Pelko hiljentää hyväk­si­käy­tetyt ulkomaa­laiset työntekijät

– Voidaan puhua liike­toi­min­ta­mal­lista, joka perustuu talou­del­lisen hyödyn tavoit­te­luun työnte­ki­jöiden kustan­nuk­sella. Kiinni jäämisen riski on pieni, keinot puuttua asiaan vähäiset ja sanktiot hyvin pienet.

SAK:n, nyt myös nuorille tarkoi­tetun, puhelin- ja sähkö­pos­ti­pal­velun työsuh­de­neu­voja Maaret Pulliainen tuntee työperäisen hyväk­si­käytön kaikki tyypil­liset ilmene­mis­muodot Suomessa, samoin hyväk­si­käy­tetyt. Viime vuonna palve­lussa neuvot­tiin 417 yhtey­de­not­tajaa. Pulliainen toteaa, että usein kyseessä on kuitenkin isomman työnte­ki­jä­joukon edusmies tai ‑nainen.

– Maahan muuttanut, SAK:laisella alalla työsken­te­levä, liittoon kuulu­maton henkilö. Kolmen kärkenä on majoitus- ja ravin­tola-ala, kiinteis­tö­pal­velu ja talon­ra­kennus. Viime vuonna yhtey­den­ot­tojen kärkia­loihin nousi myös maaseutuelinkeinot.

– Ykkösai­heena on aina sama: palkkaan liittyvät epäsel­vyydet, Pulliainen toteaa.

Parhaim­massa tapauk­sessa kyselijä tiedus­telee ennen työso­pi­muksen allekir­joi­tusta, mikä on oikea palkkaus. Mutta yleensä kyselijän kerto­muk­sesta paljastuu, että kyseessä on selvä alipalk­kaus, varsinkin ylipit­kiin päiviin verrat­tuna, kaikki lisät ovat maksa­matta, lomakor­vauksia ei ole…

– Ihan äärilai­dassa palkkaa ei sitten ole maksettu lainkaan tai palkka kyllä makse­taan, mutta työntekijä pakote­taan maksa­maan siitä osa takaisin työnantajalle.

OLESKELULUPA – KIRISTYSKEINO

– Riippu­vuus oleske­lu­lu­vasta on hyväk­si­käytön keskeinen tekijä. Työntekijä pelkää sen menet­tä­mistä, Pulliainen toteaa.

EU:n ulkopuo­lelta saapuvan työntekijän työpe­rus­teinen oleske­lu­lupa on kiinni siitä, että hänellä on työpaikka. Tämä voi johtaa työntekijän hyväk­sy­mään melkein millaisen palkan, työolot tai majoi­tuksen tahansa.

Aiemmin työn ja samalla oleske­lu­luvan menet­tä­minen on voinut merkitä maasta karkot­ta­mista. Pulliainen iloitsee siitä, että ulkomaa­lais­laki muuttui viime vuoden lokakuun alusta. Nyt työnan­tajan ja merkit­tävän laimin­lyönnin uhriksi joutunut henkilö voi hakea jatko­lupaa tai todis­tusta laajen­ne­tusta työnteko-oikeu­desta. Näin hän voi saada vuoden jatkon oleske­lu­lu­paan uuden työn etsimi­seksi, ilman ammat­tia­la­ra­joi­tusta. Työsuh­de­neu­voja toteaa, että vielä ei ole kuiten­kaan tietoa, pureeko uudistus käytän­nössä hyväksikäyttöön.

Riippu­vuus oleske­lu­lu­vasta on hyväk­si­käytön keskeinen tekijä.

Työsuh­de­neu­voja pitää ensiar­voisen tärkeänä sitä, että niin ulkomaa­lais­lain muutok­sesta kuin kaikesta muustakin tiedotetaan.

– Niin sanotuista pehmeistä keinoista pidän hyvin tärkeänä tietoi­suuden lisää­mistä työntekijän oikeuk­sista niin työnte­ki­jöille kuin työnan­ta­jille, useilla kielillä.

Teolli­suus­liiton ja muiden ammat­ti­liit­tojen tuella SAK on perus­tanut Työelämän pelisäännöt ‑nimisen neuvon­ta­si­vuston. Siellä on 20:llä eri kielellä perus­asiat suoma­laisen työelämän oikeuk­sista ja velvol­li­suuk­sista. Kapula­kieltä on kirjoi­tet­taessa kaihdettu.

