Vakaudelle on jälleen kysyntää

Hyvät asiat rakennetaan tehokkaimmin yhdessä ja hukataan herkimmin hajautuneena. Tämä kaksijakoisuus on määrittänyt ammattiyhdistysliikkeen toimintaa koko sen olemassaolon ajan. Järjestäytyneet työntekijät ajavat etujansa yhdistämällä voimansa. Työnantajat puolestaan edistävät omia intressejään. Yhtenä mahdollisena keinona heillä on työkalupakissaan työntekijöiden edunvalvonnan ja neuvotteluvoiman purkaminen tai jopa suoranainen hajottaminen niin, että työnantajaan kohdistuvaa painetta ei työntekijöiden puolelta enää pystyttäisi tuottamaan.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että työmarkkinoiden iso kuva on muodostunut ja edelleen muodostuu molempia osapuolia hyödyttävästä sopimisesta ja sopimusten noudattamisesta. Se on tuottanut työntekijöille hyvinvointia, yrityksille menestystä ja yhteiskuntaan vakautta.

Edellä kuvatun mukaisia asetelmia ja niistä seuranneita tapahtumaketjuja on viimeisen vuoden aikana koettu työmarkkinoilla runsaasti. Teollisuusliiton sopimusaloista esimerkkinä käy mekaaninen metsäteollisuus. Yrityskohtainen työehtosopimuksista neuvotteleminen johti suurimmaksi osaksi sopimuksiin ilman ongelmia, mutta osassa yrityksiä tilanne kärjistyi. Mihin vastakkainasettelut sitten ovat johtaneet? Toistaiseksi näyttää siltä, että Teollisuusliiton neuvottelemiin yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin, ennemmin tai myöhemmin.

Työmarkkinat on suomalaisittain omissa käsissä oleva foorumi, jossa vakautta voidaan tuottaa.

Yrityskohtainen sopiminen on palauttanut Teollisuusliiton toiminnan samankaltaiseen tilanteeseen, mikä vallitsi 1960- ja 1970-luvuilla ammattiyhdistysliikkeen voimakkaan kasvun vuosina. Järjestämistyötä ja jäsenhankintaa tehtiin systemaattisesti yritys kerrallaan. Työntekijöiltä kysyttiin, mitä ongelmia olet työpaikallasi tai työsuhteessasi kohdannut ja mitä asioita haluat parantaa? Jos ongelmia tai parantamisen varaa havaittiin, asioita ruvettiin edistämään yhdessä liittoon järjestäytymällä. Tämä on pelkistys, mutta samat lähtökohdat vaikuttavat edunvalvonnassa edelleen. Pyörää ei ole keksitty uudelleen. Sen käyttämiselle on syntynyt uusi tarve.

Työmarkkinoiden osin ohdakkeinen tilanne on ollut Teollisuusliitolle opin ahjo. Melko lyhyessä ajassa saavutetut toiminnalliset tulokset ovat olleet hyviä. Työntekijöiden järjestäytymisaste on mekaanisessa metsäteollisuudessa noussut 15 prosenttiyksiköllä. Sopimusalalla työskentelevistä liiton jäsenistä yli 95 prosenttia on työehtosopimusten piirissä. Liiton jäsenmäärän vähentyminen on taittunut. Käänne kasvuun on mahdollinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat olisivat nyt kaikkinensa kauniisti järjestyksessä. Mutta se tarkoittaa, että Teollisuusliitto on yhdessä aktiivisten jäsentensä kanssa osoittanut toimintakykynsä ja kehittänyt valmiuksiaan. Samalla liitto on uudessa ja muuttuvassa tilanteessa pystynyt kartoittamaan, missä kehittymisen tarpeet ja mahdollisuudet ovat.

Vakauden rakentamiselle on aina tarve, ja kriisien keskellä erityinen tarve. Työmarkkinat on suomalaisittain omissa käsissä oleva foorumi, jossa vakautta voidaan tuottaa. Se mahdollisuus kannattaa nyt käyttää työntekijöitä, yrityksiä ja yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.

Kirjoittaja on Tekijä-lehden päätoimittaja.