Kehity­syh­teis­työn Suomen malli

Teolli­suus­liiton järjes­tö­ko­neistoa trimma­taan timmim­pään kuosiin ja uusia jäseniä houku­tel­laan mukaan ay-toimin­taan. Näiden tavoit­teiden saavut­ta­mi­seksi on itse työkalut ensin teroi­tet­tava, eli moduulit nikka­roi­tava lopul­li­seen muotoonsa.

– Moduu­leja testa­taan ensin pienem­mällä porukalla, kertoo liiton vastaava järjes­tö­asian­tun­tija Pekka Juusola.

Liitto on valinnut viisi ammat­tio­sastoa, joiden kanssa yhdessä pilotoi­daan sitä, miten ammat­tio­sas­tojen toimin­taan saadaan vilkkaampaa sykettä. Aiheina ovat: ammat­tio­saston sidos­ryhmät, jäsen­han­kinta ja järjes­tä­minen, toiminnan suunnit­telu, vaikut­ta­minen ammat­tio­sas­tossa, vapaa­eh­toisen johta­minen ja osaston vastaa­vien rooli.

Työ on jatkoa kokoon­tu­mi­sille, joita on pidetty Ammat­tio­saston kunto­kar­toitus, Toiminnan pulssi tai Apulantaa ammat­tio­sas­tolle -tapaisten nimik­keiden alla. Korona katkaisi pahasti näiden osastojen sykettä kiihdyt­tä­vien häppe­nin­kien pitämisen, mutta nyt on niissäkin päästy uudes­taan vauhtiin.

– Tapah­tu­mista on saatu erittäin hyvää palau­tetta, Juusola iloitsee.

LÄHELLE JÄSENTÄ

Teolli­suus­liiton jäsen­kato on saatu pysäy­tettyä. Nurin­ku­rista kyllä, työnan­ta­ja­puolen hajota ja hallitse ‑taktiikka näyttää tiivis­tä­neen työnte­ki­jä­puolen rivejä. Esimer­kiksi mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa Metsä­teol­li­suus ry:n vasta­hanka valta­kun­nal­lista työeh­to­so­pi­musta kohtaan on tuonut Teolli­suus­liit­toon rutkasti lisää jäseniä.

– Työpai­koilla toimi­taan, kun työnan­ta­ja­puolen toiminta alkaa sattua omaan varpaa­seen. Mutta tällainen tie ei ole kestävä. Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa työnan­ta­ja­puoli näytti toisi­naan tietävän sopimi­sesta hyvin vähän. Se vain odotti, että ne sopimus­pa­perit ilmaan­tuvat jostakin, Juusola toteaa.

– Tällainen yritys­koh­tainen sopiminen vie lopulta kaaok­seen, järjes­tö­vas­taava varoittaa.

Ammat­tio­sasto on kaikkein lähim­pänä poten­ti­aa­lista jäsentä.

Juusola muistuttaa myös siitä, että ammat­tio­sasto ei voi solmia edes yritys­koh­taista työeh­to­so­pi­musta. Allekir­joit­ta­jana voi olla vain Teollisuusliitto.

Juusola kuvaa, että ammat­tio­sas­toissa tarvi­taan kuitenkin uuden­laista toimintaa. Ammat­ti­liiton perin­teinen edunval­vonta tai järjes­täy­ty­minen eivät näytä kiinnos­tavan työnte­ki­jöitä, mutta ammat­tio­saston keskeinen rooli on ja pysyy.

– Ammat­tio­sasto on kaikkein lähim­pänä poten­ti­aa­lista jäsentä, Juusola alleviivaa.

Kun ammat­tio­saston toiminta näyttää houkut­te­le­valta, saadaan muitakin kuin jäseniä mukaan tapah­tu­miin. Ja siitä he sitten liittyvät jäseniksi, ja toivon mukaan joista­kuista kehkeytyy aikaa myöten myös osaston aktii­visia toimijoita.

JÄRJESTÖLLINEN TILA?

– Olen kuvannut, että Teolli­suus­lii­tossa on nykyisin kolmen­laisia ammattiosastoja.