Tiedot­ta­misen ohella Pulliainen kaipaa viran­omaisten entistä tiiviimpää, keski­näistä yhtey­den­pitoa, samoin aidosti ehkäi­se­vään vaiku­tuk­seen yltäviä sanktioita hyväk­si­käyttöä harjoit­ta­ville työnan­ta­jille. Niin, ja tietenkin työsuh­de­neu­voja kehottaa jokaista liitty­mään liittoon!

”Vaarana on myös vakavam­pien hyväk­si­käytön muotojen yleistyminen”

”On tärkeää olla sensi­tii­vinen pienten väärin­käy­tösten norma­li­soi­tu­mi­selle esimer­kiksi työai­koihin, palkan­mak­suun tai työoloihin liittyen. Pienet, mutta syste­maat­tiset puutteet saattavat jäädä ilman viran­omaisten huomiota tai tarpeel­lisia sanktioita, mikäli vain vakavampia tapauksia tutki­taan… vaarana on myös vakavam­pien muotojen lisään­ty­minen näiden pohjalta.”

Näin todetaan työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön tuoreessa rapor­tissa työperäisen hyväk­si­käytön ehkäi­systä. Ihmis­kaupan uhrien autta­mi­seen Suomea velvoittaa euroop­pa­lainen lainsää­däntö, mutta hyväk­si­käyttö on jatkumo. Jotta voidaan estää työnte­ki­jöiden joutu­minen suora­naisen ihmis­kaupan, orjatyön ja kiskon­nan­ta­paisen työsyr­jinnän uhreiksi, pitää puuttua jo vähäi­sem­piin rikkeisiin.

– Viran­omaiset, järjestöt ja liitot puhuvat nyt asiasta, mikä on hyvä. Nyt tuntuu, että asia on otettu vakavasti ja siihen puutu­taan, toteaa Anna-Greta Pekka­rinen.

Pekka­rinen työsken­telee tutki­jana Euroopan Krimi­naa­li­po­li­tiikan Insti­tuu­tissa Heunissa Helsin­gissä. Hän muistuttaa, että asia on huomioitu halli­tus­oh­jel­massa ja että työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riössä on käynnissä useam­pikin selvitys hyväk­si­käytön ehkäisyn keinoista, muun muassa joukkokanneoikeudesta.

Edellä mainit­tuun raport­tiin haasta­tellut viran­omaiset nostivat hyväk­si­käytön ehkäisyn keinoista kärkeen työnan­ta­jille koitu­vien sanktioiden koven­ta­misen. Pekka­ri­selle tämä ei ole yllätys.

– Hyväk­si­käytön paljas­tu­minen ei todel­la­kaan ole ollut aina hyvä asia työnte­ki­jälle. Hänet on ehkä karko­tettu. Työnan­taja on sen sijaan joutunut maksa­maan vain ne palkat, jotka hänen olisi kuulunut maksaa joka tapauk­sessa. Ja sakko työnan­ta­jalle on niin pieni, että se on riski, joka kannattaa ottaa.

Hyväk­si­käytön paljas­tu­minen ei todel­la­kaan ole ollut aina hyvä asia työnte­ki­jälle. Hänet on ehkä karkotettu.

Hyväk­si­käytön ehkäisyn ratkai­suihin ei ole mitään yhtä maagista keinoa, Pekka­rinen luonnehtii. Eikä kannat­taisi laittaa paukkuja kotope­räisen, suoma­laisen pyörän keksi­mi­seen – kannattaa kopioida jo valmiit, hyvät pyörät muualta Euroopasta.

– Isoon-Britan­niaan ja Norjaan on perus­tettu alueel­li­sesti toimivia, ihmis­kaupan ja hyväk­si­käytön vastaisia yksik­köjä. Niissä poliisi, verot­taja, työsuo­je­lu­vi­ran­omainen ja järjestöt toimivat yhdessä. Kokemukset ovat hyvät.

