Sakari Lähdemäki: Muuttiko korona rakenteita pysyvästi?

Muuttiko koronapandemia eri tuotteiden ja palveluiden kysyntää pysyvästi ja saiko se länsimaiset yritykset hankkimaan välituotteita lähempää varmistaakseen näiden saatavuuden? Lisäävätkö länsimaiset yritykset tuotantoaan niiden tuotteiden osalta, joista on nyt pulaa?

Kaikki nämä kysymykset ovat aiheellisia, kun mietitään miten taloudellisten toimijoiden pitäisi uudelleenorganisoida toimintaansa. Selviä vastauksia ei kuitenkaan ole. Asiaa voidaan lähestyä jakamalla pandemian aiheuttamat muutokset pysyviin ja ohimeneviin muutoksiin.

Näyttäisi siltä, että etäkokoukset ja etätyö ovat jatkossakin yleisiä niillä toimialoilla, joissa se on mahdollista. Näin ollen, vaikka lomalennot palautuisivat, saattaa työhön liittyvä matkustelu vähentyä. Tästä syystä pandemian aikana kohonnut elektroniikan kysyntä pysynee korkealla tasolla myös tulevaisuudessa. Työmatkaliikenne ei välttämättä palaudu aiemmalle tasolle, millä voi olla vaikutusta liikennekaluston kysyntään.

Kesällä 2020 pandemian ensimmäisen aallon jälkeen näytti siltä, että niin sanottujen välituotteiden (muiden hyödykkeiden tuottamiseen käytettyjen tuotteiden) saatavuusongelmat ovat väliaikaisia. Pandemia kuitenkin voimistui uudelleen ja pitkittyi. Näin tietyissä tuoteryhmissä saatavuudesta syntyi ajateltua suurempi ongelma.

Saatavuusongelmat vaikuttavat tietyillä toimialoilla edelleen Suomessakin. Esimerkiksi mikrosirupula jatkunee vielä pitkään, koska myös sota Ukrainassa heikentää tiettyjen mikrosirujen valmistuksessa tarvittavien tuotteiden maailmanlaajuista tarjontaa. On mahdollista, että tämän tuoteryhmän tuotantoketjujen toimintavarmuutta parannetaan lisäämällä tuotantoa länsimaissa. Esimerkiksi EU on ilmoittanut investoivansa merkittävästi mikrosirutuotantoon.

Pandemia osoitti, että tuotantoketjut ovat haavoittuvaisia erilaisille kriiseille.

Monien raaka-aineiden hinnat ovat nousseet huimasti. On ajateltu, että hintoja ovat nostaneet pääsääntöisesti tarjonnan ongelmat, jotka johtuvat pandemian aiheuttamista häiriöistä muun muassa logistiikassa. Myös maailmanlaajuinen kysyntä on kuitenkin samalla kasvanut, koska palautuminen pandemiasta on ollut voimakasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin vielä ennen näkemättömän suuria finanssipoliittisia elvytyspaketteja.

Kohonneet hinnat kannustavat lisäämään tuotantoa. Jos ajatellaan, että kohonneet hinnat ovat väliaikaisia, investoinnit uusiin tuotantolaitoksiin eivät välttämättä ole kannattavia. Nykyisten tuottajien lisätessä tarjontaa ja kysyntää voimistaneen elvytyksen loppuessa raaka-aineiden ja muiden välituotteiden hintojen kehitys saattaa rauhoittua.

Pandemia osoitti, että tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia ja monimutkaisia ja siksi myös haavoittuvaisia erilaisille kriiseille. Tämän takia tuotantoa voi olla kannattavaa muuttaa omavaraisemmaksi ja valita välituotetoimittajat läheltä tai ainakin vakaista maista. Kannattavuuslaskelmiin vaikuttaa se, miten pysyviksi nyt ajankohtaiset saatavuusongelmat nähdään tulevaisuudessa ja miten harvinaisiksi tällaiset kriisit koetaan jatkossa. Arviointia vaikeuttaa myös Ukrainan sota, joka häiritsee tiettyjä tuotantoketjuja merkittävästi.

Kirjoittaja on työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren erikoistutkija ja ennustepäällikkö.