– On niitä, joilla on riittävä jäsen­määrä ja talou­del­liset resurssit toimin­taan ja palve­lujen tarjoa­mi­seen jäsenille. On niitä, jotka kokoon­tuvat kaksi kertaa vuodessa sääntö­mää­räi­siin kokouk­siin ja järjes­tävät esimer­kiksi pilkki­kil­pailut. Ja sitten on niitä, joilla on kova työ saada kasaan sääntö­jen­mu­kainen hallitus tai saada nimi muutettua Teolli­suus­liiton ammattiosastoksi.

Juusola alleviivaa, että liitto­fuusion jälkeiset raja-aidat ovat täysin kaatu­neet. Enää ei ole kolmen vanhan liiton ihmisiä – nyt on vain teolli­suus­liit­to­laisia. Todis­teeksi Juusola tarjoaa naurah­taen omaa kokemus­taan. Vuona 2018 hänelle soittivat vain entiset puuliit­to­laiset. Nyt hänelle soittavat teolli­suus­liit­to­laiset, tausta­lii­tosta riippu­matta. Teolli­suus­lii­tossa aloitti kaikkiaan 715 ammat­tio­sastoa. Yhdis­ty­misten ja purkau­tu­misten jälkeen liitossa on nyt vajaa 500 ammattiosastoa.

Juusola pohtii, että tuon kolmannen ryhmän ammat­tio­sas­tojen kannat­taisi ehkä miettiä sulau­tu­mista johonkin toiseen, aktii­vi­sem­paan osastoon. Jäsenten kannalta jokin kokous­matka saattaisi vähän pidentyä, mutta muuten uuden osaston jäsenyys toisi heille toden­nä­köi­sesti pelkkiä plussia.

– Jotain on tehty ammat­tio­sas­tossa väärin, jos osasto ei ole saanut liitosta jäsen­mak­su­pa­lau­tusta eikä toimi­hen­ki­löitä ole saatu valittua, Juusola miettii.

KUMMINSA SE ON PILOTILLAKIN!

– Kaikille ammat­tio­sas­toille on jo nakitettu oma ”kummi­toi­mit­sija” aluetoi­mis­tosta, ja ammat­tio­saston kanssa on pari vuotta sitten käyty kehitys­kes­kus­telu, Juusola kertoo.

Samaa kummi­toi­mintaa jatke­taan nyt myös moduu­lien pilotoin­nissa. Ensim­mäinen fyysinen kokoon­tu­minen kokei­luo­sas­toilla on syksym­mällä, järjes­tö­vas­taava kaavailee.

– Lähetämme pilot­tiin osallis­tu­ville osastoille erään­laisen väliteh­tävän, jotta saamme selville osaston nykyisen tilan. Kehitys­kes­kus­telut olivat nimit­täin hyvin erita­soisia. Joissakin oli mukana vain yksi henkilö, toisissa oli koolla isompi porukka.

Kun ollaan yhtei­sessä tilassa ja kaikki ovat paikalla, voi syntyä innostusta.

Moduu­leja pilotoi­maan haetaan Juusolan mukaan nyt noita ”kakkos­tason” ammat­tio­sas­toja. Tuleva syksyinen ”läsnä­ko­kous” on hänestä erinomaisen tärkeä nimeno­maan niin, että paikalla on vähin­tään viisi ammat­tio­saston toimijaa.

– Kun ollaan yhtei­sessä tilassa ja kaikki ovat paikalla, voi syntyä innos­tusta. Silloin ihmiset myös sitou­tuvat toimin­taan ja antavat aitoja lupauksia siitä, että näin me toimimme, Juusola alleviivaa aiempien kehit­tä­mis­toi­mien kokemuksia.

Pilotti on todel­lakin pilotti, Juusola korostaa. Moduu­leja kehite­tään kokei­lu­vai­heessa koko ajan parem­miksi. Kehit­tyikö pilot­tio­saston toiminta aidosti? Siihenkin luodaan pilot­ti­vai­heessa mitta­reita. Ja kaiken keskiössä on yhteistyö liiton ja ammat­tio­sas­tojen välillä.

– Pilotin jälkeistä elämää on sitten mahdol­li­sesti se, että kokoamme kaikki kokei­luo­sastot yhteen ja käymme läpi kokemukset. Vuoro­pu­helun jälkeen ja kokemusten pohjalta lähdemme sitten tarjoa­maan moduu­leja kaikille haluk­kaille osastoille.