Täällä Suomessa esimer­kiksi aluehal­lin­to­vi­ras­tojen työsuo­je­lu­tar­kas­tajat, poliisit, ammat­ti­liitot tai TE-toimistot saavat kyllä tietoa hyväk­si­käyt­tö­ta­pauk­sista. Mutta hyväk­si­käytön paljas­tu­minen ja tietoihin reagoi­minen ei ole syste­maat­tista. Vielä tarvi­taan koulu­tusta hyväk­si­käytön tunnis­ta­mi­seen. Tieto­re­kis­terit pitäisi saada tai avata keskus­te­le­maan keske­nään. Eikä tiedon­kulku enää saisi olla kiinni siitä, että joku sattuu tunte­maan henki­lö­koh­tai­sesti jonkun jossain.

– Minusta ammat­ti­lii­toille ja kansa­lais­jär­jes­töille pitäisi madaltaa kynnystä jakaa vihje­tie­toja tai tuoda heidät ihan fyysi­sesti yhteen viran­omaisten kanssa, jotta tieto liikkuisi. Nyt eri toimi­joilla voi olla paljon tietoa samoista tapauksista.

Pekka­risen mielestä Suomeen kannat­taisi tuoda belgia­lainen käytäntö, jossa työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jilla olisi isommat valtuudet tarkas­tuk­sis­saan samoin kuin oikeus vaatia työnan­tajaa maksa­maan palkka­rästit työnte­ki­jöille. Tutkija toisi myös Viron työrii­ta­ko­mi­tean tyyppisen toiminnan Suomeen, mikä oikeut­taisi työntekijän saamaan palkka­räs­tinsä nopeasti. Nythän esimer­kiksi kotimaa­hansa palannut työntekijä ei usein näe senttiä­kään hänelle kuulu­vasta palkasta, sillä mahdol­linen oikeus­pro­sessi on Suomessa niin pitkä ja raskas.

YRITYKSET VOIVAT VAIKUTTAA

Heuni on laatinut useita oppaita yrityk­sille siitä, miten ne voivat estää hyväk­si­käytön omassa toimin­nas­saan. Alihan­kin­ta­ketjun voi katkaista jo ensilenk­keihin ja kirjata sanktioita sopimuksiin.

– Ketju­tuksen yritys pystyy päättä­mään täysin itse. Mitä pohjalle, sille viimeisen aliura­koit­sijan työnte­ki­jälle, voi enää tihkua, jos ketju on pitkä? Yritys voi suorittaa tarkas­tuksia työmaille ja kirjoittaa sopimuk­siin kovat rangais­tukset, jos rikkeitä ilmenee.

Norjassa niin sanotussa Oslon mallissa urakoiden ketju­tusten pituutta on rajoi­tettu. Tätä Pekka­rinen pitää hyvänä käytän­tönä. Tutkija muistuttaa myös siitä, että yritysten kannattaa toimia jo ennakolta. Kun hyväk­si­käyttö paljastuu, maine­haitta on iso.

– Jos alihan­kin­ta­ketju on pitkä, voi alihank­ki­joiden liike­toi­minta perustua jopa täyteen huijauk­seen. Lähete­tyillä työnte­ki­jöillä voi olla väärät henki­löl­li­syydet tai tekaistut pätevyystodistukset.

Ammat­ti­liit­tojen olisi todella hyödyl­listä palkata henki­löitä, jotka osaavat maahan­muut­ta­jien yleisimmin puhumia kieliä.

Pekka­rinen ei ole valmis luotta­maan vain yritysten hyvän­tah­toi­suu­teen. Hän muistuttaa, että yritysten perim­mäinen tavoite on voiton tekeminen, ja kilpai­lu­tuk­sissa jahdattu halvin hinta houkuttaa ummis­ta­maan silmiä.

– Tarvi­taan kokonais­pa­ketti. Tarvi­taan viran­omais­toi­mintaa. Tarvi­taan kannus­timia eli kunnon sanktioita väärin­käy­tök­sistä. Tarvi­taan myös työnte­ki­jä­läh­töistä toimintaa, eli ammat­ti­liit­toja. Ammat­ti­liit­tojen olisi todella hyödyl­listä palkata henki­löitä, jotka osaavat maahan­muut­ta­jien yleisimmin puhumia kieliä. He osaavat olla kulttuu­ri­tulk­keja, ja hyväk­si­käytön tapauk­sessa työnte­ki­jöiden on helpompi tuntea heihin luottamusta.

