siihen mielel­lään. Sillä on posi­tii­vi­nen vaiku­tus työpai­kan ilmapiiriin.

“USKALLA NEUVOTELLA”

Työväen sivis­tys­lii­ton koulut­taja Jari Toivo koros­taa uskal­lusta ja aloit­teel­li­suutta. Neuvot­te­luja kannat­taa käydä myös pienistä asioista.

– Toimi­tus­joh­ta­jan huonee­seen ei mennä kovin helposti, mutta on hyvä muis­taa, ettei työnan­taja päätä asioista yksin.

Vähin­tään yhtä tärkeää on tiedon­haku ja valmis­tau­tu­mi­nen. Luot­ta­mus­hen­ki­löi­den pitäisi ottaa taus­ta­työlle aikaa, sillä tieto lisää valmiuk­sia argu­men­toida uskot­ta­vasti ja saavut­taa hyvä lopputulos.

Tärkeintä on kuiten­kin harjaantuminen.

– Neuvot­te­le­maan ei opi kuin neuvottelemalla.

KESTÄVYYSLAJI

Sirviö muis­tut­taa, että työnan­ta­jalla on lopulta viimei­nen sana siinä, miten työt järjes­te­tään. Käpy­sellä on asiasta hieman eri näkemys:

– Jos ollaan isosta asiasta eri mieltä, pitää neuvo­tella vielä lisää ja katsoa, voitai­siinko asiaan saada muutoksia.

Diplo­maat­tien mukaan neuvot­te­luja kannat­taa jatkaa niin kauan kuin se on mahdol­lista. Loppu­tu­los ei ole vält­tä­mättä kenen­kään mieleen, mutta sen kanssa voi elää.

– Eikö se ole niin, että asiat ovat menneet ihan hyvin, jos loppu­tu­los harmit­taa kaik­kia vähän, Käpy­nen sanoo.

Katso liiton koulu­tuk­set ja tapah­tu­mat: www.teollisuusliitto.fi/tapahtumat