Kehitysyhteistyön Suomen malli

Teollisuusliiton järjestökoneistoa trimmataan timmimpään kuosiin ja uusia jäseniä houkutellaan mukaan ay-toimintaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on itse työkalut ensin teroitettava, eli moduulit nikkaroitava lopulliseen muotoonsa.

– Moduuleja testataan ensin pienemmällä porukalla, kertoo liiton vastaava järjestöasiantuntija Pekka Juusola.

Liitto on valinnut viisi ammattiosastoa, joiden kanssa yhdessä pilotoidaan sitä, miten ammattiosastojen toimintaan saadaan vilkkaampaa sykettä. Aiheina ovat: ammattiosaston sidosryhmät, jäsenhankinta ja järjestäminen, toiminnan suunnittelu, vaikuttaminen ammattiosastossa, vapaaehtoisen johtaminen ja osaston vastaavien rooli.

Työ on jatkoa kokoontumisille, joita on pidetty Ammattiosaston kuntokartoitus, Toiminnan pulssi tai Apulantaa ammattiosastolle –tapaisten nimikkeiden alla. Korona katkaisi pahasti näiden osastojen sykettä kiihdyttävien häppeninkien pitämisen, mutta nyt on niissäkin päästy uudestaan vauhtiin.

– Tapahtumista on saatu erittäin hyvää palautetta, Juusola iloitsee.

LÄHELLE JÄSENTÄ

Teollisuusliiton jäsenkato on saatu pysäytettyä. Nurinkurista kyllä, työnantajapuolen hajota ja hallitse -taktiikka näyttää tiivistäneen työntekijäpuolen rivejä. Esimerkiksi mekaanisessa metsäteollisuudessa Metsäteollisuus ry:n vastahanka valtakunnallista työehtosopimusta kohtaan on tuonut Teollisuusliittoon rutkasti lisää jäseniä.

– Työpaikoilla toimitaan, kun työnantajapuolen toiminta alkaa sattua omaan varpaaseen. Mutta tällainen tie ei ole kestävä. Mekaanisessa metsäteollisuudessa työnantajapuoli näytti toisinaan tietävän sopimisesta hyvin vähän. Se vain odotti, että ne sopimuspaperit ilmaantuvat jostakin, Juusola toteaa.

– Tällainen yrityskohtainen sopiminen vie lopulta kaaokseen, järjestövastaava varoittaa.

Ammattiosasto on kaikkein lähimpänä potentiaalista jäsentä.

Juusola muistuttaa myös siitä, että ammattiosasto ei voi solmia edes yrityskohtaista työehtosopimusta. Allekirjoittajana voi olla vain Teollisuusliitto.

Juusola kuvaa, että ammattiosastoissa tarvitaan kuitenkin uudenlaista toimintaa. Ammattiliiton perinteinen edunvalvonta tai järjestäytyminen eivät näytä kiinnostavan työntekijöitä, mutta ammattiosaston keskeinen rooli on ja pysyy.

– Ammattiosasto on kaikkein lähimpänä potentiaalista jäsentä, Juusola alleviivaa.

Kun ammattiosaston toiminta näyttää houkuttelevalta, saadaan muitakin kuin jäseniä mukaan tapahtumiin. Ja siitä he sitten liittyvät jäseniksi, ja toivon mukaan joistakuista kehkeytyy aikaa myöten myös osaston aktiivisia toimijoita.

JÄRJESTÖLLINEN TILA?

– Olen kuvannut, että Teollisuusliitossa on nykyisin kolmenlaisia ammattiosastoja.

– On niitä, joilla on riittävä jäsenmäärä ja taloudelliset resurssit toimintaan ja palvelujen tarjoamiseen jäsenille. On niitä, jotka kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa sääntömääräisiin kokouksiin ja järjestävät esimerkiksi pilkkikilpailut. Ja sitten on niitä, joilla on kova työ saada kasaan sääntöjenmukainen hallitus tai saada nimi muutettua Teollisuusliiton ammattiosastoksi.

Juusola alleviivaa, että liittofuusion jälkeiset raja-aidat ovat täysin kaatuneet. Enää ei ole kolmen vanhan liiton ihmisiä – nyt on vain teollisuusliittolaisia. Todisteeksi Juusola tarjoaa naurahtaen omaa kokemustaan. Vuona 2018 hänelle soittivat vain entiset puuliittolaiset. Nyt hänelle soittavat teollisuusliittolaiset, taustaliitosta riippumatta. Teollisuusliitossa aloitti kaikkiaan 715 ammattiosastoa. Yhdistymisten ja purkautumisten jälkeen liitossa on nyt vajaa 500 ammattiosastoa.

Juusola pohtii, että tuon kolmannen ryhmän ammattiosastojen kannattaisi ehkä miettiä sulautumista johonkin toiseen, aktiivisempaan osastoon. Jäsenten kannalta jokin kokousmatka saattaisi vähän pidentyä, mutta muuten uuden osaston jäsenyys toisi heille todennäköisesti pelkkiä plussia.

– Jotain on tehty ammattiosastossa väärin, jos osasto ei ole saanut liitosta jäsenmaksupalautusta eikä toimihenkilöitä ole saatu valittua, Juusola miettii.

KUMMINSA SE ON PILOTILLAKIN!

– Kaikille ammattiosastoille on jo nakitettu oma ”kummitoimitsija” aluetoimistosta, ja ammattiosaston kanssa on pari vuotta sitten käyty kehityskeskustelu, Juusola kertoo.

Samaa kummitoimintaa jatketaan nyt myös moduulien pilotoinnissa. Ensimmäinen fyysinen kokoontuminen kokeiluosastoilla on syksymmällä, järjestövastaava kaavailee.

– Lähetämme pilottiin osallistuville osastoille eräänlaisen välitehtävän, jotta saamme selville osaston nykyisen tilan. Kehityskeskustelut olivat nimittäin hyvin eritasoisia. Joissakin oli mukana vain yksi henkilö, toisissa oli koolla isompi porukka.

Kun ollaan yhteisessä tilassa ja kaikki ovat paikalla, voi syntyä innostusta.

Moduuleja pilotoimaan haetaan Juusolan mukaan nyt noita ”kakkostason” ammattiosastoja. Tuleva syksyinen ”läsnäkokous” on hänestä erinomaisen tärkeä nimenomaan niin, että paikalla on vähintään viisi ammattiosaston toimijaa.

– Kun ollaan yhteisessä tilassa ja kaikki ovat paikalla, voi syntyä innostusta. Silloin ihmiset myös sitoutuvat toimintaan ja antavat aitoja lupauksia siitä, että näin me toimimme, Juusola alleviivaa aiempien kehittämistoimien kokemuksia.

Pilotti on todellakin pilotti, Juusola korostaa. Moduuleja kehitetään kokeiluvaiheessa koko ajan paremmiksi. Kehittyikö pilottiosaston toiminta aidosti? Siihenkin luodaan pilottivaiheessa mittareita. Ja kaiken keskiössä on yhteistyö liiton ja ammattiosastojen välillä.

– Pilotin jälkeistä elämää on sitten mahdollisesti se, että kokoamme kaikki kokeiluosastot yhteen ja käymme läpi kokemukset. Vuoropuhelun jälkeen ja kokemusten pohjalta lähdemme sitten tarjoamaan moduuleja kaikille halukkaille osastoille.