”EI SE YLEENSÄ OLEKAAN TOTTA”

– Työnan­ta­jien olisi syytä herätä. Jos jotain palvelua tarjo­taan niin halvalla, että siitä ajattelee ”Ei voi olla totta!”, ei se yleensä olekaan totta.

Näin voi Riikka Vasaman mielestä hälytys­kello kilahtaa, kun kyseessä on työvoiman laiton välitys ja rekry­toin­ti­palk­kiot. Vasama on Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija vastuul­laan maaseu­tue­lin­keinot, turkis­tuo­tan­toala, puutarha-ala, viher- ja ympäristörakentamisala.

Vasama alleviivaa, että ammat­ti­liit­tojen ja työnan­ta­ja­liit­tojen yhteis­työllä pysty­tään estämään hyväk­si­käyttöä. Tärkeässä roolissa on yhtei­sistä pelisään­nöistä tiedot­ta­minen niin työnte­ki­jöille kuin työnan­ta­jille. Työeh­to­so­pi­musten noudat­ta­minen on myös rehel­li­sesti toimi­vien työnan­ta­jien etu. Hyvä esimerkki on yhdessä julkaistu, viidellä eri kielellä löytyvä maata­louden kausi­työ­läisten työehto-opas.

– Eikö kukaan huomannut?

Tätä Vasama miettii tapaus Närpiöstä. Vaikka siellä paljas­tu­neiden hyväk­si­käyt­tö­epäi­lyjen tutkinta onkin vielä kesken, voi Vasama varmuu­della todeta, että työnvä­li­tys­palk­kioiden laitonta kerää­mistä tapahtuu muual­lakin kuin Närpiössä. Liigat eivät toimi vain ulkomailla, Vasama alleviivaa.

Muiden haasta­tel­ta­vien tavoin Vasama toivoo tiiviimpää ja syste­maat­ti­sem­paan yhteis­työtä sekä viran­omaisten kesken että viran­omaisten ja ammat­ti­liit­tojen kesken. Lainsää­dännön hän näkee jo nytkäh­tä­neen parem­paan suuntaan. Mutta ulkomaa­lais­lain uudistus jäi hänestä ainakin yhdessä pykälässä vajaaksi. Vasama näkee kuuden kuukauden rekry­toin­ti­kiellon estovai­ku­tuk­sel­taan liian lyhyenä sille työnan­ta­jalle, joka jää kiinni EU:n ulkopuo­lelta tulevien työnte­ki­jöiden työpe­räi­sestä hyväksikäytöstä.

Vasama toivoo, että lainsää­dännön muutta­mi­sessa kuunnel­tai­siin edelleen ammat­ti­liit­tojen asian­tun­te­musta. Nyt hän pelkää, että työlu­pien myöntä­misen uudis­ta­mi­sai­keet jättävät työnte­kijät ja heidän oikeu­tensa nopeut­ta­mis­ta­voit­teen jalkoihin. Millä perus­teilla ja millä tiedoilla maahan­muut­to­vi­ras­tolle laadi­taan ”hyvien” työnan­ta­jien lista?

OLKAAMME SILMINÄ JA KORVINA

– Ei ole sen tärkeämpää roolia kuin olla siellä työpai­kalla silminä ja korvina, kuunnella ja katsella herkillä, mitä tapahtuu, Vasama sanoo puoles­taan liiton jäsenistä ja luottamusmiehistä.

Aina voi ottaa yhteyttä aluehal­lin­to­vi­raston työsuo­je­luun tai omaan liittoon, jos epäily hyväk­si­käy­töstä herää. Vasama mainitsee, että hänelle on kerrottu jopa samalla paikka­kun­nalla asuvista, aivan toisen alan työnte­ki­jöistä, epäilyn synnyttyä.

Jokai­sella meistä on mahdol­li­suus luoda yhteys siihen ulkomaa­lai­seen työka­ve­riin, tulla tutuksi, voittaa luottamus ja olla lopulta osana sitä työyh­teisön verkostoa, joka estää hyväk­si­käytön, Vasama uskoo.

– Mene rohkeasti jutte­le­maan. Sinua voi jännittää, mutta sitä ulkomaa­laista jännittää takuulla vielä enemmän.